Caldas de Reis - Padrón 21 km

Majapaikkamme sijaitsi ajotien varrella, eikä ikkunoissa tainnut olla mitään eristeitä. Jo viiden jälkeen alkoi autoja kulkea ohitse ja välillä tuntui kylmältä, kun ikkunoista veti. Tälle päivälle luvattiin 90% sadetta, puin päälleni pitkät housut ja juoksutakin. Kadut olivat vielä kuivia, kun puoli kahdeksalta liityin vaeltajien jonoon. Kaupungin ulkopuolelle päästyäni ripotteli vähän vettä ja vedin sadesuojan rinkan päälle. Ripottelu loppui lähes samantien.

Toinen maisemiltaan kaunis kävelypäivä heti perään, enkä kastunut lainkaan. Linnut visersivät ja eukalyptuspuu tuoksui.

Ensimmäinen baari oli niin täynnä, etten mahtunut sisälle. Jatkoin Fogar do Peregrinoon ja sain ulos pöytäseuraksi amerikkalaisen (Etelä-Koreasta) Erican, jonka olen ohittanut usein. Hän oli aloittanut tämän ensimmäisen caminonsa Lissabonista, mutta todennut alun hankalaksi, siirtynyt bussilla Portoon ja jatkanut sieltä Camino da Costalia. Erica sanoi kävelevänsä loppuun asti vaikka mikä olisi, sillä tämä jää hänen ainoaksi caminokseen, niin kamalaa on. Älä sano! lohdutin. Ensi vuonna tulet uudelleen.

Fogar do Peregrino

Tilasin itselleni pocadillo pequenon, näkisitpä ne isot!

Caminoreitti kulki välillä lähellä 550-tietä, kurvaten sitten takaisin metsän hiljaisuuteen. Fillaristit huristelivat alamäet täysillä ja huusivat rinnakkain kulkevia vaeltajia väistämään.

Kun Padróniin oli noin kahdeksan kilometriä, pysähdyin oluelle tutulle terassille. Pyhä paikka; kirkko ja hautausmaa tien toisella puolella. Yksi pariskunta tervehti minua ja nainen tuli kertomaan, että he näkivät minut eilen. Minä näin satoja ihmisiä, useimmat selkäpuolelta.

 

 

Saavuin Padróniin teollisuusalueen kautta. En vielä tarkistanut alberguen sijaintia, sillä taivas oli synkistynyt ja aioin taas syödä ennen majoittumista. Pirjo oli jo saapunut Padróniin bussilla ja päässyt albergueen.

O Santiaguino

Heti, kun istuin sisälle O Santiaguinoon, ulkona alkoi sataa. Pian paikka täyttyi muistakin vaeltajista. Padrónin kuvat jäävät nyt sateen vuoksi ottamatta, mutta onhan noita ennestään jo kahdelta käynniltä. Kävelin takaisin kauppahallin ja teollisuusalueen suuntaan ja löysin Albergue O Pedrónin (17€/hlö). Pirjo istui oleskelutilassa juttelemassa muiden kanssa. Minä painuin suihkuun ja pyykille. Ne eivät kyllä ikinä kuivu tässä säässä! Kuorsasin hetken yläpedissä, ennen kuin lähdin Pirjon seuraksi etsimään auki olevaa ruokapaikkaa (useimmissa keittiö aukeaa vasta seitsemältä tai kahdeksalta). Otin ensimmäisen kerran sadeviitan käyttööni. Pirjo jäi ensimmäiseen baariin syömään, minä menin seuraavaan tintoveranolle. Hetken kuluttua hän tuli kertomaan, ettei saanut lainkaan palvelua (olisi heiluttanut kävelysauvojaan!) ja lähti etsimään kauppaa. Minä jäin päivittämään blogia, sade jatkui aina vain.

Tämän alberguen yläpeti on siitä huono, että laita puuttuu toiselta puolelta ja ylös/alas kiivetessä otteen saa vain yhdellä kädellä. Miten mahtaa käydä?

Caldas de Reis - Padrón 20 kaunista kilometriä

Pitkäperjantai Padrónissa. Lähdin taas liikkeelle vasta kahdeksan jälkeen. Kiirettä ei ollut, kun majoitus oli varattuna ja tämän päiväinen vaellus tulisi olemaan melko tasaista maastoa.

Caldas de Reis

Aamu tuntui viileältä ja kostealta kevyissä vaatteissa, mutta kaupungista poistuessani sain itseni nopeasti lämpimäksi ensimmäisissä nousuissa. Ja kun tulin välillä pois kauniilta metsäpoluilta, aurinko alkoi lämmittää ilmaa.

Näinkin sen voi tehdä!

Ensimmäiseen kahvilaan piti taas kävellä 10 kilometriä. Marie istui jo siellä, hän oli lähtenyt aikaisin liikkeelle. Tarjolla ei ollut mitään suolaista, pitkäperjantain kunniaksi söin aamiaiseksi "pääsiäispullan".

Radalla alkoi olla jonoa; kaikki haluavat päästä huomenna Santiagoon. Pääsiäispyöräilijöitä oli paljon liikkeellä, heitä piti varoa varsinkin alamäissä. Ohitin taas laulavat opiskelijat, tytöt kyselivät vieläkö muistan heidät. Saavuin Padróniin yhden hoodeilla, ennestään tutussa kaupungissa oli helppo suunnistaa suoraan albergueen. Ainoa ero oli, että tivoli oli valloittanut koko joenvarren ja minun piti rinkkoineni väistellä ihmismassaa. Albergue Murgadan oli juuri avannut ovensa ja pääsin ensimmäisenä majoittumaan. Jätin rinkan punkan viereen ja lähdin oluelle aurinkoiselle terassille, vasta sen jälkeen suihkuun ja pyykinpesuun.

Padrón

Kaikki terassit olivat täynnä perheitä, tapaksia en löytänyt mistään. Menin hyväksi tietämäni ravintolan sisätiloihin syömään ja lähetin Patricialle koordinaatit. Söimme hyvät pulpot ja grillatut mustekalalonkerot. Marien saapuessa keittiö oli jo menossa kiinni. Hän sai ruokaa tivolialueelta, Patricia halusi mansikan makuisen hattaran.

My Camino Family!

Padrón

Kävimme lähikirkossamme hakemassa leiman, sieltä olisi saanut compostelankin, olimmehan kävelleet jo tuplasti sen vaatiman kilometrimäärän. Illalla oli tiedossa pääsiäiskulkue. Aukion terassilla istui tuttua porukkaa, istuimme heidän seuraan kahvittelemaan, ennen kuin minä palasin albergueeni kirjoittelemaan. Pyysin respalta huovan ja nuorimies vei sen ripeästi petiini. Kysyin, muistiko hän sänkyni numeron. Tietysti! Ai koska olen talon vanhin? Ei vaan koska saavuit ensimmäisenä.

Padrón

Olinkin hyvissä asemissa; kuulin oleskelutiloihin, kun kulkue lähti liikkeelle ja menin vasta silloin takaisin viilenneeseen iltaan hyviin asemiin. Patricia ja Jinu olivat odottaneet koko ajan ulkona aukion väärällä puolella. Kulkueen jatkaessa matkaa palasin albergueen iltatoimiin.

Santiago de Compostela - Padrón 25,6 km (by bus 2,20€)

Seitsemän jälkeen sängyissä vielä kuorsattiin, osa oli tullutkin nukkumaan vasta kymmenen jälkeen. Minullahan ei ollut kiire, sillä olin yön kipuisina tunteina päättänyt antaa kuumottaville jaloilleni lepopäivän. Silti tuli käveltyä paljon kaupungin kivikatuja, bussiasema kun sijaitsee Santiagon toisella laidalla. Lippu Padróniin maksoi vain 2,20€ ja odotellessa join aamukahvit. Kaikki muut menivät samaan aikaan lähtevään Fisterran bussiin. Ehkä minäkin seuraavalla caminollani?

Padrónissa harhailin taas kaupungin katuja. Opaskirja ei kertonut, että kaupungissa on sekä joki että kanaali ja tietenkin etsin majapaikkaa kanaalin toiselta puolelta. Vihdoin löysin mukavan A Barca de Pedran. Pedra=kivi, tarinan mukaan Jaakob (tai hänen ruumiinsa) rantautui tänne kivilastin mukana. 

Barca de Pedra

12 eurolla sain pedin lakanoilla, peitolla ja froteepyyhkeellä. Riisuin vaelluskengät ranskalaiselle parvekkeelle tuulettumaan, vähensin vaatteita ja menin aurinkoiselle aukiolle kirjoittelemaan. Mukavan tuntuinen kaupunki! 

Kävin suihkussa ja siestalla, dormiin saapui toinenkin saksalainen mies. Tämä oli tullut fillarilla Muxiasta saakka.

O Alpendren

Viiden jälkeen lähdin etsimään opaskirjan ja respan Davidin suosittelemaa O Alpendrenia. Harmikseni hyvältä kuulostavaa menu del diaa ei enää tarjottukaan. Yleensähän niitä sai aikaisintaan iltaseitsemältä. Listalla olisi ollut chipironeja, mutta aloitin varoen tilaamalla ensin Alpendren salaatin. Piti jättää tilaa vielä kahville ja jäätelölle, mutta salaatti oli niin valtava, että siitä olisi riittänyt alkupalat neljälle. 

Kävelin vielä kaupungin kujia ja sillan yli Convento do Carme XVIII:lle, jonka tasanteelta oli hieno näkymä yli kaupungin.

Jäin lasilliselle Albergue Rossolin terassille, kun senkin onnistuin löytämään. Torstain kunniaksi tarjoilija toi myös annoksen äidin tekemää, chorizolla makustettua hernekeittoa (gigantes). Terassilla soi kirkonkellojen lisäksi mukavaa musiikkia.