tiistai 28. heinäkuuta 2020

Koronakesän kotimaan matkailua; Mathildedal, Kemiönsaari, Kasnäs, Särkisalo ja Pettu

Mathildedal
Hannu heräsi aamulla silmät rähmäisinä; kaikki tyynyt olivat höyhentäytteisiä. Muuten oli ollut todella hiljainen ja sopivan viileä yö. Aamulla tihkutti vähän vettä, söimme kiireettömän aamiaisen, ennen kuin sade loppui ja suuntasimme Hondan kohti Mathildedalia.

Ruukin Kehräämö ja Puoti, Mathildedal
Ai että minä niin tykkään näistä Suomen kallioisista mäntymetsistä, joita Matildaan ajettaessakin näkee. Mieli teki pysähtyä ja lähteä vaeltamaan, itse asiassa tarkoitukseni olikin käydä uimassa Matildanjärvessä, mutta aamun usvainen keli torppasi suunnitelmani.

Mathildedalissa oli vilkasta ja mukavaa pöhinää (vrt. toukokuu), kun suomalaiset olivat joukolla lähteneet tutustumaan kylään. Käyskentelimme muiden joukossa satamassa ja eri liikkeissä. Ruukin Kehräämön puodista mukaan lähti alpakanvillaa varpaiden väliin tuleville vaelluksille.

Lövön silta
Matka jatkui kohti Kemiönsaarta ja Kasnäsiä, joka oli minulle jonkunlainen päähänpinttymä. Hannu luultavasti olisi jättänyt mielellään tämän edestakaisen ajelun tekemättä. Ohitimme Strömman kanavan ja ylitimme Lövön sillan.

Kasnäs
Kasnäsin reitti on motoristin unelma; mutkia ja mäkiä oli kuin Bromarvissa. Kaunista rannikkoseutua, hienoja rantatontteja ja söpöjä mökkejä. Kasnäs itsessään on kasvattanut palveluitaan, eikä enää toimi ainoastaan yhteysaluksien satamana. Tarjolla on Spa-hotellia, ravintoloita ja putiikkeja veneilijöiden ja muiden tarpeisiin.

Tällä reitillä tulikin paljon motoristeja vastaan. Harmi vain, että oli palattava samaa reittiä takaisin, kun ei saarillekaan ollut tällä kertaa mitään asiaa.

Anttonin Kellari, Särkisalo
Tyttärien ollessa pieniä vietimme monia kesälomaviikkoja Nixorissa (Imatran Voiman lomamökeissä). Anna muisteli, että olisimme käyneet syömässä Anttonin Kellarissa. Siitä (ruuhkavuosista) minulla ei ole mitään muistikuvaa, mutta Särkisaloon ajaessamme tuli mieleeni se kerta, kun poljin tyttöjen isän kanssa fillareilla Lohjalta Nixoriin ja pysähdyimme syömään ennen perille pääsyä, oletettavasti juurikin Anttonin Kellarissa. Paikka on ollut vuosia suljettuna, mutta nyt se on avattu uudelleen. Poikkesimme pihaan katsomaan listaa (uuniperuna 15€) ja jatkoimme matkaa.

Ohitimme Nixorin, mökkikylä on nykyisin Armonlaakso. Kuulostaa ihan saatto- tai vanhainkodilta! Sieltä saisi hulppeaan hintaan varattua niitä samoja mökkejä, joissa mekin aikoinaan majoituimme (Annan mukaan luultavasti samoissa sängyissä ja patjoissa). Utöhön pääsee nykyään siltaa pitkin, muistaakseni ajelimme sinne huviksemme tyttöjen kanssa lossilla edestakaisin. Utöstä Pettuun sen sijaan on edelleen siirryttävä lossilla.

Petun kartanon Kahvila ja Puoti
Petun kartanon Kahvila ja Puoti oli toinen Annan suosituksista. Sinne johti lossilta kapea hiekkatie, onneksi ketään ei ajanut autolla vastaan. Paikka on todella kaunis ja sen pullakahveja on suositeltu. Niihin meidänkin olisi pitänyt tyytyä, tilaamamme pizzat eivät olleet hintansa (15€) arvoisia.

Palasimme takaisin Perniöön, kello oli jo sen verran paljon, että pyysimme Seppoa lämmittämään saunan. Ulkona vilvoitellessamme isäntä tarjosi saunaoluet. Olimme jo siirtyneet yläkertaan, kun saimme kutsun tulla grillikatokseen Sepon ja Kirsin seuraksi. Illan pimetessä istuimme juttelemassa mukavan pariskunnan kanssa, ennen kuin toivotimme hyvät yöt. Tänne voisi todellakin tulla toistekin! Varsinkin, kun Latokartanonkosken luontopolku jäi vaeltamatta.

Kotimatkalle

Nukuimme taas todella hyvin. Kellostani loppui patteri, nyt ollaan oikeasti lomalla. Aamulla satoi rankasti, mutta aamukahvin aikaan sade lakkasi ja taivas alkoi seljetä. Yritin tehdä Sofian kanssa treffejä Saloon, mutta tämä heräili vasta siinä vaiheessa, kun me jo teimme lähtöä. Salon suunnassa oli tummia pilviä, luultavasti olisimme kaikki kastuneet, joten sovimme tapaavamme lauantaina Lohjalla.

Perniön huoneisto
Pakkasimme laukut ja hyvästelimme ihanan isäntäpariskunnan. Koska mitään sovittuja tapaamisia ei ollut, annoin Hannun päättää reitin. Tiet olivat jo kuivia ja kurvailimme pikkutietä pitkin Kiskoon ja siitä Salo-Inkoo -tielle. Rankkasade lankesi päällemme, onneksi oli kuravaatteet päällä.

Mustion Linna
Sade loppui ja poikkesimme kävelemään Mustion Linnan pihalle. Toisen kerran kastuimme Lohjanharjulla, kotiin ajoimme Veikkolan kautta. Kilometrejä kertyi tällä reissulla mittariin 480. Hieno reissu!
Eteenpäin elävän mieli. Ensi viikolla vuorossa Päijät-Häme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti