Logroño - Nájera 29 km

Tänään minun piti pitää jaloille ystävällisempi päivä, nukkua myöhempään ja kävellä vähemmän. Vielä mitä! Porukat heräilivät jo viiden aikaan ja kuudelta dormissa paloivat jo kattovalot. Kävin keskustassa aamiaisella, sillä matkan varrella ei paljon palveluja tulisi olemaan. Lähdin liikkeelle puoli kahdeksan aikoihin.

Parque Granjera, Logroño

Ensin pari kilometriä kaupunkikävelyä, sitten saman verran kaupunkilaisten suosimia lenkkipolkuja. Ison Parque Granjeran polku vei ohi Pantano de La Grajera -järven. Yritin muistaa juoda tarpeeksi vettä ja täyttää vesipullon aina, kun vesipiste sattui reitin varrelle. 

Tämän päivän reitti oli melko tasainen ja yllättäen saavuin Navarreteen jo 9.30. Hain kirkosta leiman passiini ja istuin muiden vaeltajien täyttämälle terassille. Riisuin takkini ja jatkoin matkaa.

Navarrete

Pidin pari juomataukoa, alkoi mäkinen osuus ja Ventosan kohdalla (Anto San Antón 670 mpy) riisuin pitkät housutkin. Viimeiset evääni söin pari kilometriä ennen Nájeraa. Upeat lumihuippuiset vuoret tulivat näkyviin.

Kaupunkiin saapuminen ei saanut aikaan mitään hurraahuutoja, sillä ohitin jonkun teollisuusalueen. Kävelin kohti keskustaa, tarkoitukseni oli majoittua vaihteeksi johonkin yksityiseen albergueen (pientä luxusta), mutta suuntaa kysyessäni minut ohjattiin suoraan kunnalliseen albergueen, jonka pihalla oli jo muitakin jonottamassa yösijaa.

Kaupungissa oli joku fiesta meneillään ja kaikki kaupat kiinni. Sain petini isosta dormista (vapaaehtoinen maksu), kävin suihkussa ja pyykillä. Hoidin jalkani, kuten kaikki seuralaisenikin ja lähdin oluelle terassille, jossa wifi toimi. Aurinko paistoi kuumasti. Tein alustavan reittisuunnitelman huomiseksi. Yritän oikeasti kävellä vähemmän, sillä olen jo päivän edellä laatimaani aikataulua, kun en ole pitänyt lepopäiviä. Tapasin uudelleen puolalais-saksalaisen nuorenparin, joka oli tavannut toisensa viime vuonna caminolla ja kävelevät sen nyt uudelleen yhdessä.

Pitkän patikkapäivän päätteeksi olin luvannut itselleni pizzaa, mutta kun ainoa löytämäni pizzeria oli lähes tyhjä ja kalustettu muovituolein, vaihdoin suunnitelmaa ja menin tapaksille perinteiseen ukkokuppilaan, jossa häiritsin omistajaa kesken pelikorttipeliä kavereiden kesken.

Pelatessaan miehet löivät nyrkkiä pöytään enkä uskaltanut keskeyttää peliä pyynnöilläni, ennen kuin isäntä oli muutenkin tiskin takana.

Tänään täyttyi ensimmäinen 100 km. Huomisen jälkeen on viikko vaeltamista takana. Ilokseni olen saanut kävellä ilman seuraa, välillä pitkiäkin matkoja. Euforia on vielä saavuttamatta, johtuen rinkan liiasta painosta. Muuten olen jo löytämässä kävelyyn rentoutta, kun vain unohdan jalkojen pienet vaivat. Tänään (n. 30 km) alkoi loppumatkasta tuntua reisissä ja hartioissa, vaikka säästyinkin ylämäiltä. Rinkan painosta johtuen 30 km/päivä onkin maximi, mihin minä taivun. Onneksi tein päätöksen unohtaa lepopäivät ja voin lyhentää päivämatkoja.

Fiesta jatkui keskustassa, kun palasin albergueen, jossa toiset söivät keittiössä valmistamaansa illallista ja toiset olivat jo asettuneet punkkiinsa.