Porto

Aah, aurinko! Campanhãn asemalla kiskojen välit olivat täynnä vesilammikoita, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Paikallisten mukaan ensimmäistä päivää pitkästä aikaa. Ilmankos talojen seinustat olivat kirjavanaan kuivumaan ripustetuista pyykeistä. Bolhãun metroasemalta ei tarvinnut kuin nousta raput Rua de Santa Catarinalle niin olin jo lähellä hosteliani. Sain petini saman tien naisten dormista. Vaihdoin trekkarit sandaaleihin, vaatteita en vielä uskaltanut vaihtaa kesäisiin. Kulkivathan paikallisetkin toppatakeissa ja talvisaappaissa, joillakin jopa pipo päässään. Kävelin mutkan kautta Ribeiraan ja jäin lounaalle Restaurante o Ganchoon. Tätä olinkin jo odottanut; bacalhau a bras ja Douron valkoviiniä! Ihan en kaikkea jaksanut, vaikka parhaani yritinkin. Kahvit join kotimatkan varrella aurinkoisella terassilla. Dormissa ei edelleenkään ollut kuin pieni kiinalaistyttö. Wifi ei toiminut yläkerrassa, otin läppärin ja vinho verden mukaan ja siirryin alakerran mukavaan olohuoneeseen.

http://www.gardenhousehostelporto.com/

Iltakävelylle lähdin ilman karttaa, kuvittelin löytäväni "Leijonabaarin" tuosta vain, mutta toisin kävi. Taisin kävellä Trindadeen saakka, mutta haittaako tuo? Kun lopulta löysin takaisin kotikadulle, ajattelin palkita itseni lasillisella, mutta sekin oli helpommin ajateltu kuin tehty, vain yksi Catarinan kuppiloista oli vielä auki, istuin sen terassille ansaitulle oluelle, ennen kuin menin  kämpille kuuntelemaan koululaisryhmän mekastusta.

Seitsemältä soi seinän takana herätysääni niin pitkään, että varmasti herätti kaikki muut paitsi omistajansa. Yläpedin ranskatar oli nuhaisena kuorsannut koko yön ja yksi neiti hiipi dormiin vasta aamuyöllä. Koululaiset rymistelivät ja metelöivät, kunnes poistuivat rakennuksesta ja jättivät autuaan hiljaisuuden jäkeensä. Kävin syömässä paahtoleipäaamiaisen ja respan tyttö printtasi minulle huomisen juna-aikataulun Pinhãoon. Kun olin lähdössä ulos, keittiöön oli tuotu omenia ja tuoreita mandariineja. Nappasin pari hedelmää mukaani ja lähdin kävelemään Ponte do Infante -sillan yli Vila Nova de Gaiaan. Kun pääsin joen yli, kamerasta loppuivat akut. Olin ladannut ne kotona ja kameran mukaan ne olivat täynnä. Ei auttanut muu kuin palata kämpille hakemaan Ixus. Samalla vaihdoin päälle kevyemmät vaatteet ja sandaalit. Kävin São Benton juna-asemalla ostamassa lipun huomisaamuksi. Ja kävelin uudelleen Ponte do Infanten yli Gaiaan. Onneksi olen yksin liikkeellä, kuka muu (muka) kestäisi tällaista edestakaisin harhailua? Rannalla tuuli niin kovin, että palasin Ribeiran puolelle ja jäin lounaalle suojaisaan Porto Escandidoon.

Aurinko paistoi kuumasti, taustalla soi fado. Pyykkinarut kitisivät, kun rouvat yläpuolella keräsivät kuivat pyykit pois auringon paahteesta. Ruuan tulo kesti niin kauan, että viini ehti lämmetä ja käräytin nahkani. Itse asiassa henkilökunta oli unohtanut tilaukseni sen jälkeen, kun sain viinin pöytääni. Vihdoin sain ruokani ja tarjoilijan kysyessä jälkiruokatoiveita kysyin, tarjoaako talo kahvin palkitakseen odotukseni. Kysymykseni ymmärtämiseen tarvittiin kolmaskin tarjoilija. Toki maksoin kahvin tippien muodossa, kun sitä ei kuitissa mainittu. Kävelin Catarinalle mutkan kautta ja etsin Cozinha dos Loiosin, joka näytti olevan auki. Siellä voisi poiketa illalla. Ihana kaupunki, tätä tulee ihan ikävä!

Dormissa väki vaihtui, sain seurakseni yhden puolalaistytön ja puheliaita neitoja Italiasta ja Espanjasta. Huoneeseen oli pedattu yksi ylimääräinen vuode ilmeisesti ylibuukkauksen takia. Suihkun ja siestan jälkeen lähdin etsimään Cozinha dos Loiosia, jonka löysinkin nyt helposti. Ovi oli kiinni, mutta isäntä itse tuli päästämään sisälle. Tapasin myös rouva Loiosin ja onnekseni molemmat puhuivat ymmärrettävää englantia. Baaritiskillä istuessani eteeni tuotiin turskalättyjä, leipää, oliiveja ja punaviiniä. Sen jälkeen vielä juustoa ja portviiniä ja pieni kahvi ennen laskua, joka oli vain 8€. He tarjosivat tyttärensä ylläpitämää majoituspaikkaa, jonne lupasin muuttaa, kunhan pääsen eläkeikään. Isäntä muisti jopa tulevan naistenpäivän ja poislähtiessäni vaihdoimme rouvan kanssa poskipusut.

Portugali 2014, Lissabon

Olin turhankin ajoissa kentällä, terminaali oli ulko-ovelle asti täynnä golffareita. Lento lähti puolisen tuntia myöhässä. Pitkäjalkaista onnisti; sain exit-paikan. Tuuli oli myötäinen ja laskeuduimme Lissaboniin etuajassa, siitä huolimatta olin hostelilla vasta yhdeksän aikoihin. Kannatti säästää vanha pahvikortti; se oli edelleen voimassa ja latasin siihen kolme matkaa (á 1,20€). Yhdellä vaihdolla (São Sebastião) pääsin metrolla hostelin lähiasemalle (Terrero do Paço). Harmikseni en päässyt samaan huoneeseen kuin viimeksi, sain petipaikkani dormista, joka oli pieni, tunkkainen ja täynnä. Kylpyhuone on käytävällä. Ruokailuhuoneen oli vallannut saksalainen poikajoukko, joka oli kärystä päätellen ilta-ateriallaan. Minulla ei ollut yhtään nälkä, jätin laukkuni dormiin, repun lokkeriin ja lähdin kulmille kävelemään. Ulkona tarkeni istua tervetulo-pretalla. Amazing Hostelin nurkalle oli ilmestynyt mukava musiikkibaari, en sitä viimeksi huomannut, johtuen ilmeisesti aukioloajoista (ke-la). Istuin hetken Sons do Mundossa ja maistoin heidän punaista muscateliaan.

http://www.lisbonamazinghostels.net/apresentacao-se-en.html

Yö meni mitenkuten, kahdeksan hengen dormissa meitä oli kuusi asukasta, joista vain yksi kuorsasi vienosti. Alapuolelleni tuli joku isompi ihminen; kun hän meni sänkyynsä, koko yläpeti huojui. Aamuyöstä tuntui vilakalta ja kiskaisin ylimääräisen peiton jaloilleni. Nousin jo ennen kellonsoittoa ja kävin suihkussa. Sillä aikaa keittiöön oli ilmestynyt aamiainen, joten minulla olikin runsaasti aikaa. Respan poika suositteli siirtymään bussilla 728 Apolloniaan, mutta verryttelin jalkojani ja kävelin asemalle.
 

Sumuinen Lissabon jäi taakse. Kevät on jo pitkällä, sateinen helmikuu on tehnyt hyvää luonnolle. Ihailin junan ikkunasta vihreää nurmea, kukkivia puita (manteli/kirsikka?) ja pensaita. Pellot lilluivat vetisinä, appelsiineja näkyi puissa, mutta viiniköynnökset olivat vielä lehdettömiä rankoja. Pilvet rakoilivat Santaremin jälkeen, Entroncamentossa aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta. Espinhossa tuli näkyviin meri, mahtavat aallot ja pitkä hiekkaranta.

Matkavalmisteluja ja kuumeista odottelua

Aloimme suunnitella kevään matkaa heti syksyn reissujen jälkeen. Tarkoitus oli lähteä pääsiäisen viettoon Portugaliin ja tavata samalla tuttavapariskunta jossain Algarven alueella. Mahdolliset työkuviot tekivät kuitenkin sen, että aikaistimme matkaa jo maaliskuulle. Näin ollen Hannulla on käytettävissä vain viikon talviloma, minä pääsen reissuun taas edeltä. Pohjoisessa on vielä paljon ennen käymätöntä, enkä voi kieltää, etteikö Portokin kutsuisi minua. Yksin lähteminen tarkoittaa taas sitä, että minä kannan kaiken tekniikan ja kirjapinon. En ole vieläkään hankkinut itselleni tablettia ja joka tapauksessa haluan ottaa mukaan vanhan, hyvän Lonely Planetin ja portugalin kielen kurssikirjan. Sovimme treffit Lissaboniin, josta jatkamme yhdessä etelään.

Vertailimme lentohintoja ja päädyimme TAP:in suoriin lentoihin Lissaboniin. Muilla yhtiöillä ei olisi paljon säästöä tullut ja matka-aika olisi venynyt kohtuuttomasti. Harmi vain, että menolento on iltapäivällä, perillä vasta illalla. Siksi varasin itselleni yhden yön majoituksen tutusta Lisbon Amazing Hostelista, se on helppo löytää ja sijaitsee sopivasti metro- ja juna-aseman lähettyvillä. Seuraavana aamuna jatkan matkaa Portoon, jossa vietän kaksi yötä. Varasin sieltäkin majoituksen etukäteen, dormipaikka aamiaisella vain 11€/yö. Sen jälkeen tuleekin täysin uutta! Karttaa katsomalla seurasin Douro-jokea itään ja päädyin Pinhão nimiseen paikkaan. Noin tuhannen asukkaan kylästä ei montaa majapaikkaa löytynyt, varasin itselleni reissun kalleimman majoituksen; yhden makuuhuoneen ”villan”, jossa pitäisi olla vähän pihaakin. Maisemat ja patikkapolut houkuttelivat minua niin paljon, että majapaikan edustajan ottaessa sähköpostilla yhteyttä varasin kolmannenkin yön. Pinhãon jälkeen reittisuunnitelma on avoin, luultavasti suuntaan vielä pohjoiseen Guimarãesiin ja/tai Bragaan.

Helmikuussa aloin huolestuneena seurata sääennusteita. Kovin oli sateista ja viileää Portugalissakin. Maaliskuun alkuun luvattiin kuivempaa ja lämpimämpää. Sehän on edellytys yksinäisille patikkamatkoille. Olen juuri parantunut flunssasta enkä todellakaan halua sairastua uudelleen reissussa. AccuWeatherin ennuste Bragalle; brilliant sunshine!

Varustehankinnat jäävät vähäisiksi; uusi saippuakotelo Murciaan unohtuneen tilalle. Hankin jo syksyllä tuulta ja vettä jonkun verran hylkivät housut. Ajankohdan takia on pakko pukea päälle myös hupullinen takki, jossa on vetoketjut taskuissa (Lissabonin tarkuvarkaita vastaan). Kovin kesäisiä vaatteita ei tarvitse pakata mukaan, vaikka Algarvessa olisikin lämmintä. Cittarin tarjouksesta ostin slimmatun collegetakin kuudella eurolla. Se mahtuu hyvin takin alle, jos on kalsea keli ja lämmittää muuten mukavasti iltaisin hosteleissa.

Kun Hannu saapuu Lissaboniin (hänkin iltalennolla), vietämme yhden yön Lissabonissa ja jatkamme aamujunalla näillä näkymin Albufeiraan. Kohde tarkentuu vielä riippuen siitä, missä Satu ja Hannu asustavat sillä hetkellä. Kolmen yön jälkeen siirrymme bussilla Castro Verdeen, josta varasimme hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Viimeisen Lissabon-yön vietämme tutussa Beira Mar Hostelissa.

Koska minulla oli iltapäivälento, ehdin pakata lähtöpäivänä. Sääennusteet näyttivät entistä paremmilta, joten kevensin vähän mukaan tulevia vaatteita. Jätin Hannun kannettavaksi osan lukemisistani, onhan minulla läppärillä monet matkablogit ja päivänlehdet luettavana. Ehkä aikaa jää myös oman matkakirjan oikolukemiseen, vaikka se tuntuukin tuskaiselta pieneltä ruudulta. Kukkapenkistä puski esiin jotain vihreää, kun lähdin.

Maaliskuu - matkailukuu

Maaliskuu alkoi mukavalla säällä; ilmassa oli selvästi jo kevään tuntua. Tiedossa viikonloppu ilman stressiä ja isompia ohjelmanumeroita. Lauantaina kävimme Myyrmäessä Vantaan Taidemuseossa katsomassa hienon Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyn. Samalla Hannu osti Vantaan Antikvariaatista Göran Schildtin kirjan "Dianan saari", jota on melkein mahdoton mistään löytää. Iltapäivällä istuimme autotallin aurinkoisella nurkalla lenkkioluella. Lounaaksi hyvää hernekeittoa. Hannu yllätti kaivamalla pakastimesta punssipullon. Illalla tein savujuustosalaatin ja sangrian, jotka kannoimme vinttiin. Kuuntelimme vanhoja vinyylejä; Paco de Luciaa (R.I.P.) ja Peter Gabrielia.

Sunnuntaina vierailimme äidin luona Virekodissa. Henkilökunta oli laittanut hänen mattonsa pesuun, mutta tyynyt olivat salaperäisesti kadonneet jonnekin. Päiväpeitto oli kylpyhuoneessa, vaatteita pitkin huonetta, isän valokuva vaatekaapissa, toisen asukkaan Aino-tossut tuolin takana, sukka kirjahyllyn kaapissa ja appelsiini tuolilla. Kävimme viemässä Onnille rannekellon nimpparilahjaksi ja kotimatkalla poikkesimme Ikeaan ostamaan paksuja kynttilöitä Bilteman lattialyhtyyn, jonka Hannu toi minulle pienestä vinkistä.

Illalla päivitimme Portugalin matkan tiedot, etsin juna-aikatauluja ja katselin karttoja (ihan turhaan, tulen kuitenkin olemaan eksyksissä suurimman osan matkasta). Vaarin vanha maaliskuun/marraskuun kaktus puskee nuppuja sitä mukaa, kun päivät pitenevät. Tietysti se kukkii sillä aikaa, kun minä olen reissussa.

Kuukauden kirja: Laurent Gaudé "Kirottu suku". Ranskalaisen kirjailijan pieneen italialaiseen kylään sijoittuva liikuttava tarina "kirotusta" perheestä, jota naapurit alkuun hylkivät ja karttavat. Lopunkaiken kyläläiset vetävät yhtäköyttä ja perhekin saa ansaitsemansa arvostuksen. Tarina etenee kauniisti sukupolvelta toiselle.

Ei niin heleää helmikuuta

Kylätoimikunta päätti järjestää perinteisen metsäretken makkaranpaistoineen vasta maaliskuussa, lauantaina jolloin me olemme jossain muualla. Siksipä sytytimme nuotion omalle takapihalle ja paistoimme siinä makoisat lammasmakkarat.

Tulevaan Portugalin matkaan valmistauduin ostamalla halpahallista saippuakotelon Marseille-saippualle. Edellinen taisi unohtua Murciaan. Muita hankintoja ei matkan takia tarvitse tehdä, vanhat vaatteet saavat taas kelvata. Kunhan sää nyt kirkastuisi ja lämpenisi, ettei tarvitse palella hosteleissa.

Onni soitti haluavansa tulla meille yökylään. Sovimme, että haen hänet tiistaina ja käymme samalla äidin ja kummieni luona. Sain kuitenkin flunssatartunnan Hannulta (taas!) ja Suvi kielsi minua tulemasta lähellekään Onnia. Turha myöskään tartuttaa vanhuksia, joten jäin kotiin potemaan ja juomaan Finrexiniä. Olin jo ehtinyt hankkia tarvikkeet tortilloja ja mangolassia varten, nyt jouduimme syömään Onninkin osuuden.

Flunssaisena tuli seurattua vähän urheiluakin sohvalla maatessa. Loppuviikosta olo koheni sen verran, että kävin torstaina Tikkurilassa hammasröntgenissä ja kävelin kotiin, illalla joogaa. Perjantaina punnersin kevyen viikkosiivouksen ja illalla jaksoin vielä jumpata puoliteholla. Etsimme sopivaa ajankohtaa Salon vierailulle. Kun se saatiin sovittua lauantaille, Sofialle vuorostaan tuli oksennustauti. En siis nähnyt ipanoita lainkaan heidän hiihtolomallaan. Ajoin lauantaina vesisateessa Lohjalle ja vein äidille tulppaanikimpun. Sisko oli vihjannut, ettei hänelle kannata viedä ruukkukukkia, hän kastelee ne hukuksiin. Jostain syystä hän täyttää vedellä myös kannellisen karkkipurkin, päivävoidepurkin (sisko heitti sen pois ja vei tilalle tuubi-mallin) ja joskus myös ämpärin tai muun astian. Äiti istui oleskelutilan kiikkutuolissa nalle sylissä, päällään viisi paitaa ja toppatakki, päässä baskeri. "Siinä hän on istunut aamupäivästä asti", naureskeli hoitaja (mikset sitten pyytänyt vähentämään vaatetusta, mietin minä mutten sanonut mitään). Menimme äidin huoneeseen riisumaan turhat kerrokset, samalla komensin hänet vessakäynnille ja pukemaan sen jälleen kerran unohtuneen housuvaipan. Sää oli sen verran kehno (samoin minun kuntoni), että jätimme kävelylenkin toiseen kertaan ja menimme kahvihuoneeseen muiden asukkaiden seuraan rupattelemaan. Tutuksi tulleista asukkaista saa mukavaa juttuseuraa, vaikka jutut saman tien heiltä unohtuvatkin. Hannulla oli soittokeikka, tarjosin itselleni kotimatkalla lounaan Perttilän Ismetissä. Illalla kuuntelin vanhoja vinyylejä vintissä.

Vesisateiden, tuulen ja lämpöasteiden ansiosta lumet katosivat pihalta helmikuun viimeisellä viikolla. Ennusteet lupasivat lämpenevää myös Portugaliin, Portossa pitäisi olla aurinkoista ja liki +20 kun sinne asti pääsen. Pinhãon majoittaja otti yhteyttä sähköpostilla ja varasin varuiksi vielä kolmannenkin yön. Miten matka siitä jatkuu, jää nähtäväksi. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Philippellä parturoitavana. Tällä kerralla poika leikkasi rohkeasti minulle reissutukan. Kevättä ilmassa; päivä oli aurinkoinen, tiet kuivia ja pölyisiä, moottoripyöriä jo liikenteessä. Seuraavana päivänä kävelin Tikkurilaan (ja takaisin) ostamaan Onnille nimpparilahjan. Sen jälkeen tuntui jalkahoito ihanalta.

Siirsin talvitakit vinttiin, kun ei sitä talvea nyt tulekaan. Laskiaisen lähestyessä tein hernerokkaa, päivitin senkin reseptin savupaprikajauheella. Savunmakua lisäsi myös joulusta jäänyt kalkkunasilppu. Tasoitin omenapuun yläoksia, eikös se homma pidä hoitaa näin "keväthangilla". Päivät pitenevät, illalla joogatunnille kävellessä on vielä valoisaa ja aamuisin on mukava herätä linnunlauluun.

Kuukauden kirja 4: Hanna Tuuri "Irlantilainen aamiainen - kertomuksia vihreältä saarelta"

Kuukauden kirja 5: Ian McEwan "Makeannälkä". Nuori nainen värvätään Ison-Britannian turvallisuuspalveluun 70-luvulla. McEwanin kirjat ovat yleensä ahdistavia trillereitä, tämä on mukavasti huumorilla höystetty.

Onko talvi peruutettu?

Tänä talvena ei tarvitse lumitöitä tehdä, linko on ollut vain kerran käytössä. Vantaalle on kyllä vedetty koneella ladut, mutta minua eivät vähälumiset ladut houkuttele. Helmikuun ensimmäisellä viikolla kävelylenkillä on kevätkelit; aurinko paistaa, lumi kimmeltää pelloilla ja talitintit laulavat.

Kävin kävelyttämässä äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin. Sängyn hän oli pedannut niin, että päiväpeitto oli alimmaisena ja muovisuojattu kangas lähes päällimmäisenä. Henkilökunta antaa asukkaiden touhuta huoneissaan mitä haluavat (vaikka heittää käytetyt vessapaperit roskakoriin, kuten äiti tekee). Kotimatkalla poikkesin Suvin luona. Ilona ilmoitti, että Onnilla on ollut yrjötauti ja että hänkin haluaa nukketeatteriin. Tyttö oli kuullut, että lupasin viedä Onnin keväällä katsomaan Pessi ja Illusia -näytöstä. Onneksi sain varattua hänellekin lipun. Kaisa ja Ville tulivat illalla meille ipanoiden kanssa, mukavaa kun pikkuiset eivät vierasta lainkaan. Sekä Pihla että Aatos kiipesivät vuoronperään syliini ja höpöttivät omiaan. Kaisa kertoi, että kinastellessaan keskenään Aatos ja Pihla murisevat toisilleen, kun kumpikaan ei osaa vielä kunnolla puhua.

Helsinki-päivän vietin yksin käymällä Ateneumissa katsomassa Rafael Wardin ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön näyttelyt. Wardin aurinkoisten töiden lisäksi ihastuin Venny Soldan-Brofeldtin tauluihin, hän on mielestäni turhaan jäänyt Rantatien miestaiteilijoiden taka-alalle. Lounas Puttessa ja kahvit toimistolla. Ehdin vielä illaksi Ilolaan hikijumppaan, jonka vapaaehtoinen osallistumismaksu käytetään Naisten Pankin hyväksi (jumppaa naiselle ammatti). Lauantain zumban jälkeen voi hyvällä omallatunnolla paistaa blinejä. Illalla saimme yllätysvieraita, kun entiset naapurit poikkesivat ohimennessään; Jeeni oli kasvanut huimasti viime näkemältä.

Sunnuntain lenkillä liukastelin jäisillä kävelyteillä, reidet entistä kipeimpinä jumpan, zumban ja kävelyn jäljiltä. Tein lohturuokaa; pitkästä aikaa salviabroileria kasvisten kera.

Kuukauden kirja 1: Ismail Kadare "Särkynyt huhtikuu". Kirja kertoo Albanian historiallisesta lakikirjasta Kanunista ja sen määräämästä verikostosta. Suoranaista lahtaamista sukujen kesken, siitä ei selviä rahalla tai karkaamalla.

Kuukauden kirja 2: Travellers Bosnia, Serbia & Montenegro. Kanunista huolimatta myös Albania kiinnostaa...

Kuukauden kirja 3: Alicia Giménez Bartlett "Petra Delicado ja merkityt tytöt". Harvoin luen dekkareita, mutta tämä Barcelonaan sijoittuva naiskomissaarin tekemisistä kertova kirja oli kyllä hauska. Jos nyt voi sanoa hauskaksi juonta, joka sisältää raiskauksia ja murhia ympäri kaupunkia.

Tallinna

Vietimme pitkästä aikaa viikonlopun Tallinnassa, vaihteeksi keskellä talvea. Oli mukavan rauhallista, ei niin paljon turisteja kuin kesäaikaan tai joulutoreilla. Lumisade aikaansai sadunomaisen tunnelman hiljaisilla vanhan kaupungin kujilla. Kylmä viima ajoi meidät kellareihin ja kuppiloihin lämmittelemään kuumalla glögillä ja runsailla ruuilla.

Eckerön Finlandia lähti lauantaina satamasta 8.30. Olimme Helsingissä ajoissa, mutta ratikka 9 ei kulkenut lainkaan ja kaikki Länsisatamaan menijät jonottivat takseihin. Talvi teki taas tepposensa, tällä kerralla ratikkalinjoille. Jaoimme taksin kahden virolaisen tytön kanssa ja ehdimme ajoissa satamaan.

Saimme Centralista huoneemme heti, pienestä lisämaksusta isomman huoneen 5-kerroksesta. Oli äärimmäisen hiljaista. Lounaan söimme Karja Kelderissä. Iltapäiväkävelyn jälkeen vetäydyimme päikkäreille. Otimme aperitiivit ja jalkauduimme taas keskustaan, jota illalla kaunistivat jouluiset valot. Kävelimme puiston läpi Pärnu maantien varrella olevaan unkarilaisravintola Kapten Tenkesiin. Ensin kuumaa glögiä, sen jälkeen hyvät alku- ja pääruuat. Jälkiruualle ei enää jäänyt tilaa.

http://www.kaptentenkes.ee/

Irkkukahvit joimme kotimatkalla Karja Kelderissä. Ehdimme hotelliin katsomaan UMK:n finaalin.

Runsaan aamiaisen jälkeen pidimme huoneemme puoleenpäivään, jätimme tavarat säilytykseen ja kävelimme ulos auringonpaisteiseen kaupunkiin. Olin ottanut mukaan vain uuden pikkukameran, pitäähän se testata ennen pidempiä reissuja. Se osoittautuikin ihan näppäräksi reissukameraksi, olin tyytyväinen sekä sisä- että ulkokuviin. Kävelimme ylös Toompealle, jonka toista näköalatasannetta edelleen remontoidaan. Turisteja oli harvakseltaan liikkeellä. Hannu vei minut Valli Baariin, en kuitenkaan halunnut millimallikasta vaan tyydyin portteriin. Lounaalle menimme tuttuun Asian Aromaan, jonka omistajat olivat vaihtuneet (intialaisiin) viime kerrasta. Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja talon valkoviini oli varsinainen löytö; argentiinalaista torrontesia, jota ei tahdo enää Suomesta saada.

http://www.wine-searcher.com/find/trivento+tribu+torront+mendoza+cuyo+argentina

 

Iltapäivällä haimme laukut Centralista, ostimme satamasta vähän viiniä kotiin ja valloitimme istumapaikat laivalta. Helsingin kadut oli aurattu ja tungimme laukkuinemme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ratikka ysiin. Ajoitus osui nappiin myös junan kanssa ja olimme kotona odotettua aikaisemmin.