perjantai 9. elokuuta 2024

Mysteerimatka 2024; Hattula/Iittala

Ennen Hannun synttäriä uhkasin, että tämän vuoden Mysteerimatka suuntautuu Tikkurilan "Vauhti kiihtyy" -festareille. Mikä järkytys! Maija meinasi pilata yllätyksen, kun hän torstain päiväkonsertin jälkeen toivotti meille hyvää reissua. Hannu oli ilmeisesti varautunut muuhunkin kuin lauantain kakkukahveille Lohjalla, kun hän oli varoitellut Kaisaa, että ei olla perjantaina kotona. Itsekseen hän oli arvaillut, että suuntaamme Tammisaareen/Hankoon, vaikka minulla on kesken Anneli Kannon "Rottien pyhimys".

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Koska minä suunnittelin tämänkin Mysteerimatkan, tottakai minulla oli oma lehmä ojassa. 🐄 Ajoimmekin suoraan Hattulan Pyhän Ristin kirkolle (vapaa pääsy). Samaan aikaan kirkkoon saapui opastuksesta maksanut ryhmä. Kuuntelin puolella korvalla munkinkaapuun pukeutuneen oppaan puhetta, joka kuulosti Kannon kirjan ansiosta tutulta, vaikka olenkin vasta kirjan alkupäässä.

Mierolan Silta Café

Seuraava kohteemme oli Mierolan Silta Café, jossa tarjosin Hannulle synttärilounaan. Mustat sadepilvet pyörivät ympärillä ja Guesthouse Solbackan emäntä Tuula soittikin, että Iittalan oli juuri ylittänyt rankkasade ja voimme majoittua vaikka heti.

Guesthouse Solbacka

Haimme kaupasta leipää ja saunaoluet, parin harharetken jälkeen löysimme Solbackan, jonka piharakennuksen ovessa avaimet olivat odottamassa. Harvoin olemme majoittuneet näin tilavaan asuntoon! Nukkumapaikat kuudelle (mikä ihana päiväunivuode!), takka, terassi ja puulämmitteinen sauna. Kun tapasin pihalla Tuulan - ja ihanan silittelyä kaipaavan Rauha-kissan - hän kertoi, että piharakennuksessa on aikoinaan saunotettu Iittalan lasitehtaan vieraita. Voin kehua, että (vanhassa) saunassa on löylytellyt mm. Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva. Majoituimme, huilailimme ja Hannu lämmitti saunan, jonka lempeissä löylyissä viihdyin pitkään, käyden välillä terassilla vilvoittelemassa. Söimme iltapalan, sen jälkeen siirryin päiväunivuoteelle lukemaan niin kauan, kuin luonnonvaloa riitti. Ulkovalot syttyivät ja menin vielä terassille lukemaan, kun ei ollut edes hyttysiä. Ja syömään viinimarjoja. Lueskelin myös vieraskirjoja, jotka olivat täyttyneet kansainvälisistä tervehdyksistä. Yksi pariskunta - toinen Espoosta, toinen Tampereelta - oli tehnyt treffit tänne. Tosiaan, tänne voisi tulla myös junalla!

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin sateen ropinaan. Sade loppui aamiaista valmistaessani. "Vahtikoira" Huugo haukkui minut, kun aamupäivällä ilmestyin terassille. Kävin tervehtimässä ja kuten Sipe, Huugo tarttui ranteeseeni; tuu leikkimään! Juttelin Tuulan kanssa, pakkasimme sivulaukut ja suuntasimme kohti Hämeenlinnaa.

Sanna Kannisto
Anni Honkajuuri "Pieniä ihmeitä"

Heli Huotala "Saman taivaan alla"

Listallani oli Hämeenlinnan taidemuseo ja Hämeen linna ja sen näyttely. Hannu ajoi suoraan taidemuseoon ja jäi ulos odottamaan, kun katsoin Taidevaltakunta ´24 -biennaalin näyttelyt.

Hannu sai valita lauantain lounasravintolan ja menimme kauppakeskuksen Asian Wokkiin syömään. Toki sain sushia, mutta parempaa saa Vantaallakin.

Raija Jokinen

Sadekuurojen välissä ajoimme Hämeen linnaan, joka on aidoilla ympäröity viikon päästä pidettävien keskiaikamarkkinoiden takia. Parkkipirkon neuvosta ajoimme Militaria museon parkkipaikalle, siitä oli lyhyt kävelymatka linnaan. Hannu jäi pitämään sadetta jonkun rakennuksen sisäänkäynnin suojaan. Kävin katsomassa Raija Jokisen hienon näyttelyn "Muistikuvia". Tekstiilitaideteosten lisäksi näyttelyssä kerrottiin Hämeenlinnan pellavantuotannon historiaa.

Kiertelin linnan eri kerroksia ja ilman karttaa olin yhtä eksyksissä kuin Turun linnassa; mikä kerros, mihin mennä, kävinkö jo täällä? Hikisenä palasin parkkipaikalle ja pelastin Hannun pois sadesuojasta. Matka jatkui samaa reittiä kuin tullessa, mutta tällä kerralla ajoimme rankkasateessa Hämeenlinnasta Hyvinkään Sveitsiin saakka. Oli pakko pysähtyä kaksi kertaa, kun emme enää nähneet eteen visiirien ollessa ulkopuolelta täynnä pisaroita ja sisäpuolelta huurussa. Kun pysähdyimme, sade valui takkini selkämystä pitkin satulaan ja tunsin, kuinka takamus kastui (olin luottanut, että hyvä tuurimme jatkuu, enkä pukenut goretexhousuja, vaan mukavammat ajohousut). Samoin kypärästä valui vesi takin kauluksesta niskaan. Harkitsimme jo jättää Lohja väliin ja ajaa suoraan kotiin, mutta kun sade lakkasi, käännyimme kohti Hankoa. Kun sade lakkasi, alkoi puuskittainen tuuli. Suvi oli keittänyt kahvit ja tehnyt hyvät kakut. Saimme onnitella "pikkupojat", halaukset sain Onnilta ja Sipeltä, joka olisi halunnut ruveta leikkimään (varsinkin Hannun kanssa). Kotiin ajoimme suoraan kohti tummia pilviä, mutta ne ehtivät väistyä, emmekä enää kastuneet. Kiva reissu!

Kesän kirjoja;

Anneli Kanto "Rottien pyhimys". Hieno kertomus Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta ja maalareista 1500-luvun alkupuolella. Kirkko on saatava valmiiksi kesän aikana, jotta maalata voi luonnonvalossa. Kiirettä pitää ja linnan rouvan suosituksesta Ruotsinmaalta tulleet maalarit ottavat avukseen Pelliinan, jota kyläläiset pitävät outona ja vähä-älyisenä. Onnettomuuksia sattuu, mutta romantiikkakin leiskuaa. Syksyn tullen kirkko on koristeltu raamatunkertomuksilla ja pyhimyksillä, seuraavalle kesälle on luvattu Lohjan kirkon koristelu.

sunnuntai 4. elokuuta 2024

Elokuun kosteat illat

 

Olin kevään-alkukesän aikana yhteensä kymmenisen viikkoa pois kotoa. Jätinkin elo- ja syyskuun kalenterin tyhjäksi, jotta voin olla enemmän kotona (tai ainakin kotimaassa). Pikkuhiljaa kalenteri alkoi täyttyä, mutta vain päivän kestävistä menoista. Viikonloppuna satoi meilläkin ja toivo sienisaaliista virisi. Sunnuntaina jätin lenkin väliin, otin Pekka Laineen mukaani ja lähdin lähimetsään kantarellijahtiin. Saaliina muutama sieni (suunnilleen saman verran mitä Hannu löysi lauantaina melkein talon nurkalta), selkää pitkin valuva hiki ja kymmenkunta hyttysenpuremaa. "Pitääkö noin varustautua lenkille?" kysyy naapurin Viktor, kun kumppareissa ja pitkissä vaatteissa lompsin omalle pihalle.

Syyskuulle haikailin "Junamatka Puolaan ihana ois" -reissua, mutta siihen kuluu vähintään pari viikkoa. Juuri silloin, kun omenat kypsyvät ja sienet ilmestyvät metsiin. Vielä on käymättä Kuusijärvi/Sipoonkorpi ja kaksi kuukautta kestäneen yskän takia aloittamatta pyöräily ja kotimaan vesissä uiminen (olen uinut Atlantissa, Adrianmeressä ja Itämeressä Viron puolella).

Tiistaina olisin mennyt lenkin jälkeen uimaan, mutta ukkoskuuro yllätti kastaen minut ja pihalle kuivumaan jättämäni vastapestyn peiton. Illan vietimme serkkuni luona Veikkolassa nauttien uudella terassilla kesäkeittiön herkuista. Kotiin ajaessamme kosteat sumuriekaleet leijuivat peltojen päällä.

Megamotoristi-ilta, Wanha Pehtoori 30v.

Yhdet munkkikahvit kesässä pitää käydä nauttimassa Haltialassa, nyt sattui paljon motoristeja paikalle, kun vietettiin Wanhan Pehtoorin 30-vuotisjuhlaa Megamotoristien merkeissä. Paikalla oli myös rullaavaa rokkia soittava The Primer Kings -bändi.

Simonkylän vanha huoltis on nykyään Birstro Mezze Deli.

Torstaina päräytimme Pitäjänkirkolle kesän viimeiseen Laurin päiväkonserttiin. Esiintyjänä vanhan musiikin yhtye Flauto Dolce Vita. Maijakin löysi meidät vakipaikoilta. Konsertin jälkeen ajoimme Ikeaan, söimme kesäpuffetin ja ostin itselleni parit uudet sisätossut.

Hannu lähti illaksi bänditreeneihin, minä pullotin kirsikkaliköörin ja laitoin uuden satsin tulemaan. Viime syksynä liköörin tekemiseen käyttämistäni herukoista ja aronioista tein vähän hilloa. Roudasin vintistä Hondan sivulaukut alakertaan odottamaan aamua.
 

perjantai 2. elokuuta 2024

Ismo 🖤 1946-2024

 

Aurinko laskee, ja pitenevät varjot. Poissa on ystävä kallehin.

Hyvä ystävämme Ismo kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen läheisten läsnäollessa rakastamassaan kesäpaikassa. Sydänvaivoja hänellä oli ollut jo vuosia, silti hänen poismenonsa oli järkytys meille kaikille. Kiitollisina saimme kutsun Ismon siunaustilaisuuteen. Hautajaiset ovat minulle (kaikille) kova paikka, mutta tänään oli murskaavaa seurata Ismon jo aikuisten pojanpoikien syvää surua vaarin arkun äärellä. Meille lohtua tuovat muistot yhteisistä juhannusten vietoista ja sieniretkistä Bromarvissa sekä Ismon lämmin huumori ja sydämellinen ystävyys.

lauantai 27. heinäkuuta 2024

Viro Hondalla 2024; Tallinna

Oli hiostavan kuuma, kun pakkasimme laukut ja roudasimme ne ylimmästä kerroksesta alas parkkipaikalle.

Pari sadekuuroa osui matkalle, mutta ne eivät kastaneet, ainoastaan alensivat lämpötilaa parilla asteella. Meillä oli hyvää aikaa, ajelimme jonossa ja annoimme kiireisimpien ohittaa. Olin toivonut kahvipaussia jonnekin muualle kuin huoltikselle ja pysähdyimme viimeiseen kahvilaan ennen moottoritietä. Ennen majoittumista kävimme lähikaupassa. Suur-Patareilla alkoi taas tavaroiden roudaus tuttuun majapaikkaan. "Oon kotona taas.." Mare ilmoitti keittävänsä kahvit. Kävimme pikaisesti suihkussa ja menimme naapuriin kahvittelemaan. Mare kertoi opiskeluajoistaan ja työkomennuksistaan Venäjän vallan aikana.

Vana-Kalamajan uudistetun kadun varrella on lukuisia istutuslaatikoita, joissa kasvaa yrttejä ja kukkia, Telliskiven alueella lähinnä kukkia.

Frenchy

Menimme tuttuun Frenchyyn syömään, koska minä halusin hyvää ankkaa. Syötyämme erkavoiduimme; Hannu lähti kotiin, minä Selveriin, josta ostin vähän tapaksia ja uusia pesusieniä (tiskaamiseen). Sain tehtyä kaksi päivän hyvää tekoa; kuulin nuoren pariskunnan puhuvan portugalia ja kehuin heidän kotimaataan (I 💖 Portugal!) ja tapasin Eva Louhivuoren, jolle kehuin hänen kaunista lauluaan.  Loppuillan vietimme kotona tapastellen, olisin myös halunnut kuunnella Ylen tämän päivän radio-ohjelmia, mutta Yle Suomen suoraa lähetystä lukuun ottamatta mikään ohjelma ei kuulunut Areenasta, vaikka olin kirjautunut sisään ja ohjelman kohdalla luki; kuuntele näitä EU-alueella. Shit!

Aamupäivän kulutimme Fat Margaret -merimuseossa. Aloitimme kierroksen 5-kerroksen kattoterassilta, jolta on hienot näkymät eri puolille Tallinnaa.

Fat Margaret -merimuseo

Näyttelytilat kertovat Viron merellistä historiaa. Näytteillä on pienoismalleja niin höyrylaivoista, purjelaivoista kuin nykyajankin aluksista. Lisäksi merenkulkuun liittyvää esineistöä; Viron majakat, suunnistamiseen tarvittavia välineitä, vanhoja valokuvia, laivahenkilökunnan asuja, laivojen astiastoja jne. Joka kerroksessa on myös pieni leikkinurkkaus lapsille.

Valli Baar

Ostin kukkakimpun Marelle kiitokseksi mökin käytöstä. Otimme virvokkeet Valli Baarin terassilla, ennen kuin Hannu palasi Kalamajaan, minä menin museokortilla Kiek in de Kökiin.

Kiek in de Kök

Kiek in de Kök -linnoitusmuseossa saisi helposti kulutettua pari tuntia. Siellä on useita torneja, ulkoterasseja, kahvila (myös entinen kahvila) ja linnoituksessa asuneen perheen asunto ateljeineen. Esineistöä on runsaasti, valokuvat tuntuivat kiinnostavan varsinkin saksalaisturisteja.

Kiek in de Kök
Kiek in de Kök

Laskeuduin myös bastioneihin, joita tuntui jatkuvan koko Toompean alle. Paljon sinne on mahtunut kaupunkilaisia pommituksia pakoon! Oli hämärää ja kosteaa, ainakin minut olisi voinut helposti pelästyttää jollain "kummituksella". Käytävien varsille oli asetettu penkkejä, joilla istuen voi seurata videoita Neuvostosodan ajalta. Valokuvat kertoivat omaa synkkää tarinaansa. Pari huonetta oli nimetty "kuoleman huoneiksi" ja niihin oli kerätty hautakivien kappaleita ja muistomerkkejä.

Soo Uulits

Pitkän kierroksen jälkeen putkahdin ulos raikkaaseen ilmaan ja kävelin Kalamajaan. Oletin Hannun olevan jo kotosalla, mutta hän olikin mennyt Kalamaja Kalmistuparkiin (entinen hautausmaa) etsimään Maren mainitsemia vanhoja rautaristejä, jotka ovat jääneet puiden juurakoihin. Teimme treffit Soo Uulitsiin ja söimme hyvän hampparin ja wrapin. Palasimme suihkuun ja päikkäreille. Vasta illalla muistin, että minun piti käydä katsomassa myös Kalajamaja Museon näyttely. No, se tuskin muuttuu miksikään, joten voin katsoa sen joskus toiste. Näyttelyteema jatkui, kun katsoin vaihteeksi kotimaista taidetta telkkarista; Edelfelt Pariisissa.

Taas jää paljon muutakin nähtävää seuraaviin kertoihin. Nyt, kun minulla on Viron Museokortti, tekee mieli kiertää kaikki Tallinnan näyttelyt. Täytyy varmaan ottaa loppusyksystä tai alkutalvesta viikko "vapaata" ja tulla tänne nauttimaan arkilounaista ja nähtävyyksistä. Tällä reissulla käytin Museokorttia yhdeksän kertaa, joten olen jo melkein kuitannut sen ostohinnan.

Kotimatkalle saimme seuraa monista motoristeista. Oulun porukka oli ollut HD-tapaamisessa Jõgevassa, olivat aamulla kastuneet rankkasateessa matkalla Tallinnaan. Meillä oli taas armoton tuuri koko reissulla.

Kilometrejä kertyi alle 700, tankkauksiin kului 56,40€ (1,679-1,829€/litra 98 oct). Lauttamaksut saarille/saarten välillä olivat edullisia, mutta Vormsin päivämatkalla meiltä taidettiin veloittaa tuplamaksu, kun automaatit eivät tunne moottoripyörää.