perjantai 15. huhtikuuta 2022

Caldas de Reis - Padrón 20 kaunista kilometriä

Pitkäperjantai Padrónissa. Lähdin taas liikkeelle vasta kahdeksan jälkeen. Kiirettä ei ollut, kun majoitus oli varattuna ja tämän päiväinen vaellus tulisi olemaan melko tasaista maastoa.

Caldas de Reis

Aamu tuntui viileältä ja kostealta kevyissä vaatteissa, mutta kaupungista poistuessani sain itseni nopeasti lämpimäksi ensimmäisissä nousuissa. Ja kun tulin välillä pois kauniilta metsäpoluilta, aurinko alkoi lämmittää ilmaa.

Näinkin sen voi tehdä!

Ensimmäiseen kahvilaan piti taas kävellä 10 kilometriä. Marie istui jo siellä, hän oli lähtenyt aikaisin liikkeelle. Tarjolla ei ollut mitään suolaista, pitkäperjantain kunniaksi söin aamiaiseksi "pääsiäispullan".


Radalla alkoi olla jonoa; kaikki haluavat päästä huomenna Santiagoon. Pääsiäispyöräilijöitä oli paljon liikkeellä, heitä piti varoa varsinkin alamäissä. Ohitin taas laulavat opiskelijat, tytöt kyselivät vieläkö muistan heidät. Saavuin Padróniin yhden hoodeilla, ennestään tutussa kaupungissa oli helppo suunnistaa suoraan albergueen. Ainoa ero oli, että tivoli oli valloittanut koko joenvarren ja minun piti rinkkoineni väistellä ihmismassaa. Albergue Murgadan oli juuri avannut ovensa ja pääsin ensimmäisenä majoittumaan. Jätin rinkan punkan viereen ja lähdin oluelle aurinkoiselle terassille, vasta sen jälkeen suihkuun ja pyykinpesuun.

Padrón

Kaikki terassit olivat täynnä perheitä, tapaksia en löytänyt mistään. Menin hyväksi tietämäni ravintolan sisätiloihin syömään ja lähetin Patricialle koordinaatit. Söimme hyvät pulpot ja grillatut mustekalalonkerot. Marien saapuessa keittiö oli jo menossa kiinni. Hän sai ruokaa tivolialueelta, Patricia halusi mansikan makuisen hattaran.

My Camino Family!

Padrón

Kävimme lähikirkossamme hakemassa leiman, sieltä olisi saanut compostelankin, olimmehan kävelleet jo tuplasti sen vaatiman kilometrimäärän. Illalla oli tiedossa pääsiäiskulkue. Aukion terassilla istui tuttua porukkaa, istuimme heidän seuraan kahvittelemaan, ennen kuin minä palasin albergueeni kirjoittelemaan. Pyysin respalta huovan ja nuorimies vei sen ripeästi petiini. Kysyin, muistiko hän sänkyni numeron. Tietysti! Ai koska olen talon vanhin? Ei vaan koska saavuit ensimmäisenä.

Padrón

Olinkin hyvissä asemissa; kuulin oleskelutiloihin, kun kulkue lähti liikkeelle ja menin vasta silloin takaisin viilenneeseen iltaan hyviin asemiin. Patricia ja Jinu olivat odottaneet koko ajan ulkona aukion väärällä puolella. Kulkueen jatkaessa matkaa palasin albergueen iltatoimiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti