Nukkumatti, nukkumatti...

Niin paljon kuin pidänkin nukahtamisesta ja nukkumisesta, en enää (vanhemmiten) osaa nukkua. Luen kirjaa illalla, luen kirjaa yöllä. Yritän rauhoittaa mielen, ajattelen mukavia asioita. Harhailen kapeilla kujilla, kuljen harmaakivisissä kylissä ja asetun asumaan pieniin asuntoihin. Muistelen menneitä matkoja ja suunnittelen tulevia. Yritän rentoutua jooga-asanoilla ja -hengityksillä. 

Päiväunille en osaa enää pysähtyä, vaikka siihen tällä hetkellä olisikin mahdollisuus. Ulkoilen, lenkkeilen, käyn zumbassa, mikään ei tunnu auttavan. Toisaalta, ei minua pahemmin väsytäkään (niin kauan, kun ei tarvitse herätä aamulla aikaisin). Ehkä unentarve on vain yksinkertaisesti vähentynyt.

Hannua puolestaan valvottaa vaikeaksi todettu uniapnea, jonka hoitamiseen hän nyt kokeilee öisin maskia.