Helteinen Helsinkipäivä

Sattumalta Mirja tuli samalla junalla Helsinkiin ja vaihdoimme kuulumiset. En saanut hänestä lounasseuraa, Mirjalla oli asiaa Hakaniemeen ja hän aikoi syödä hallissa ennen kuin palaa kotiin.

Dafna Maimo

Kiasma oli avautunut jo kymmeneltä, joten aloitin näyttelykierrokseni sieltä. Neloskerroksen Dafna Maimon punaisena hohtavat sisuskalut olivat tuttuja jonkun vuoden takaisesta Vallisaaren Helsinki Biennaalista.

Dafna Maimo

Golrokh Nafifi

 Vitoskerroksessa oli esillä Monira Al Qadirin suuria, värikkäitä "ilmapalloja". 

Monira Al Qadiri

Taidehallissa on vielä muutaman päivän esillä "Kesäsade" näyttely.

Laura Põld

Helsinki Biennaali on levittäytynyt myös HAM:iin. Kävin vielä siellä ennen lounasta. Virolaisen Laura Põldin teos toi mieleeni Tove Janssonin muumit, johtuu ehkä siitä, että parhaillaan luen kuvitettua kirjasarjaa toistamiseen. Mieli teki lähteä myös Vallisaareen nauttimaan taiteesta ja vilvoittavasta merituulesta, mutta ilman seuraa jätin sen toiseen kertaan.

Sain syödäkin ilman seuraa. Olin ajatellut, että Kiilassa on yhden hoodeilla jo hyvin tilaa, mutta jonoa oli tälläkin kerralla ulos asti. Toimistoväki on jättäytynyt lomille, nyt pöytiä täyttivät turistit ja lapsiperheet. Salaattipöydän tarjoomukset syötyäni sain eteeni härkää patatas bravaksilla (mihin oli unohtunut chili?). Vaikka jätin väliin alkukeiton ja jälkkärinä oli vain keksejä kahvin kera, itsekseni ihmettelin, miten olen jaksanut Kiilan lounaan jälkeen tehdä vielä iltapäivän töitä (oli yksi työnantajani sopimusravintoloista)?

Hannu oli stressannut jo pari viikkoa sitä, että tyttäret tulevat meille grillaamaan hänen synttärinsä kunniaksi. Miksi ihmeessä, kysyin, sinunhan lapsiahan he ovat. Sovittu päivä vaihtui sääennusteen mukaan perjantaista sunnuntaihin ja takaisin. Lopulta päädyimme perjantaihin, eikä luvattua ukkosta sateineen näkynyt mailla halmeilla. "Pikkupojat" tulivat äiteineen, ei saatu koko porukkaa paikalle. Sade osui kohdalle vasta myöhemmin illalla ja kesti vain hetken, jatkuakseen yöllä rankemmin. Sade lakkasi aamupäivän aikana ja ajoimme Hondalla BikeWorldiin hakemaan tilaamani paidan. Samalla ostin poistomyynnistä punaisen hupparin. Merkkivarustelulla varmistin, ettei Hondaa ainakaan vähään aikaan myydä. Lähdin lähimetsään keräämään kantarelleja, tein niistä sunnuntaina kastikkeen lohelle ja perunoille.
 

Heinäkuun kirjoja;

Anne Enright "Valvojaiset". Irlantilaisen suurperheen sisarukset kokoontuvat kotitaloonsa äidin luokse hautajaisvastaanottoon. Taas yksi sisaruksista on poissa, tällä kerralla Veronican pikkuveli Liam, joka teki itsemurhan Lontoossa. Veronica hakee ruumiin kotiin, hoitaa järjestelyt ja muistelee lapsuuttaan, elämää suuressa laumassa ja isoäitiään Adaa. Mielen syövereistä nousee myös lasten hyväksikäyttöä, vai onko se vain unta, mitään todisteita ole. Siksikö Liamin mieli nyrjähti?

Tove Jansson "Muumipeikko ja pyrstötähti". Hui kauhistus!

Paavolan tammi ja Vallisaari

Ajelimme maanantaina DragStarilla Lohjalle. Kävimme Suvilla pullakahvilla, sain laskettua lapset ja Noelin puuttuvat hampaat. Kaikki ipanat ovat viime näkemältä kasvaneet niin kovasti, ettei kukaan enää halua mummun syliin. Kävimme katsomassa äitiä, joka torkkui sängyssään helteen uuvuttamana.

Paavolan tammi

Paavolan tammea on hehkutettu nyt jokaisessa Lohja-mainoksessa ja luonto-ohjelmassa. Niin monta kertaa kun minäkin olen nuorena fillaroinut Lohjansaareen erilaisilla kokoonpanoilla, ei meidän aikanamme kukaan puhunut mistään tammesta. Luultavasti se on joku viime vuosien juttu, mutta pitihän se meidänkin käydä kuvaamassa. Ajoimme Lohjan kalkkitehtaan (entisen) tehdasalueen läpi. Minä kun luulin että siellä on portit kiinni, mutta maps ehdotti tätä reittiä. Lapsena asuimme aivan tehdasalueen vieressä ja kavereiden kanssa kävimmekin usein veturitalleilla, kunnes pääsy sinne kiellettiin. Vetosin vaariini, joka oli Tytyrin kalkkikivijunan lämmittäjä.... Ajoimme Kukkukallion alapuolelta Lasitehtaalle ja sieltä Lohjansaarentielle. Onhan se komea tammi, vielä parempia kuvia olisi saanut, jos olisi malttanut odottaa iltahämäriin. Jätimme Alitalon viinitilan väliin ja posotimme vaihteeksi Siuntion ja Veikkolan mutkaisia teitä pitkin kotiin.

 

Helsinki

Tälle kesälle oli suunnitelmissa lähteä piknikille Suomenlinnaan tai Vallisaareen. Koska Helsinki Biennaali on syyskuun loppuun asti Vallisaaressa, lähdimme keskiviikkona sinne. Lauttalippuja emme varanneet etukäteen, vaan ostin ne netin kautta, kun jo istuimme kauppatorin laidalla. Näin varmistimme, että pääsemme haluamamme lautan kyytiin.

 

Dafna Maimon: Indigestibles 2021

Kaikkia taideteoksia emme nähneet, joihinkin (sisätiloihin) oli liian pitkä jono ja videoesitykset jätimme pääosin väliin. Nähtävää riitti muutenkin, yksi tai kaksi taideteosta on tällä hetkellä suljettuna. 

 

Tadashi Kawamata: Vallisaaren majakka 2021

Tuomas A. Laitinen

Laura Könönen: Ei taivasta rajana 2021

Birit & Katja Haarla, Outi Pieski: Guhte gullá

 

Margaret & Christine Werthelm: Virkattu koralliriutta

Vallisaari, näkymä Suomenlinnaan

 

Vallisaari

Näyttely oli kaikenkaikkiaan näkemisen arvoinen ja Vallisaaren metsäpoluilla pääsi välillä varjoon kävelemään. Plussaa oli myös vesipiste, josta sai täytettyä juomapullonsa jääkylmällä vedellä. Tänne voisi tulla toistekin, vaikka loppukesällä, kun ei ole enää niin kuuma. Palasimme meno-paluulipulla kauppatorille.

 

Tuomiokirkon krypta

Ola Kolehmainen

Kävimme katsomassa myös Tuomiokirkon kryptan näyttelyn, joista Ola Kolehmaisen valokuvakollaasin olenkin nähnyt (HAM:ssa tai Taidehallissa) jo aiemmin. Kryptassa oli ihanan viileää ja sen kahvilassa olisi voinut syödä hävikkiaterian tai nauttia pullakahvit, mutta menimme JuFuun syömään sushit. Oluet joimme vasta kotiterassilla.

 

JuFu

Minulla oli runsaasti suunnitelmia heinäkuulle ja paljon olemmekin pyörineet erilaisissa paikoissa, mutta paljosta on luovuttava tai jätettävä elokuulle. Suomenlinnan piknik tulikin jo mainittua, lisäksi on käytävä katsomassa Tikkurilan Patio ja fillaroitava Viikin terassille, poljettava Tuusulanjärven ympäri ja löydettävä Håkansbölen kartano (sielläkin pyöräilin ainakin tunnin ihan hoodeilla, löytämättä lainkaan kartanoa). Tammisaari-Hanko voisi olla loppukesän moottoripyöräreissun kohde, jos edullinen majapaikka löytyy. Ateneumin Repin-näyttelyyn on vielä pitkät jonot, sekin jää loppukesään. Emmekä vieläkään ole käyneet fillarilenkin yhteydessä isolla kirkolla Kahvitupa Laurentiuksen pizzoilla. Tosin Hannu tekee niin hyvää Pizza Napolia, ettei tarvitse muiden tekemiä välttämättä syödä.

 

Hyvä että otettiin jo kesäkuussa konjakit alle sadan päivittäisen koronatartunnan kunniaksi. Nyt huidellaan taas liki 400:ssa. Virossakin tilanne on parempi, siis sinne!

Kesän kirjoja:

 

Jeffrey Eugenides "Oikukkaat puutarhat". Olen huomannut, että novellikokoelmat ovat mainiota kesäluettavaa. Ei tarvitse muistaa, mitä viimeksi luki, kun aloittaa seuraavan novellin lukemisen. Nautittavaa luettavaa, kesäisen kepeitä, silti mieleenpainuvia novelleja. Hieno kirja!