Teijon kansallispuisto; Sahajärven kierros

Satoi vettä lähes koko yön. Maanantaina jätin sienet metsään, ajoimme Teijoon ja jätimme auton Laviankallion parkkipaikalle. Siitä oli lyhyt kävelymatka Sahajärven rannalle. Lautta oli tietysti toisella puolella, Hannu sai kiskoa sen järven yli ja sen jälkeen toiselle puolelle, kun olimme kyydissä. Minulla ei ollut hanskoja mukana, joten en voinut osallistua kiskomiseen.

Sahajärvi

Tuonelan lautturi?

Kalasuntin laavu

Oli huonoa tuuriamme, että toinenkin lautta oli vastarannalla. Kävelyreitit olivat mukavan vaihtelevia; kallioita, juurakkoisia polkuja, vähän matkaa hiekkaista kävelytietäkin. Vaihteleva oli myös sää, enimmäkseen paistoi aurinko, mutta uhkaavan näköinen ukkospilvi nousi yllemme, ukkonen jyrähteli ja hetken satoi rakeita. Reitti oli hyvin merkitty, ainoastaan kallioilla ei näkynyt oransseja reittimerkkejä, mutta niille oli kasattu kivistä kummeleita näyttämään oikeaa suuntaa. Eilen pestyt lenkkivaatteet kurastuivat ja hikistyivät uudelleen, kun loikimme yli mutaisten kohtien.

Hannu päätti lyhentää reittiä ja lähti kävelemään Sauruntietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Minä ylitin maantien Nenustannummen kohdalla ja jatkoin vaellusta kohti Hamarinjärveä. Sateen jäljiltä kalliot ja metsäpolut olivat märkiä ja liukkaita, samoin pitkälti jatkuvat pitkospuut.

Reitti oli aivan ihana vaeltaa! Pitääkin joskus palata tänne kesäaikaan ja laskeutua järvenrannalle syömään eväitä.

Kastuin toisenkin kerran juuri ennen kuin pääsin parkkipaikalle. Mökille palasimme Perniön kautta ja kävin kirjastossa tulostamassa opettajan lähettämät uudet viron kurssin kotitehtävät. Lenkkioluiden jälkeen tein meille sieni-simpukkapastaa.

Illalla naapurimökkiin majoittui pariskunta. Ihmettelen päivittäin, miten vähän täällä on porukkaa, vaikka on sentään koululaisten syysloma.