Casalonga - Santiago de Compostela 14 km

Olimme varanneet aamiaisen kahdeksaksi ja iloinen emäntämme oli kattanut pöydän koreaksi lämmitettyyn ruokasaliin. Täytin lomakkeet ja maksoin majoituksen. Carolina heitti Pirjon bussipysäkille, minä jäin pakkaamaan rinkkani.

Casa Carolina

Carolina saattoi minut poskipusuin matkaan ja liityin vaeltajien joukkoon. Mäkiä ja kuraisia metsäteitä riitti sopivasti. Sunnuntaipyöräilijät tekivät poluista entistä mutaisempia. Joukossa näkyi myös huomioliivein varustettu porukka, jolla oli huoltoauto mukana. Olikohan ambulanssi vastassa jotain heistä matkan varrella?

Muutama kilometri ennen Santiagoa tuli valintatehtävä, kumpaan suuntaan lähteä. Kummassakaan pylväässä ei ollut kilometrimäärää. Maps.me ehdotti Marttaa, sen valitsin viime kerrallakin.

Kilometri ennen katedraalia pysähdyin oluelle ja kävin vessassa. Naisten vessassa, vaikka kuvasta voisi päätellä toisin. Lähellä vanhaa kaupunkia odotin liikennevalojen vaihtumista ja joku kapsahti kaulaani. Kanadalaispari oli selvinnyt perille ilman opastamistani! Kiittivät kuitenkin, etteivät olisi löytäneet Santiagoon ilman alkumatkansa opastusta.

Pirjo laittoi viestiä jonottavansa katedraaliin, puolipäivän messuun olikin todella pitkä jono. Ohi mennen tapasin myös espoolaisen ja vaihdoimme taas kuulumiset. Jätin messun väliin, kerran olen sen jo kokenut ja menin puolestani jonottamaan Central Pilgrim -toimistoon. Etukäteen ajattelin, että kaksi compostelaa riittää minulle, mutta kun tänne asti olen vaeltanut (mittarien mukaan 318 km), niin mikä ettei. Jonotus olikin viime kerrasta tehty helpoksi; käytössä oli tietokoneet, joilla voi täyttää vaelluksensa tiedot ja tulostaa jonotusnumeron. Melko nopeasti tulikin oma vuoroni ja pääsin norjalaisen vapaaehtoisen haastateltavaksi. Olin merkinnyt kyselyyn hengellisen tarkoituksen, sillä äiti kulkee mukana tälläkin caminolla. Sain taas sertifikaatin, jossa nimeni on muutettu latinaksi (Hannu viestitti, että voin kohta tapetoida huoneen näillä sertifikaateillani).

Pirjo lähti vuorostaan jonottamaan omaa compostelaansa. Sen saatuaan tapasimme katedraalin aukiolla ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

A Fuego Lento

A Fuego Lentoon ei mahtunut sisälle (kristallikruunujen alle), vaan saimme pöydän terassilta, jossa oli vähän vilakkaa istua. Jaoimme hyvät tapakset, enimmäkseen kalaa.

Tarjosin brandykahvit mukavassa kahvilassa, jossa Pirjo tapasi taas tuttujaan. Oli vielä hetki aikaa, ennen kuin pääsimme majoittumaan Loop INN Hotelliin (107€/huone/2 yötä). Hotelliin! Olikin mukava paikka, saimme molemmat omat avainkortit twin roomiin, keräsimme kaikki pyykit kasaan ja vein ne kellarin pesukoneeseenn(5€). Pyöritin ne vielä kuivurissa (5€) ja matka jatkuu puhtain vaattein.

Pepa a Loba

Lähdin vielä illalla ulos ja toivoin löytäväni jonkun pienen tapasbaarin. Kävin irkkupubissa, jossa musiikki raikasi livebändin voimin, mutta ruokaa ei ollut tarjolla. En ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun kohdalle osui mukava Pepa a Loba. Istuin baarijakkaralla, kun seuraani liittyi iloinen nuorinainen. Hetken piti miettiä... kunnes hän kertoi, että istuimme samassa pöydässä jossain matkan varren kahvilassa. Pian saimme sveitsiläisen Annan kanssa pöydän ja tilasimme mellevät kanasalaatit.

Caldas de Reis - Padrón 21 km

Majapaikkamme sijaitsi ajotien varrella, eikä ikkunoissa tainnut olla mitään eristeitä. Jo viiden jälkeen alkoi autoja kulkea ohitse ja välillä tuntui kylmältä, kun ikkunoista veti. Tälle päivälle luvattiin 90% sadetta, puin päälleni pitkät housut ja juoksutakin. Kadut olivat vielä kuivia, kun puoli kahdeksalta liityin vaeltajien jonoon. Kaupungin ulkopuolelle päästyäni ripotteli vähän vettä ja vedin sadesuojan rinkan päälle. Ripottelu loppui lähes samantien.

Toinen maisemiltaan kaunis kävelypäivä heti perään, enkä kastunut lainkaan. Linnut visersivät ja eukalyptuspuu tuoksui.

Ensimmäinen baari oli niin täynnä, etten mahtunut sisälle. Jatkoin Fogar do Peregrinoon ja sain ulos pöytäseuraksi amerikkalaisen (Etelä-Koreasta) Erican, jonka olen ohittanut usein. Hän oli aloittanut tämän ensimmäisen caminonsa Lissabonista, mutta todennut alun hankalaksi, siirtynyt bussilla Portoon ja jatkanut sieltä Camino da Costalia. Erica sanoi kävelevänsä loppuun asti vaikka mikä olisi, sillä tämä jää hänen ainoaksi caminokseen, niin kamalaa on. Älä sano! lohdutin. Ensi vuonna tulet uudelleen.

Fogar do Peregrino

Tilasin itselleni pocadillo pequenon, näkisitpä ne isot!

Caminoreitti kulki välillä lähellä 550-tietä, kurvaten sitten takaisin metsän hiljaisuuteen. Fillaristit huristelivat alamäet täysillä ja huusivat rinnakkain kulkevia vaeltajia väistämään.

Kun Padróniin oli noin kahdeksan kilometriä, pysähdyin oluelle tutulle terassille. Pyhä paikka; kirkko ja hautausmaa tien toisella puolella. Yksi pariskunta tervehti minua ja nainen tuli kertomaan, että he näkivät minut eilen. Minä näin satoja ihmisiä, useimmat selkäpuolelta.

 

 

Saavuin Padróniin teollisuusalueen kautta. En vielä tarkistanut alberguen sijaintia, sillä taivas oli synkistynyt ja aioin taas syödä ennen majoittumista. Pirjo oli jo saapunut Padróniin bussilla ja päässyt albergueen.

O Santiaguino

Heti, kun istuin sisälle O Santiaguinoon, ulkona alkoi sataa. Pian paikka täyttyi muistakin vaeltajista. Padrónin kuvat jäävät nyt sateen vuoksi ottamatta, mutta onhan noita ennestään jo kahdelta käynniltä. Kävelin takaisin kauppahallin ja teollisuusalueen suuntaan ja löysin Albergue O Pedrónin (17€/hlö). Pirjo istui oleskelutilassa juttelemassa muiden kanssa. Minä painuin suihkuun ja pyykille. Ne eivät kyllä ikinä kuivu tässä säässä! Kuorsasin hetken yläpedissä, ennen kuin lähdin Pirjon seuraksi etsimään auki olevaa ruokapaikkaa (useimmissa keittiö aukeaa vasta seitsemältä tai kahdeksalta). Otin ensimmäisen kerran sadeviitan käyttööni. Pirjo jäi ensimmäiseen baariin syömään, minä menin seuraavaan tintoveranolle. Hetken kuluttua hän tuli kertomaan, ettei saanut lainkaan palvelua (olisi heiluttanut kävelysauvojaan!) ja lähti etsimään kauppaa. Minä jäin päivittämään blogia, sade jatkui aina vain.

Tämän alberguen yläpeti on siitä huono, että laita puuttuu toiselta puolelta ja ylös/alas kiivetessä otteen saa vain yhdellä kädellä. Miten mahtaa käydä?

Pontevedra - Barros - Caldas de Reis 23 km

Ensimmäisten lähtijöiden herätys soi puoli kuudelta. Puoli seitsemältä kävin aamupesulla ja seitsemän jälkeen laitoin dormiin valot. Suurin osa oli kuitenkin jo pakkaamassa, loput voivat jatkaa uniaan omien verhojensa takana. Tälle päivälle oli luvattu 50% sadetta, puin päälleni takin ja pitkät housut, kun lähdin liikkeelle.

Päivän hyvän työn sain suoritettua heti aamusta, kun pysähdyin kaupungin laidalle aamukahville ja joku koditon filtti kainalossaan kysyi, voinko tarjota hänelle kahvin. Porque no! sanoin ja mies lähti kiitellen jatkamaan matkaansa kahvimuki mukanaan. Omani join terassilla istuen, oli kuitenkin lämmintä ja hetken kuluttua riisuinkin takkini, ennen kuin se hikoontuisi. Ohitin naisen, jonka olen nähnyt aiempinakin päivinä. Oli jotenkin skandinaavin näköinen ja oli pakko kysyä, mistä hän on kotoisin. No Espoosta!

Alkoi ehkä tämän caminon kaunein osuus, jonka olen jo kävellyt kahteen kertaan (kerran "väärään" suuntaan). Metsäisellä reitillä linnut lauloivat ja juokseva vesi solisi vieressä.

Barrosissa pysähdyin aamiaiselle ja kävin pienessä kappelissa. Porukkaa oli tosi paljon liikkeellä, niin kävellen kuin pyöräillenkin. Olisin mielelläni syönyt mustekalaa pienenä tapaksena, mutta sitä saadakseen kello oli aivan liian vähän.

Onneksi jotkut viininviljelijät ovat antaneet luvan tehdä caminoreitin tarhojensa läpi. Silti monet (aasialaiset) kulkivat vilkkaan ajotien laitaa puhelimesta karttaa seuraten. Puolenpäivän jälkeen pidin juomatauon jonkun alberguen ravintolan terassilla.

Cafeteria Termas

Saavuin hyvissä ajoin Caldas de Reisiin ja lähetin Pirjolle kuvan joenvarren ravintolasta. Pian tämä kopistelikin paikalle kävelysauvoillaan ja tilasimme menu del díat.

Grupo Arcanos Pensión Atenea & Via Romana

Pääsimme majoittumaan siistiin ja mukavaan Grupo Arcanos Pensión Atenea & Via Romanaan (privaattihuone 41€/huone). Omalla pyyhkeellä ja makuupussilla on ollut vähän käyttöä tällä caminolla. Kävin suihkussa ja pesin vähän pyykkiä, jotka ripustin kattoterassille. Olin ajatellut päikkäreitä, mutta aika kului lauantain majoituksen etsimiseen. Suunnitelmassani varasin kaksi päivää Padrónista Santiagoon kävelyyn, että voimme lopussa vähän himmailla. Enhän etukäteen voinut tietää, että Pirjo joutuu siirtymään välimatkat julkisilla. Kaikki majoitukset ovat täyteen varattuja, myös se, jonne pyysimme emäntäämme soittamaan puolestamme. Pirjo löysi googlettamalla Casa Carolinan, joka sijaitsee kymmenen kilometriä ennen Santiagoa. Hän soitti sinne ja sai varattua meille huoneen (65€ aamiaisilla). Nyt meillä on kaikki yhteisen loppumatkan majoitukset varattuina.

Kävimme Santo Tomás -kirkossa hakemassa leimat passeihin. Siellä oli juuri messu alkamassa ja ulkona alkoi sataa, joten jäimme kuuntelemaan naisen (ei edes pappia!) puhetta "Santa Maria, madre mios..." johon seurakunta vastasi pitkästi ulkoa opittua litaniaa. Menimme sateen suojaan läheiseen baariin brandykahveille ja Pirjo piti irkkumiehille luennon Suomen sotahistoriasta.

Kävimme lähikaupassa, mutta poistuimme tyhjin käsin (meillä ei ole jääkaappia käytössä). Tapaksia teki mieli ja menimme kulman taakse toiseen meluisaan baariin, jossa tarjoilija hätisti miesasiakkaan pois pöydästä, jotta me pääsimme istumaan. Pirjon kävelysauvoilla on taikavoimat, joilla liikennekin pysähtyy. Tilasimme hyvän juustosalaatin marjavinegretillä ja grillatut mustekalat. Tarjoilija pyysi meitä kuittaamaan käyntimme vieraskirjaan.