Ensimmäisten lähtijöiden herätys soi puoli kuudelta. Puoli seitsemältä kävin aamupesulla ja seitsemän jälkeen laitoin dormiin valot. Suurin osa oli kuitenkin jo pakkaamassa, loput voivat jatkaa uniaan omien verhojensa takana. Tälle päivälle oli luvattu 50% sadetta, puin päälleni takin ja pitkät housut, kun lähdin liikkeelle.
Päivän hyvän työn sain suoritettua heti aamusta, kun pysähdyin kaupungin laidalle aamukahville ja joku koditon filtti kainalossaan kysyi, voinko tarjota hänelle kahvin. Porque no! sanoin ja mies lähti kiitellen jatkamaan matkaansa kahvimuki mukanaan. Omani join terassilla istuen, oli kuitenkin lämmintä ja hetken kuluttua riisuinkin takkini, ennen kuin se hikoontuisi. Ohitin naisen, jonka olen nähnyt aiempinakin päivinä. Oli jotenkin skandinaavin näköinen ja oli pakko kysyä, mistä hän on kotoisin. No Espoosta!
Alkoi ehkä tämän caminon kaunein osuus, jonka olen jo kävellyt kahteen kertaan (kerran "väärään" suuntaan). Metsäisellä reitillä linnut lauloivat ja juokseva vesi solisi vieressä.
Barrosissa pysähdyin aamiaiselle ja kävin pienessä kappelissa. Porukkaa oli tosi paljon liikkeellä, niin kävellen kuin pyöräillenkin. Olisin mielelläni syönyt mustekalaa pienenä tapaksena, mutta sitä saadakseen kello oli aivan liian vähän.
Onneksi jotkut viininviljelijät ovat antaneet luvan tehdä caminoreitin tarhojensa läpi. Silti monet (aasialaiset) kulkivat vilkkaan ajotien laitaa puhelimesta karttaa seuraten. Puolenpäivän jälkeen pidin juomatauon jonkun alberguen ravintolan terassilla.
Saavuin hyvissä ajoin Caldas de Reisiin ja lähetin Pirjolle kuvan joenvarren ravintolasta. Pian tämä kopistelikin paikalle kävelysauvoillaan ja tilasimme menu del díat.
Pääsimme majoittumaan siistiin ja mukavaan privaattihuoneeseemme 41€/yö (omalla pyyhkeellä ja makuupussilla on ollut vähän käyttöä tällä caminolla). Kävin suihkussa ja pesin vähän pyykkiä, jotka ripustin kattoterassille. Olin ajatellut päikkäreitä, mutta aika kului lauantain majoituksen etsimiseen. Suunnitelmassani varasin kaksi päivää Padrónista Santiagoon kävelyyn, että voimme lopussa vähän himmailla. Enhän etukäteen voinut tietää, että Pirjo joutuu siirtymään välimatkat julkisilla. Kaikki majoitukset ovat täyteen varattuja, myös se, jonne pyysimme emäntäämme soittamaan puolestamme. Pirjo löysi googlettamalla Casa Carolinan, joka sijaitsee kymmenen kilometriä ennen Santiagoa. Hän soitti sinne ja sai varattua meille huoneen (65€ aamiaisilla). Nyt meillä on kaikki yhteisen loppumatkan majoitukset varattuina.
Kävimme Santo Tomás -kirkossa hakemassa leimat passeihin. Siellä oli juuri messu alkamassa ja ulkona alkoi sataa, joten jäimme kuuntelemaan naisen (ei edes pappia!) puhetta "Santa Maria, madre mios..." johon seurakunta vastasi pitkästi ulkoa opittua litaniaa. Menimme sateen suojaan läheiseen baariin brandykahveille ja Pirjo piti irkkumiehille luennon Suomen sotahistoriasta.
Kävimme lähikaupassa, mutta poistuimme tyhjin käsin (meillä ei ole jääkaappia käytössä). Tapaksia teki mieli ja menimme kulman taakse toiseen meluisaan baariin, jossa tarjoilija hätisti miesasiakkaan pois pöydästä, jotta me pääsimme istumaan. Pirjon kävelysauvoilla on taikavoimat, joilla liikennekin pysähtyy. Tilasimme hyvän juustosalaatin marjavinegretillä ja grillatut mustekalat. Tarjoilija pyysi meitä kuittaamaan käyntimme vieraskirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti