En tiedä mistä johtuu, että Hiidenmaalla sielu aina rauhoittuu ja että usein kaipaan takaisin tänne. Varsinkin Kassariin.
Siistimme jälkemme, pakkasimme laukut ja jätimme mukavan mökin samaan kuntoon kuin tullessamme. Hannu valitsi suunnan Kärdlaan, joten Reigin kirkko jäi häneltä näkemättä. Roskat jätimme yhden bussipysäkin roskikseen. Reitti oli pidempi kuin Kõrgessaaren kautta, mutta ei ollut ainakaan hiekkatietä ja uutta asvalttiakin oli meille laitettu. Saavuimme Kassariin puolenpäivän jälkeen, vahingosta viisastuneina poikkesimme iiUmekkiin ja Vetsi Talliin kysymään, ovatko ravintolat auki tänään/huomenna, onhan tänään sunnuntai ja näin ollen huomenna on maanantai. Kaikki ovat auki, myös Hiiu Õlle Koda, joten valinnanvaraa riittää! Tuuli vastaanotti meidät halauksin, pahoitteli että mökki on vielä siivoamatta ja kertoi, että he viettävät tänään tyttären 28v-synttäreitä. Tuulia selvästi jännitti tyttären amerikkalaisen poikaystävän tulo. Viron lippua ei siis nostettukaan salkoon meidän takiamme.
Jätimme laukut piharakennukseen, kävin suihkussa ja menimme Õlle Kodan terassille oluelle. Hyvät paikallisoluet maksoivat koosta riippuen 3,50-5,00€ (vain kymmenisen senttiä enemmän kuin viereisessä Kassari poodissa)!
 |
| Aino ja Oskar Kallasten suvimaja |
Kaupassa käytyämme menin Kassarin museoon katsomaan Tuli, vesi, õhk, maa -näyttelyn ja kysyin samalla, tietääkö virkailija Aino ja Oskar Kallasten suvimajan (kesähuvila, nykyään museoitu) aukioloajoista. Hänen puheistaan päättelin, että huvila on perikunnan hallussa ja kaiketi avoinna (ryhmille) tilauksesta. Olin toivonut löytäväni hinkumani Hiiumaa t-paidan, mutta museossa ei sitä versiota ollut myynnissä. Kävimme Kallasten huvilan pihalla ja jatkoimme kävelyä Vana Kassariin, jonka Kesäkahvila oli auki, mutta burgerit eivät nyt houkutelleet.
 |
| Õlle Koda |
Palasimme hiekkatietä kävellen Kassariin ja menimme Õlle Kodaan syömään sienipizzan ja lammaspelmenit hyvässä liemessä.
Kävimme suihkussa ja menimme päikkäreille. Päätalon terassilla synttärijuhlat olivat alkaneet.
Mökkimme on edelleen vino kuin Pisan torni, mutta nyt sivuittain (aiemmin niin, että valuin aina öisin Hannun kylkeen kiinni), onneksi kuitenkin niin päin, ettei veri mene päähän. Kävin keittämässä kahvit, myöhemmin tein meille savukampelaleivät ja suolakeksejä sinihomejuustolla. Juhlat terassilla jatkuivat, pojat olivat tuoneet lahjaksi moottoroidun invamopon. Synttärisankarilleko? Kaikki sitä kävivät kokeilemassa, myös Tuuli ja äitinsä Tiiu. Juhlien loputtua lähetin Tuulille viestin, että hän saa halutessaan kokeilla myös Hondaa. Lueskelimme mökissä, ulkoa kuului erikoista linnunlaulua. Tottakai, sanoo Hannu, nehän laulavat eestiksi.
Aamu oli utuinen ja kovin kostea. Kahvia keittäessäni sain halit myös vanaemä Tiiulta. Vasta ennen kymmentä virisi tuuli ja vei pilvet mennessään. Tälle päivälle luvattiinkin aurinkoa ja +24 astetta. Lähdin kävelemään Sääretirpiin, Hannu kääntyi takaisin jo sen parkkipaikalla. Rannan vesi haisi niin pahalle, ettei tehnyt mieli uimaan. Lahden pohjukassa jokainen lokki oli oman kivensä kingi. Kuulin myös haikaroiden ääntelyä klak-klak-klak, niiden pesiä näin vain Tallinnasta Haapsaluun ajaessamme.
 |
| Sääretirp |
Kävelin niin pitkälle kuin jalat pysyivät kuivina ja käännyin takaisin. Olin päässyt tähän asti kävelemään yksin, nyt tuli muitakin vastaan parkkipaikalta. Hannu oli hakenut lenkkioluet poodista ja kävimme suihkussa.
 |
| Vetsi Talli |
Ennen iltapalaa ja oman mökin terassille vetäytymistä kävelin vielä Kassarin tuulimyllylle. Iltaseitsemältä oli edelleen +25.
Kesän kirjat:
Tove Jansson - Tuulikki Pietilä "Haru, eräs saari". Mikä voisi olla parempi kirja lukea saarella? Tove ja Tooti rakennuttivat mökin Klovharun ulkoluodolle, ennen kuin olivat saaneet edes rakennuslupaa. Kirja kertoo heidän vuosistaan alkaen teltassa nukkumisesta ennen mökkiä ja päättyen siihen, kun Tove alkaa pelätä merta ja heidän on luovuttava mökistään. Näinköhän minullekin käy, kun alan pelätä Hondan kyydissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti