Lokakuu - ystäväkuu

Hannu inhoaa syksyä. Minä rakastan syksyä. Kehun syksyn kuulaita, aurinkoisia ja värikylläisiä päiviä. 20 astetta liian vähän lämpöä, murisee pessimisti, joka mieluiten vaipuisi talviunille. Vedän ässän hihasta; ilman syksyä ja sateita ei olisi sieniä. Johan hiljeni! Sunnuntaina lähdimme tahoillemme lähimetsään, sieniä löytyi sen verran, että pataan kertyi 50/50 kanan paistilihaa ja suppareita.

Kahvila Toasti

Pitkästä (liian pitkästä!) aikaa noitakerho kokoontui Lohjalla. Kaikki kuusi olivat kerrankin paikalla ja vaihdoimme kuulumisia pyöreän pöydän äärellä Kahvila Toastissa. Pirjon näin viimeksi toukokuussa Portugalissa, Hellun maaliskuussa Andalusiassa, muut ties koska. Ehdimme syödä lounaan ja juoda kahvit (ja minä onneksi käydä vessassa), kun palohälytin alkoi soida ja kuulutus kehotti kauppakeskuksen asiakkaita ja henkilökuntaa siirtymään ulos. Liekö ollut liikaa noitamagiaa; älkää meitä syyttäkö! Otamme ulkona yhteiskuvia, illalla lähetän yhden niistä Suville. "Aika Spice Girls!" Erkavoituessamme toivomme tapaavamme vähän useammin. Ehkä on paras tavata jossain toisessa paikassa, varmuuden vuoksi. Kun hain auton parkista, Ilona huuteli perääni. On niin pieni ja hiljainen tyttö, etten edes huomannut! Kotiin ajaessa kehällä oli ruuhkaa ja Tuusulantiellä oli valtava ruuhka. Hetken ehdin hengähtää ennen illan joogasessiota.

Hannaleena Heiska

Briossi

Tori Wrånes

Tori Wrånes

Toimiston lukupiiri siirtyi eteenpäin, lähdimme kuitenkin Ritun kanssa syysmyrskyä uhmaten keskiviikkona Helsinkiin. Sää olikin sopiva sisätiloissa harhailuun ja istumiseen. Ensin suuntasimme Deliberiin lounaalle, tarjolla oli kuhaa kanttarellikastikkeesa ja salaattibuffetti. Seuraavaksi Ritu haki varaamansa liput Avoimet Ovet -teatterin lippuluukulta, samalla saimme kattavan selostuksen loppuvuoden esityksistä ja keskusteluilloista. Designmuseo oli lähellä ja kävimme katsomassa sen Fix: huolla ja korjaa -näyttelyn. Bulevardilla poikkesimme Helsinki Contemporaryyn katsomaan Hannaleena Heiskan teoksia. Kahvia teki mieli ja lepuutimme sateelta suojaisessa, lämpimässä Briossissa. Kävimme vielä HAM:ssa katsomassa Tori Wrånesin näyttelyn BIG WATER. Odotin näkeväni valokuvia, mutta siellä pyörikin 360° video, jossa Röllit uivat meressä ja soittivat huilua luolassa. Ulkona tuuli riepotteli sateenvarjoja niin kovin, että siirryimme Kampista rautatieasemalle metrolla. Ennen kuin Hannu haki minut ja heitti Ritun kotiin, kävimme kirjastossa kuuntelemassa Satu Vasantolan haastattelun (ihana ihminen!) ja lainasimme hänen esikoisteoksensa.

Torstaina kokoontui lukupiiri, perjantaina tein viikkosiivouksen, veimme kanervat Honkanummelle ja menimme Ikeaan kynttiläostoksille. Samalla söimme fish & shipsit (kaksi ateriaa yhden hinnalla). Olen syönyt kalaa kuutena päivänä peräkkäin, luulisi lääkärinkin olevan tyytyväinen. Illalla viikon viides jumppatunti, sen jälkeen joimme kaakaokahvit autotallissa. Pullotin kirsikkaliköörin ja tein viimeisistä pakastekirsikoista (ja viimeisestä Viron vodkasta) uuden satsin tekeytymään.

Lauantain piti olla aurinkoinen, mutta juuri kun olin lähdössä metsään, alkoi sataa. Varustauduin sateenvarjolla, mikä on tosi hankala, kun poimii sieniä. Yritin pärjätä ilman varjoa, vedin takinhupun päähäni ja kuuntelin sateen ropinaa. Mukavasti löytyi jo suppareita, edelleen osa on vielä pieniä. Pitkästä, todella pitkästä aikaa tein makaronilaatikkoa ja ensimmäisen kerran elämässäni tein sen lihaliemeen. Lisäsin pannulle löytämäni sienet, lehtikaalia, sipuleita, mausteita ja vähän naudan jauhelihaa. Päälle parmesaaniraastetta ja pankojauhoja. Hyvää oli! Samassa uuninlämmössä paistoin uuniomenat, ehkä syksyn viimeisistä omenoista. Illemmalla menimme takapihalle ihailemaan kirkasta kuuta ja tähtiä, mutta ATLAS-komeetta jäi puiden taakse näkymättömiin. Maanantai-iltana hajosi telkkari.

Tiistaina ajoin Lohjalle Sipen seuraksi ja sain taas villin vastaanoton. Puoliltapäivin lähdimme lenkille, ennen kuin minä söin hyvää kanakeittoa. Taivas kirkastui ja oli ihana ilma, kun lähdimme toiselle tunnin lenkille. Kaikki muutkin naapuruston koirat tuntuivat olevan ulkona. Saunottuani teimme vielä iltalenkin. Taivas oli tähtikirkas ja kuu lähes täysi. Hannu käytti tilaisuuden hyväkseen ja oli Hyrylässä "pussikaljatreeneissä".

 

Kuva on otettu, ennen kuin menin nurin. Sipe oli illalla päivän lenkkien jälkeen tosi väsynyt ja alkoi kuorsata sohvalla jo ennen yhdeksää. Aamuyöstä kävi pusuttelemassa minut, mutta totteli, kun sanoin että nyt nukutaan. Heräsin itse puoli kahdeksalta, annoin Sipelle ruuan ja lähdimme aamulenkille. Oli vielä pakkasta, onneksi oli kuivaa eikä ollut liukasta. Lähdimme kävelemään radanvartta Virkkalaan päin. Kun käännyimme paluumatkalle, Sipe otti niin kovan startin, että kaaduin hiekkatielle. Ilmat menivät pihalle ja tunsin, että nyt sattui pahasti. Oma vika, kun en heti irrottanut otettani flexistä. Onneksi poika totteli, kun pyysin pysähtymään ja palaamaan luokseni. Liekö saanut vainun pellolla vaeltavista peuroista, kun niin kiire tuli? Laitoin Suville viestin, etten pysty ajamaan ja sovittiin, että he vievät kotiin tultuaan minut ja autoni Vantaalle. Päivystyksessä kului 2-3 tuntia, välillä kävin röntgenissä. En selvinnyt venähdyksellä, solisluussa on 2,5 sentin murtuma. Viikon kuluttua kontrolliröntgen ja lääkäri, siihen asti särkylääkkeitä ja kantoside 2-3 viikkoa. Käsipainotteisia jumppia (kuten jooga) pitää välttää kolme kuukautta. Onneksi voi lukea ja syödä yhdellä kädellä. Kunhan joku tekee sen ruuan.

 

Sain yön jotenkuten nukuttua. Selälläni, joten luultavasti myös kuorsasin. Aamulla oli turha haikailla suihkusta, lutrasin aamupesun lavuaarissa vesihanan alla. Onneksi minulla oli parturi varattuna, Hanne sai pestä hiukseni. Kävin apteekissa, lääkäri oli määrännyt minulle myös kodeiinia, josta saan hirveän sappikohtauksen. Pitää (taas!) pyytää, että laittavat siitä merkinnän tietoihini. Hain kirjastosta lisää lukemista.
 

Syksyn kirjoja;

Anni Kytömäki "Kultarinta". Jo esikoisteoksessaan Kytömäen teksti on kaunista, lähes runollista, jota tekee mieli lukea hitaasti makustellen. Upeaa luontokuvausta, sisältäen paljon tietoa. Yllättäen myöhemmässä teoksessa Margarita (jonka luin jo tätä ennen) on samoja henkilöitä. Onko tämä joku sukusaaga? Kadehtien luen Erikin viettämästä talvesta pohjoisessa, jossain erämökissä luontoa tarkkaillen ja lintuja laskien. Onhan minun haaveeni viettää joskus pitkä aika (mieluiten kesällä) jossain saaristolaismökissä varusteina kassillinen kirjoja. Luultavasti Kytömäkikin haluaa elää jossain erakkona, tai ehkä hän elääkin. Teos sisältää monta tarinaa; Lidian, Erikin, Mallan ja Joelin/karhun.

Satu Vasantola " En palaa takaisin koskaan, luulen" 

Tommi Kinnunen " Pimeät kuut"

Robert Seethaler "Kokonainen elämä"

 

Ei mikään mysteerimatka: Tallinna

Syyskuu loppui sateisiin ja kylmiin öihin. Otin Hondan pois vakuutuksesta, Hannu laittoi pyörän talvikuntoon ja pyöräytimme ajotakit pesukoneessa. Pihahommat saivat vielä odottaa, mutta Hannu putsasi grillin ja siirsi ulkokalusteet kellariin. Lokakuun alussa laitoimme lämmityksen päälle ja petasimme peitot sänkyyn. Minä en kauheasti pidä yllätyksistä, joten suunnittelimme yhdessä perinteisen synttärimatkan Tallinnaan. Hannu varasi laivamatkat ja yhdessä valitsimme majoituksen, vaihteeksi Gustav Ernesaks Kadriorgista (64€/2 yötä). Itselleni varasin 90 min. hieronnan (55€) tutusta paikasta.

Laivamatka Eckeröllä sujui nopeasti lukien ja naapuripöydän mukavan rouvan kanssa reissuista rupatellen. Mekö muka hiljaisia suomalaisia?

Võru

Lounaspaikankin olimme jo sopineet etukäteen, sinne pääsimme 8-bussilla. Entinen Pesa on nykyään Võru, muuttunut on myös sisustus ja ilmeisesti omistajakin. Ruoka oli edelleenkin hyvää, lounashinta Tallinnan tapaan 7,90€/annos.

Gustav Ernesaks Kadriorg

Ravintolasta oli lyhyt kävelymatka majapaikkaamme. Olimme etuajassa, jätimme laukut keittiöön ja oikaisimme Japanilaisen puutarhan läpi Selveriin ostamaan aamiaistarpeet. Majoituimme huoneeseen, johon kuuluu myös iso kylppäri. Minulle riittää, jos on nojatuoli ja siihen sopiva lukuvalo (ja matto lattialla saa aina naisen onnelliseksi). Kakkoskerroksesta löytyi toinenkin keittiö ja kaipaamani kahvinkeitin. Puutarha terasseineen on taatusti ihana kesäaikaan, nyt ripotteli vähän vettä.

Gallo Nero

Suihkun ja päikkäreiden jälkeen päätimme lähteä illalliselle, vaikka kello ei ollutkaan vielä paljon. Olin toivonut Gallo Neron antipastoa ja sen myös sain. Pimenevässä illassa palasimme kämpille läpi puiston, jota puiden väliin ripustetut erilaiset lamput valaisivat.

Torstaina olin liikkeellä seitsemän tuntia, sitä suosi myös kaunis ilma (+15). Lähdin kymmenen aikoihin kävelemään Japanilaisen puutarhan ja Kadriorgin puiston läpi kohti Ilusalong Centralia. Matkaan meni hitaastikin kävellen vain puolisen tuntia. Pääsin hierontaan etuajassa, Tatyana hieroi taas tehokkaasti ja öljysi kuivan nahkani (jota on alkanut viime aikoina kummallisesti pistelemään).

C'est La Vie

Hannu odotti minua Centralin ulkopuolella. Kävimme Valli baarissa aperitiivilla, ennen kuin menimme C'est La Vie -kohvikiin kalalounaalle (7,90€).

Minun oli tarkoitus käydä (Viron Museokortilla) neljässä näyttelyssä, mutta kolme per päivä riittää. Hannu lähti mukaani Vabamu-museoon katsomaan "Vapautemme tarina" -näyttelyn. Vaikuttava näyttely liikutti, kun ajattelin kaikkia virolaisia ystäviämme ja heidän historiaansa.

Saskia & Alar Kivilo

Kävimme ostoksilla yhdessä, sen jälkeen Hannu lähti kävelemään takaisin Kadriorgiin, minä jäin Telliskiveen. Sinne on viime käynnin jälkeen ilmestynyt uusia terasseja, jotka ilman seuraa ohitin ja menin Juhan Kuus Documentary Photoon katsomaan Saskia & Alar Kivilon (tytär ja isä) näyttelyn. Ohitin Estonia-muistomerkin, jonne oli tuotu paljon kukkia onnettomuuden 30-vuotispäivänä. Seuraan Maikkarin Estonia-sarjaa ja kylmät väreethän siinä tuli.

Kävelin Kadriorgin Taidemuseoon, jossa on tällä hetkellä vain perusnäyttelyt (elokuussa jäi näkemättä Espanjan taiteen näyttely). Rakennus itsessään on todella kaunis ja alakerrassa on kahvila, jonka terassilla ihmiset nauttivat virvokkeista ja kauniista säästä.

Gustav Ernesaks Kadriorg

Kävelin kämpille ja jäimme terassille lenkkioluelle. Samalla poimin puusta muutaman omenan. Harmiteltavan hyviä, kun niitä ei kukaan kerää. Suihkun ja huilin jälkeen tein meille alakerran keittiössä tapakset. Mukava paikka istuskella, varsinkin kun kukaan muu ei hyödynnä sitä. Kauan ei taaskaan jaksettu valvoa, mukana kulkeva kirja ei juurikaan edistynyt.

Perjantaina oli taas kaunis sää, kun aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja menimme 66-bussilla satamaan. Taisi olla korvapuustipäivän lisäksi puheripulipäivä, kun saimme kotimatkallakin rupatella niin monen kanssa. Ehkä aurinkoisella säällä oli siihen syynsä?