Aloimme suunnitella kevään matkaa heti syksyn reissujen
jälkeen. Tarkoitus oli lähteä pääsiäisen viettoon Portugaliin ja tavata samalla
tuttavapariskunta jossain Algarven alueella. Mahdolliset työkuviot tekivät kuitenkin
sen, että aikaistimme matkaa jo maaliskuulle. Näin ollen Hannulla on käytettävissä
vain viikon talviloma, minä pääsen reissuun taas edeltä. Pohjoisessa on vielä
paljon ennen käymätöntä, enkä voi kieltää, etteikö Portokin kutsuisi minua.
Yksin lähteminen tarkoittaa taas sitä, että minä kannan kaiken tekniikan ja
kirjapinon. En ole vieläkään hankkinut itselleni tablettia ja joka tapauksessa
haluan ottaa mukaan vanhan, hyvän Lonely Planetin ja portugalin kielen
kurssikirjan. Sovimme treffit Lissaboniin, josta jatkamme yhdessä etelään.
Vertailimme lentohintoja ja päädyimme TAP:in suoriin
lentoihin Lissaboniin. Muilla yhtiöillä ei olisi paljon säästöä tullut ja
matka-aika olisi venynyt kohtuuttomasti. Harmi vain, että menolento on
iltapäivällä, perillä vasta illalla. Siksi varasin itselleni yhden yön
majoituksen tutusta Lisbon Amazing Hostelista, se on helppo löytää ja sijaitsee
sopivasti metro- ja juna-aseman lähettyvillä. Seuraavana aamuna jatkan matkaa
Portoon, jossa vietän kaksi yötä. Varasin sieltäkin majoituksen etukäteen,
dormipaikka aamiaisella vain 11€/yö. Sen jälkeen tuleekin täysin uutta! Karttaa
katsomalla seurasin Douro-jokea itään ja päädyin Pinhão nimiseen paikkaan. Noin
tuhannen asukkaan kylästä ei montaa majapaikkaa löytynyt, varasin itselleni
reissun kalleimman majoituksen; yhden makuuhuoneen ”villan”, jossa pitäisi olla
vähän pihaakin. Maisemat ja patikkapolut houkuttelivat minua niin paljon, että
majapaikan edustajan ottaessa sähköpostilla yhteyttä varasin kolmannenkin yön.
Pinhãon jälkeen reittisuunnitelma on avoin, luultavasti suuntaan vielä
pohjoiseen Guimarãesiin ja/tai Bragaan.
Helmikuussa aloin huolestuneena seurata sääennusteita. Kovin
oli sateista ja viileää Portugalissakin. Maaliskuun alkuun luvattiin kuivempaa
ja lämpimämpää. Sehän on edellytys yksinäisille patikkamatkoille. Olen juuri
parantunut flunssasta enkä todellakaan halua sairastua uudelleen reissussa.
AccuWeatherin ennuste Bragalle; brilliant sunshine!
Varustehankinnat jäävät vähäisiksi; uusi saippuakotelo
Murciaan unohtuneen tilalle. Hankin jo syksyllä tuulta ja vettä jonkun verran
hylkivät housut. Ajankohdan takia on pakko pukea päälle myös hupullinen takki,
jossa on vetoketjut taskuissa (Lissabonin tarkuvarkaita vastaan). Kovin
kesäisiä vaatteita ei tarvitse pakata mukaan, vaikka Algarvessa olisikin
lämmintä. Cittarin tarjouksesta ostin slimmatun collegetakin kuudella eurolla.
Se mahtuu hyvin takin alle, jos on kalsea keli ja lämmittää muuten mukavasti
iltaisin hosteleissa.
Kun Hannu saapuu Lissaboniin (hänkin iltalennolla), vietämme
yhden yön Lissabonissa ja jatkamme aamujunalla näillä näkymin Albufeiraan.
Kohde tarkentuu vielä riippuen siitä, missä Satu ja Hannu asustavat sillä
hetkellä. Kolmen yön jälkeen siirrymme bussilla Castro Verdeen, josta
varasimme hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Viimeisen Lissabon-yön vietämme
tutussa Beira Mar Hostelissa.
Koska minulla oli iltapäivälento, ehdin pakata lähtöpäivänä. Sääennusteet näyttivät entistä paremmilta, joten kevensin vähän mukaan tulevia vaatteita. Jätin Hannun kannettavaksi osan lukemisistani, onhan minulla läppärillä monet matkablogit ja päivänlehdet luettavana. Ehkä aikaa jää myös oman matkakirjan oikolukemiseen, vaikka se tuntuukin tuskaiselta pieneltä ruudulta. Kukkapenkistä puski esiin jotain vihreää, kun lähdin.
Koska minulla oli iltapäivälento, ehdin pakata lähtöpäivänä. Sääennusteet näyttivät entistä paremmilta, joten kevensin vähän mukaan tulevia vaatteita. Jätin Hannun kannettavaksi osan lukemisistani, onhan minulla läppärillä monet matkablogit ja päivänlehdet luettavana. Ehkä aikaa jää myös oman matkakirjan oikolukemiseen, vaikka se tuntuukin tuskaiselta pieneltä ruudulta. Kukkapenkistä puski esiin jotain vihreää, kun lähdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti