Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä (ent. pyhäinmiestenpäivä) on minulle siinä mielessä merkityksellinen, että olen syntynyt kaikkien pyhimysten päivänä. Katson olevani myös matkailijoiden pyhimyksen (Kristoforos) suojeluksessa. Jotkut viettävät Pyhäinpäivänä Halloweenia, minä juhlin mieluummin kekriä syksyn taittuessa talveen.

Auton tavaratilassa kulkee aina mukana "hautausmaakassi", joka sisältää hanskat, kuokan ja hautakynttilöitä. Aurinkoisessa säässä ajoimme ensin Honkanummelle viemään kynttilät Hannun vanhempien haudalle. Matka jatkui Virkkalan Virekotiin, haimme äidin mukaan ja teimme sauvakävelylenkin hautausmaalla ja sankarihaudoille, ripotellen kynttilät isän ja mummujen haudoille. Palasimme kotiin rommikaakaolle ja ruuanlaittoon. Päivän teemana oli sitrus; lohta sitruuna-tillikastikkeessa ja kahvin kanssa sitruunajäätelöä ja pienet Limoncellot.

Juuri, kun ehdin kirjoittaa, etten pahemmin perusta amerikkalaisten Halloweenista, ovea kolkutti peräkanaa kaksi pelottavaa parivaljakkoa. Vältin karmaisevat kepposet snickerseillä, jotka olin piilottanut (Hannulta) keittiön yläkaappiin.

Ruotuun, mars!

Keravanjoki

Loma ja laiskottelu loppuivat nyt. Kolme reissuviikkoa = kolme lisäkiloa. Sää onneksi sallii vielä ulkoilun ja pihalla puuhastelun, sen lisäksi jatkoin Rekolan Raikkaan jooga- ja pilatestunneilla ja Korso Gymin zumbassa. Polkaisin Honkanummelle istuttamaan kanervat haudalle ja kävin katsomassa uimapaikkaani, jonka palvelut kaupunki on jo sulkenut. Uimista tulee kyllä ikävä, onneksi vielä voi fillaroida.

Ruokavalio keventyi väkisin, kun Balkanin raskaat ruuat, rasvaiset maitotuotteet ja juustot saivat jäädä lomamuistoihin. Aamupuuro, sosekeitot ja smoothiet ovat kova sana. 

Allakka alkaa taas näyttää mahdottomalta, pimeän ajan piristykseksi varasimme vielä Tallinna-viikonlopunkin. Hannun lomat on pidetty ja itsenäisyyspäivä osuu viikonlopulle, joten se vietetään tänä vuonna poikkeuksellisesti kotosalla, tai ainakin Suomessa. 

Alkoi olla yöpakkasia (syklaamit paleltuivat) ja pihan tammet tiputtivat lehtensä. Haravoin vielä kolmannenkin kerran, tuskin viimeisen, pyhinä jatkamme vielä pihan talvikuntoon laittoa. Kävimme Sirpan kanssa kertomassa Tikkurilan Martoille Naisten Pankin toiminnasta, toivottavasti saimme muutaman martan innostumaan Vantaan solun toiminnasta.

Syksyn pihapuuhia

Lauantaina oli huikea keli ja pyhitimme päivän pihahommille. Hannu veti nurmikon koneella, siinä menivät samalla pudonneet lehdet, minä haravoin pihatien. Tein sen jo keskiviikkona, mutta sitähän ei olisi mistään arvannut. Puut ovat toissayön myrskytuulen ja rankkasateen jäljiltä lähes lehdettömiä, eiköhän tämä riitä tältä syksyltä. Istutin syyskukat ruukkuihin, myyrät eivät enää syö sipulikukkiani, kun istutin nekin ruukkuun.

Sillä aikaa Hannu tutustui uuteen hankintaansa (Ural/KMZ), jonka hän oli roudannut Lohjalta kotiin, kun minä olin reissussa. Kävin koeistumassa sivuvaunun ja korkean takaistuimen, mutta en aio innostua asiasta, ennen kuin pyörä on ajokunnossa.

Sunnuntaina kävimme äidin luona ja kotimatkalla veimme Ilonalle nimpparilahjan. Noel ei juuri vierastanut, mutta ei suostunut vieläkään kävelemään minun nähteni. Kellot oli siirretty talviaikaan, ilta pimeni nopeasti. Hannu ripusti kuistin kattoon valoverkon ja avasimme glögikauden.

Nukkumatti, nukkumatti...

Niin paljon kuin pidänkin nukahtamisesta ja nukkumisesta, en enää (vanhemmiten) osaa nukkua. Luen kirjaa illalla, luen kirjaa yöllä. Yritän rauhoittaa mielen, ajattelen mukavia asioita. Harhailen kapeilla kujilla, kuljen harmaakivisissä kylissä ja asetun asumaan pieniin asuntoihin. Muistelen menneitä matkoja ja suunnittelen tulevia. Yritän rentoutua jooga-asanoilla ja -hengityksillä. 

Päiväunille en osaa enää pysähtyä, vaikka siihen tällä hetkellä olisikin mahdollisuus. Ulkoilen, lenkkeilen, käyn zumbassa, mikään ei tunnu auttavan. Toisaalta, ei minua pahemmin väsytäkään (niin kauan, kun ei tarvitse herätä aamulla aikaisin). Ehkä unentarve on vain yksinkertaisesti vähentynyt.

Hannua puolestaan valvottaa vaikeaksi todettu uniapnea, jonka hoitamiseen hän nyt kokeilee öisin maskia.

Keltainen kotiinpaluu

Helsinki Airport Railway Station

Ruska oli vallannut maiseman, kun laskeuduimme Vantaalle. Sää tuntui jäätävältä, onneksi oli sentään aurinkoista. Palasimme kotiin junalla ja vasta nyt (kun yksi junavuoro oli peruttu) oli aikaa ihailla lentokentän juna-aseman hienoja taideteoksia.

Koivunlehdet olivat puolestaan vallanneet pihamme, toivottavasti kipeä olkapääni kestää haravoimisen. Lähdin heti kauppaan hakemaan jääkaappiin täydennystä, 30 euron ruokakassi tuntui kohtuuttoman kalliilta Balkanin hintatason jälkeen. Pistin pyykit pyörimään, Hannu tsekkasi fillarimme ja tein meille lohipastan; sopivaa kotiinpaluuruokaa. Oli yllätys huomata, että suomalainen vessapaperi on paljon surkeampaa kuin Balkanilla.

Tuulinen Trogir

Vettä satoi koko yön. Aamupäivällä sade taukosi hetkeksi ja Hannu kävi leipomossa. Söimme myöhäisen aamiaisen ja rupesimme laiskottelemaan. Viimeisenä lomapäivänä emme päässeet kävelylenkeille eikä uimaan. Miten käy jääkaapissa olevan lenkkioluen?

Lounaaksi söimme hyvää juustoa kuivattujen viikunoiden kera ja tuoreita hedelmiä. Torkuimme pikkupäikkärit, sillä aikaa tuuli tyyntyi täysin ja uudelleen alkanut sade taukosi. Puolitimme viimeisen tamnon parvekkeella, ennen kuin seuraava sadekuuro ajoi meidät takaisin sisälle ja netin ihmeelliseen maailmaan. Onneksi käytössämme oli mukava majapaikka, jota voimme lämpimästi suositella.

http://www.trogirpanorama.com/

 

Illan tullen sade loppui ja kävelimme Trogirin vanhaan kaupunkiin syömään. Etsimme Ruzmarin Restorania ja kun vihdoin löysimme sen sokkeloisilta kujilta, se oli jo sulkenut ovensa. Merellistä pizzaa teki mieli ja jäimme Pizzeria Kristianin terassille. Alkupalaksi tilasimme dalmatialaisen lautasen (juustoa ja leikkeleitä), jälkiruuaksi pienet juomat. Talo tarjosi toiset juomat, jotka joimme syntymäpäiväni kunniaksi (meni vielä toleranssiin). Palasimme kämpille pakkaamaan, perheen poika antoi passimme ja kertoi englanniksi, että vanhemmat ovat vielä ostoksilla.

Minun yhdeksäs Balkanin (8. Kroatian) reissuni on päättymässä. Sää on ollut varsin vaihteleva, mutta matka hieno. Hannu on pitänyt tämän vuoden lomansa, minun lähitulevaisuuden suunnnitelmat ovat täysin ilmassa, mutta keväällä on taas odotettavissa uusi, mielenkiintoinen reissu. Vannomatta paras, mutta Balkan kutsuu taas jonain vuonna.

Okrug Gornji +28°

Pilvet kaikkosivat taas taivaalta aamupäivän aikana ja suunnittelimme omat kävelylenkkimme. Tarkoitukseni oli kävellä sekä Okrug Gornjiin, että Okrug Donjiin, Hannun kävellessä samoille hoodeille missä minä eilen pyörin.

Ohitin Okrug Gornjin sataman ja jatkoin kävelyäni pitkin rantatietä. Matkan varrella oli useita mukavia uimapaikkoja ja paljon vuokrahuoneita, samoin paikallisasutusta ja kauniita pihoja kukkineen, puutarhapalstoineen ja hedelmäpuineen. Rantatie päättyi kosteaan metsäpolkuun, käännyin takaisin ja lähdin nousemaan rinnettä ylös etsien päätietä Okrug Donjiin. Matka olisi kuitenkin ollut pitkä ja tylsä, joten päätin palata kujia myöten Okrug Gornjiin ja löysin samalla auki olevan ravintolan, jonne voisimme tulla illalla syömään.

Lähetin Hannulle viestin, että olen jo sopimassamme treffipaikassa, Club Havannassa. Hänen saavuttuaan otimme lenkkioluet ja palasimme kämpille, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme uimaan "privaattirannallemme". Lounaaksi tein juustoisen hedelmäsalaatin. 

Illalla kävelimme omaa kotikatuamme Okrug Gornjiin ja Restaurant Leonardoon, jossa söimme hyvin ja taas kerran liikaa; kahdet alkusalaatit ja kahdet pääruuat juomineen.