Porto

Aah, aurinko! Campanhãn asemalla kiskojen välit olivat täynnä vesilammikoita, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Paikallisten mukaan ensimmäistä päivää pitkästä aikaa. Ilmankos talojen seinustat olivat kirjavanaan kuivumaan ripustetuista pyykeistä. Bolhãun metroasemalta ei tarvinnut kuin nousta raput Rua de Santa Catarinalle niin olin jo lähellä hosteliani. Sain petini saman tien naisten dormista. Vaihdoin trekkarit sandaaleihin, vaatteita en vielä uskaltanut vaihtaa kesäisiin. Kulkivathan paikallisetkin toppatakeissa ja talvisaappaissa, joillakin jopa pipo päässään. Kävelin mutkan kautta Ribeiraan ja jäin lounaalle Restaurante o Ganchoon. Tätä olinkin jo odottanut; bacalhau a bras ja Douron valkoviiniä! Ihan en kaikkea jaksanut, vaikka parhaani yritinkin. Kahvit join kotimatkan varrella aurinkoisella terassilla. Dormissa ei edelleenkään ollut kuin pieni kiinalaistyttö. Wifi ei toiminut yläkerrassa, otin läppärin ja vinho verden mukaan ja siirryin alakerran mukavaan olohuoneeseen.

http://www.gardenhousehostelporto.com/

Iltakävelylle lähdin ilman karttaa, kuvittelin löytäväni "Leijonabaarin" tuosta vain, mutta toisin kävi. Taisin kävellä Trindadeen saakka, mutta haittaako tuo? Kun lopulta löysin takaisin kotikadulle, ajattelin palkita itseni lasillisella, mutta sekin oli helpommin ajateltu kuin tehty, vain yksi Catarinan kuppiloista oli vielä auki, istuin sen terassille ansaitulle oluelle, ennen kuin menin  kämpille kuuntelemaan koululaisryhmän mekastusta.

Seitsemältä soi seinän takana herätysääni niin pitkään, että varmasti herätti kaikki muut paitsi omistajansa. Yläpedin ranskatar oli nuhaisena kuorsannut koko yön ja yksi neiti hiipi dormiin vasta aamuyöllä. Koululaiset rymistelivät ja metelöivät, kunnes poistuivat rakennuksesta ja jättivät autuaan hiljaisuuden jäkeensä. Kävin syömässä paahtoleipäaamiaisen ja respan tyttö printtasi minulle huomisen juna-aikataulun Pinhãoon. Kun olin lähdössä ulos, keittiöön oli tuotu omenia ja tuoreita mandariineja. Nappasin pari hedelmää mukaani ja lähdin kävelemään Ponte do Infante -sillan yli Vila Nova de Gaiaan. Kun pääsin joen yli, kamerasta loppuivat akut. Olin ladannut ne kotona ja kameran mukaan ne olivat täynnä. Ei auttanut muu kuin palata kämpille hakemaan Ixus. Samalla vaihdoin päälle kevyemmät vaatteet ja sandaalit. Kävin São Benton juna-asemalla ostamassa lipun huomisaamuksi. Ja kävelin uudelleen Ponte do Infanten yli Gaiaan. Onneksi olen yksin liikkeellä, kuka muu (muka) kestäisi tällaista edestakaisin harhailua? Rannalla tuuli niin kovin, että palasin Ribeiran puolelle ja jäin lounaalle suojaisaan Porto Escandidoon.

Aurinko paistoi kuumasti, taustalla soi fado. Pyykkinarut kitisivät, kun rouvat yläpuolella keräsivät kuivat pyykit pois auringon paahteesta. Ruuan tulo kesti niin kauan, että viini ehti lämmetä ja käräytin nahkani. Itse asiassa henkilökunta oli unohtanut tilaukseni sen jälkeen, kun sain viinin pöytääni. Vihdoin sain ruokani ja tarjoilijan kysyessä jälkiruokatoiveita kysyin, tarjoaako talo kahvin palkitakseen odotukseni. Kysymykseni ymmärtämiseen tarvittiin kolmaskin tarjoilija. Toki maksoin kahvin tippien muodossa, kun sitä ei kuitissa mainittu. Kävelin Catarinalle mutkan kautta ja etsin Cozinha dos Loiosin, joka näytti olevan auki. Siellä voisi poiketa illalla. Ihana kaupunki, tätä tulee ihan ikävä!

Dormissa väki vaihtui, sain seurakseni yhden puolalaistytön ja puheliaita neitoja Italiasta ja Espanjasta. Huoneeseen oli pedattu yksi ylimääräinen vuode ilmeisesti ylibuukkauksen takia. Suihkun ja siestan jälkeen lähdin etsimään Cozinha dos Loiosia, jonka löysinkin nyt helposti. Ovi oli kiinni, mutta isäntä itse tuli päästämään sisälle. Tapasin myös rouva Loiosin ja onnekseni molemmat puhuivat ymmärrettävää englantia. Baaritiskillä istuessani eteeni tuotiin turskalättyjä, leipää, oliiveja ja punaviiniä. Sen jälkeen vielä juustoa ja portviiniä ja pieni kahvi ennen laskua, joka oli vain 8€. He tarjosivat tyttärensä ylläpitämää majoituspaikkaa, jonne lupasin muuttaa, kunhan pääsen eläkeikään. Isäntä muisti jopa tulevan naistenpäivän ja poislähtiessäni vaihdoimme rouvan kanssa poskipusut.