Tartto 》Viljandi

Jätimme Tarton industrial/kellarikämppämme ja suuntasimme Hondan Viljandiin. Olen (taas!) ollut huolissani haikarapopulaatiosta - vasta kolme havaittua haikaraa ja yksi hylätty pesä noin 400 km:n matkalla - mutta vähän ennen Viljandia näin haikararyhmän pellolla.

Ajoimme Viljandin keskustan toiselle puolelle, näin "kaukana" emme ole ennen asuneetkaan. Tämä on neljäs kertamme Viljandissa. Pyysin aikaisempaa majoittumista ja avain odottikin lokerossa jo ennen kahta. Ihana majapaikka; pitsiverhot ikkunassa, kukkia sisällä ja ulkona, oma terassi, pesukoneet ja kylppärissä lattialämmitys. Täällä on myös peili, joka puuttui Tartton majoituksesta (ai tuoltako näytän, hui kauhistus).

 

Outo kaupunki; lähes kaikki ravintolat ovat kiinni sunnuntaina. Plarasin blogiani ja löysin sieltä yhden auki olevan, meille sopivan baarin; Suur Vend/Big Brother. Istuimme terassille syömään, minulle hyvä kanacaesar ja Hannulle juustolla kuorrutettua possua. Kävelimme takaisin kämpille (1,5 km) ja kävimme läheisessä Maximassa ostamassa ilta- ja aamupalaa. Koko alkumatkan olen etsinyt marjoja/marjanmyyjiä, vasta nyt löysin jogurtin joukkoon (pensas)mustikoita, nekin Puolasta tuotuja. Missä ovat kaikki paikalliset mansikat ja metsämustikat, kysyy hän. Keitin pressot, Hannu pyöräytti pyykit koneessa ja istuimme terdellä kirjoja lukien. Uiminen jää siis huomiseen.

Illalla ukkosti ja siirsin pyykkitelineen sisälle. Matka on tähän asti sujunut hyvin, huolimatta alkukankeudesta, kun Hannu unohti kotiin EU-Kelakortin ja käteiset rahat ja melkein kadotti Hondan avaimet tulomatkalla. Kuivina ollaan päästy tähän asti!

Maanantai oli taas aurinkoinen päivä. Aamiaisen jälkeen lähdimme omille kävelyillemme, minä suunnistin uimarannalle. Tosin Maps.me kierrätti minut sinne melkein keskustan kautta; ohitin Jaani kirikin, linnoituksen rauniot ja Viljandin Villat.

Rannassa oli meneillään jonkunsortin kansainvälinen kisa ja laituri oli täynnä osallistujia. Jouduin uimaan laiturin ja rannan välissä, yleensä uin täällä avovedessä. 

Otin Google.mapsin käyttöön, johan löytyi rantareitti. Ohitin Viljandin laskettelurinteen (!), joten tuli vähän mäkitreeniäkin. Hannu oli jo palannut kämpille ja tasasimme lenkkioluen omalla terassilla. Tiedä sitten, johtuuko vilkas liikenne tulevan Lidlin rakennustöistä, mutta kova on meteli, kun istumme ulkona. Onneksi ikkunoissa on hyvät tiivisteet ja liikenne hiljenee yöksi.

Lähdimme syömään ja kävelimme keskustaan Vana Kalmistun kautta. Se on suuri, puistomainen hautausmaa.

Armeenia Köök Soso Juures oli tänään auki, vein tuliaisiksi uusimman Baltic Guiden numeron, jossa on artikkeli Armeenia Köökin omistajan pojan, Steffin uudesta Tallinnan ravintolasta. Täällä taisi ulkonäöstä päätellen olla Steffin veli töissä. Söin hyvän kanasaslikin, Hannu jotain possua.

Hannu palasi edeltä kämpille, minä jäin vinguttamaan muuseumkaartia. Maanantaisin auki taitaa olla vain Kondase keskus. Siellä on perusnäyttelyn lisäksi nyt näytillä naivistitauluja. Huilailimme hetken, ennen kuin keitin pressot ja siirryimme terdelle lukemaan. Oli vielä niin kova meteli, että otin korvanapit käyttöön kuullakseni musiikkia.

 

Elokuun kirjoja;

Ville Hytönen "Toisten virolaisten valtakunta". Vähän erilainen matkakirja, vaikka maassa vakituisesti asuva Hytönen kertookin myös omista Viron reissuistaan. Historiaa, nykypäivää, kulttuuria, politiikkaa, kaikkea mielenkiintoista tarinaa nuoresta maasta. Kirja antaa vinkkejä myös muiden kirjoittamiin teoksiin ja artikkeleihin. Ja hauskoja esimerkkejä virolaisten luonteesta. "Virolainen autoilukulttuuri ei ole turvattomampaa vaan hieman erilaista. Edellä ajava hidas auto ei halua antaa tietä takana matelevalle autojonolle, toisaalta vastaantuleva auto väläyttää oikeanpuoleista vilkkua viestittääkseen, ettei tiellä ole ratsiaa, hirviä tai muita esteitä ajaa mahdollisimman kovaa. Vilkkuja ja pitkiä valoja käytetään enemmän viestintään kuin mihin ne on tarkoitettu. Kahdella hätävilkkujen välähdyksellä kiitetään." Tämän mekin olemme oppineet. Kehuin Ville Hytösen kirjoja tallinnalaiselle ystävälleni. Mare kertoi, että kirjastosta löytyy yksi Hytösen kirja ja hän aikoo lainata sen, kyllä hän niin paljon osaa suomea.

Viro Hondalla 2025; Kuru 》Kallaste 》Tartto 110 km

Aamiainen oli taas kevyt; kahvia, mehua ja emännän tuoma kulhollinen vesimelonin viipaleita. Pakkasimme rauhassa, sää oli aurinkoinen ja ennen puoltapäivää suuntasimme Hondan Kallasteen. Ohitimme yhden vuosien takaisen majapaikkamme ja Kallasten kirkon.

Tässä on pysähdyttävä joka kerta, kun olemme lähistöllä; Peipsi Kalapunkt ja mainiot kuhawrapit. Hannu kehui rouvalle, että käymme täällä iga suvi (no ei sentään joka kesä, tämä oli vasta kolmas kerta) ja tämä kiikutti meille vielä jälkkärit kaupan päälle.

Tarton tietyöt yllättivät meidät taas kerran ja teimme ylimääräisen kierroksen asuinalueellamme. Majoituksemme on lähellä ennen käyttämiämme, nyt Võrutiellä. Ehkä hippasen yllätyimme, että asumme jollain teollisuusalueella (kaikkeen on vuosien varrella totuttu!), mutta kun löysimme avaimen "kellariin", siellä meitä odotti tilava huoneisto. Ja sauna! Vain vilvoittelupenkki puuttuu pihalta.

Roudasimme laukut alakertaan, vaihdoimme vaatteet ja kävelimme läheiseen Maximaan, josta ostimme saunaoluet, aamu- ja iltapalat. Suihkun jälkeen levytimme hetken. Hannu lämmitti saunan jo kuuden jälkeen, joten iltakävelyt jäivät tältä päivältä. Tuulinen tulomatka oli vienyt mehut molemmista.

Tein iltapalan ja vietimme rauhallisen saunaillan lepäillen ja lukien.

Aamiaisen syötyämme kävelimme keskustaan, sää oli viilein tähän asti, ei tarvinnut enää hikoilla. Raatihuoneentorin lähettyville oli tuotu lukuisia myyntikojuja, joihin viritettiin valoja illalla alkavaa ruoka- ja viinifestivaalia varten. Hain infosta esitteitä ja karttoja ja suunnittelin tämän päivän museokierrokseni. Erkavoiduimme ja lähdimme omille reiteillemme.

Kiertelin yksikseni Tartu Ülikooli kunstimuuseumin, jossa on esillä vain kipsipatsaita ja pieni egyptiläinen huone. Ei siis minulle, kun pidän edemmän kuva-, valokuva- ja lasitaiteesta. Hienoa kuvataidetta (akvarelleja) oli tarjolla Tartu Kunstimuuseumissa, jossa on esillä virolaisen Karin Lutsin maalauksia Pariisista, Venetsiasta ja muualta Italiasta. Ylemmissä kerroksissa on näytillä tuoreempaa taidetta ja virolaisten hopeaseppien hienoja töitä; koruja, aterimia ym. Teimme treffit Raatihuoneentorille ja otimme oluet irkkupubin terassilla. Ruokapaikan valitsimme hinta edellä; Pompein lounastarjous 5,50€/annos.

Hannu lähti takaisin kämpille, minä ylitin Emajoen ja kävin vielä katsomassa Tartu Linnamuuseumin, joka esittelee mm. Tarton eri kaupunginosat. Asumme samoilla hoodeilla (paria poikkeusta lukuunottamatta) kuin ennenkin, mutta edelleen minulle on hämärää, missä on Vaksalin ja Karlovan raja. Kävin samalla kävelyllä ruokakaupassa ja kannoin ostokset kämpille. Aurinko paistoi, mutta kun yritin huilia, ikkunan takana alkoi sade ropista. Keitin kahvit ja jätimme harkintaan, kannattaako tänään enää palata keskustaan. Kuuden jälkeen oli vielä pilvistä ja tuulista, joten Hannu lämmitti saunan. Ruokafestivaali jää siis huomiseen ja tein meille iltapalan. Huomiselle on luvattu kaunista säätä ja sitten kyllä kierretään kaikki kojut, Hannu saa valita oman synttäriruokapaikkansa.

Synttärin kunniaksi otimme aamiaisella mimosat.

Sitä saa mitä tilaa; sitten mentiinkin KGB:n eristysselliin. Samanlaisiahan nämä KGB-museot ovat maasta riippumatta, täällä oli niin lämmin, ettei tullut kylmiä väreitä. Yhdessä huoneessa kuului jatkuvaa koputusta, ehkä joku onneton vanki pyysi päästämään ulos kopistaan?

Seuraava käyntikohteemme oli Tartu Ülikooli tähetorn, jossa Hannukin (korkeanpaikan kammoisena) kapusi kapeat portaat ylös näköalatasanteelle. Korkeat puut haittasivat näköalaa keskustaan.

Ruoka- ja viinifestivaali oli levittäytynyt kävelykadulle ja puistoon. Kojujen hinnat olivat ravintolatasoa, menimme mieluummin syömään ravintolaan. Kävimme kämpillä suihkussa ja myöhemmin iltapäivällä kävelimme Aparaattiin, jonne on meiltä kävelymatkaa noin 500 metriä.

Halusin tarjota Hannulle synttäriaterian. Totuttuun tapaan tilasimme jaettavan antipastilautasen, minulle tietysti ankkaa, Hannu tilasi itselleen naudanlihahampparin. Pois lähtiessä huikkasin naapuripöydässä istuvalle nuorelle suomalaisparille, että nää lähtee nyt saunaan. Otettiin kuitenkin ensin pikkupäikkärit.

Viro Hondalla 2025; Tallinna 》Rakvere 》Kuru, Peipsijärvi 215 km

Yöllä satoi, mutta sääennuste piti (kerrankin) paikkansa ja aamulla pääsimme ajamaan Helsinkiin kuivina. Satamaan kokoontui kymmenisen moottoripyörää, myös pariskunta Rekolasta Harrikoineen. Lauttamatka kului mukavasti aurinkokannella istuen. Mirja onnistui taas yllättämään meidät ja toi Hannulle tulevan synttärin kunniaksi pienen pullon skottiviskiä.

Lounastauon pidimme Rakveressa, vanhastaan tutussa Berlin Trahterissa. Mare laittoi myöhemmin viestin ja kertoi, että Rakveren aukiolla pyöräilevä poikapatsas on kuuluisa virolainen säveltäjä Arvo Pärt. Venäjän vallan aikana aukiolla soi klassinen musiikki kaiuttimista ja se kiinnosti poikaa kovasti. Välttääkseen ikätoverien kiusaamisen Arvo otti tavakseen pyöräillä muinapoikina aukiolla voidakseen kuunnella rakastamaansa musiikkia. Rakveren jälkeen Hannu halusi jatkaa matkaa pienempiä (ja vielä pienempiä) teitä pitkin kohti Kurua, siksi kilometrejäkin kertyi enemmän kuin oli suunniteltu. Olihan se mukavaa vaihtelua Viron pitkille suorille. Tuntui, että olemme ennenkin ajaneet näitä teitä, läpi näiden pienten kylien. Ei olla, ne vain ovat niin samankaltaisia. Rakveresta tulee mieleen Haapsalu; samanlainen pikkukaupunki, samanlaisia puutaloja teiden varsilla ja neukkutyylin kerrostaloja kaupungin laidoilla. Vain vesi puuttuu.

Saavuimme Kuru Guesthouseen hieman etuajassa, mutta saimme heti huoneemme talon yläkerrasta (isossa kylpyhuoneessa on oma jääkaappi!). Perheet ovat vallanneet mökit, meillä on käytössä yhteiskeittiö. Keittiössä tapasinkin mukavia virolaisnaisia, jotka valmistivat siellä ruokaa itselleen ja/tai perheelleen. Hannu parkkeerasi Hondan talon seinustalle, kannoimme sivulaukut yläkertaan ja pöksyt vaihdettuamme kävelimme läheiseen Kuru Pood/kohvikiin.

Otimme kaupan terassilla oluet ja ostimme mukaan juustopiiraat ja savunakkeja. Unohdin ostaa kahvimaidon, mutta hyvin tuo pressokahvi menee ilmankin. Keitin kahvit ja istuimme pihan yhteen hyttysverkolla eristettyyn telttakatokseen.

Emme halunneet ostaa mitään ruokaa mukaan kuljetettavaksi, keitin aamulla pressot ja kävelimme Kuru Kohvik/poodiin kymmeneltä, kun se avautui. Savukalaa ei ollut myynnissä, ei myöskään tuoretta leipää. Ostimme pienen borssikeiton, juustopiiraat ja mehua.

Söimme aamupalan keittiössä, tiskasin ja lähdimme rannalle. Mökkiläiset pakkasivat tavaroitaan, lapset olivat käyneet vielä uimassa. Vastaantulijat kertoivat, että rannalla on kova tuuli. Kerrankin olisi hieno hiekkaranta, mutta niin isot aallot, ettei uimisesta olisi tullut mitään. Minulle ei pelkkä kastautuminen riitä. Kävelimme hetken rannalla ja palasimme majataloon. Kaikki muut asukkaat olivat jatkaneet matkaa. Iltapäivällä sadekuuro pyyhkäisi Kurun yli.

Nukuimme päikkärit, aurinko paistoi, kun kävelimme Kuru Kohvikiin burgereille, mitään muuta ruokaa sieltä tuskin saakaan. Best in town! Se on totta, kun on kylän ainoa paikka. Aurinko paistoi taas kuumasti, onneksi tuuli vilvoitti. Kahvittelimme guesthousen hiljaisella pihalla ja jäin siihen lukemaan kirjaa. Illalla alakertaan ja yhteen mökkiin majoittui kaksi perhettä.

Ei mikään Mysteerimatka; Viro Hondalla 2025

Hannu on usein saanut synttärilahjaksi Mysteerimatkan; hän saa vasta synttäriaamuna tietää, mistä seuraavan yön majoitus löytyy. Tänä kesänä se ei jää salaisuudeksi, vaan suunnittelin Viron reissun hänen syntymäpäivänsä ympärille.

Hannu ajoi naapureitten nurmikon vielä ennen, kuin nämä tulivat kotiin Viron lomaltaan. Vaihdettiin vuoroa ja me lähdimme Viroon.