Olimme varanneet aamiaisen kahdeksaksi ja iloinen emäntämme oli kattanut pöydän koreaksi lämmitettyyn ruokasaliin. Täytin lomakkeet ja maksoin majoituksen (65€, käteinen). Carolina heitti Pirjon bussipysäkille, minä jäin pakkaamaan rinkkani.
Carolina saattoi minut poskipusuin matkaan ja liityin vaeltajien joukkoon. Mäkiä ja kuraisia metsäteitä riitti sopivasti. Sunnuntaipyöräilijät tekivät poluista entistä mutaisempia. Joukossa näkyi myös huomioliivein varustettu porukka, jolla oli huoltoauto mukana.
Kilometri ennen katedraalia pysähdyin oluelle ja kävin vessassa. Naisten vessassa, vaikka kuvasta voisi päätellä toisin. Lähellä vanhaa kaupunkia odotin liikennevalojen vaihtumista ja joku kapsahti kaulaani. Kanadalaispari oli selvinnyt perille ilman opastamistani! Kiittivät kuitenkin, etteivät olisi löytäneet Santiagoon ilman alkumatkansa opastusta.
Pirjo laittoi viestiä jonottavansa katedraaliin, puolipäivän messuun olikin todella pitkä jono. Ohi mennen tapasin myös espoolaisen ja vaihdoimme taas kuulumiset. Jätin messun väliin, kerran olen sen jo kokenut ja menin puolestani jonottamaan Central Pilgrim -toimistoon. Etukäteen ajattelin, että kaksi compostelaa riittää minulle, mutta kun tänne asti olen vaeltanut (mittarien mukaan 318 km), niin mikä ettei. Jonotus olikin viime kerrasta tehty helpoksi; käytössä oli tietokoneet, joilla voi täyttää vaelluksensa tiedot ja tulostaa jonotusnumeron. Melko nopeasti tulikin oma vuoroni ja pääsin norjalaisen vapaaehtoisen haastateltavaksi. Olin merkinnyt kyselyyn hengellisen tarkoituksen, sillä äiti kulkee mukana tälläkin caminolla. Sain taas sertifikaatin, jossa nimeni on muutettu latinaksi (Hannu viestitti, että voin kohta tapetoida huoneen näillä sertifikaateillani).
Pirjo lähti vuorostaan jonottamaan omaa compostelaansa. Sen saatuaan tapasimme katedraalin aukiolla ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.
A Fuego Lentoon ei mahtunut sisälle (kristallikruunujen alle), vaan saimme pöydän terassilta, jossa oli vähän vilakkaa istua. Jaoimme hyvät tapakset, enimmäkseen kalaa.
Tarjosin brandykahvit mukavassa kahvilassa, jossa Pirjo tapasi taas tuttujaan. Oli vielä hetki aikaa, ennen kuin pääsimme majoittumaan Loop INN Hotelliin. Hotelliin! Olikin mukava paikka, saimme molemmat omat avainkortit twin roomiin, keräsimme kaikki pyykit kasaan ja vein ne kellarin pesukoneeseenn(5€). Pyöritin ne vielä kuivurissa (5€) ja matka jatkuu puhtain vaattein.
Lähdin vielä illalla ulos ja toivoin löytäväni jonkun pienen tapasbaarin. Kävin irkkupubissa, jossa musiikki raikasi livebändin voimin, mutta ruokaa ei ollut tarjolla. En ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun kohdalle osui mukava Pepa a Loba. Istuin baarijakkaralla, kun seuraani liittyi iloinen nuorinainen. Hetken piti miettiä... kunnes hän kertoi, että istuimme samassa pöydässä jossain matkan varren kahvilassa. Pian saimme sveitsiläisen Annan kanssa pöydän ja tilasimme mellevät kanasalaatit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti