Uterga - Lorca 20 km

Tarvitaan yksi mies (tai nainen) dormiin kuorsaamaan, niin kaikki muut pysyvät hereillä. Sen lisäksi lihavan jenkkinaisen sängynpohja valitti äänekkäästi joka kerta, kun hän vaihtoi asentoa. Olin hereillä jo ennen puhelinherätystä, kun porukat alkoivat pakata tavaroitaan.

Lähdin liikkeelle auringonnousun aikaan. Ohitin viljapeltoja, herneviljelmiä ja viinitarhoja. Aamiaisen söin Puente la Reinassa. Matkalla vähensin vaatteita ja yritin säätää rinkkaani suoraksi. Eilen huomasin vasta puolimatkassa, että kannoin sitä aivan vinossa ja hihna painoi toista hartiaani.

Puente la Reina

Puente la Reinan jälkeen alkoi karttakirjan lupaama jyrkkä hiekkatie Cirauquihin (500 mpy). Tarkoitukseni oli majoittua Cirauquihin, joka kaukaa katsoen näytti juuri siltä mistä pidän; harmaan kivikylän ja pueblos blancosin sekoitukselta. En kuitenkaan löytänyt kylästä yhtään baaria tai ravintolaa ja alberguekin olisi auennut vasta kahdelta. Jatkoin San Miguelin siivittämänä kohti Lorcaa, vaikka puolenpäivän jälkeen patikointi onkin silkkaa itsemurhaa.

Cirauqui

Mañeru

Kohti Lorcaa

Ilmeisesti kyliin päästäkseen pitää aina punnertaa viimeinen voimat vievä ylämäki. Majoituin Albergue de Lorcaan (8€) ja tilasin samalla itselleni 11 euron illallisen. Albergueta pitää erittäin mukava espanjalais-aasialainen pariskunta. Mies tarjosi heti lasillisen vettä ja rouva vastapuristettua tuoremehua, sen jälkeen pieni aasialaisrouva kantoi raskaan rinkkani yläkertaan ja kehotti minua lepäämään. Dormiseuraa sain viehättävästä Magdalenasta ja kahdesta muusta saksalaistytöstä, heihin tulin törmäämään vielä monesti. Meillä oli oma parveke käytössä, siinä sai nopeasti kuivatettua pyyhkeen ja pikkupyykin.

Albergue de Lorca

Kävin suihkussa (tarvitaan yksi mies naapuridormista sotkemaan koko kylppäri) ja menin ulos oluelle. Kävin vähän kävelemässä ja kuvaamassa tätä pientä kylää. Jäin ulos kirjoittelemaan, vastapäisestä bodegasta kuului klassista musiikkia. Mikäs siinä oli istuessa, kun alberguen baarin viinilasillinenkin maksoi vain euron. Yksi italialaismies näytti, kuinka hän oli tänään polttanut koko vasemman puolen kasvoista, niskasta ja kaulasta. Hienot rusketusrajat paksusta kultaketjusta! Hän sanoi kävelevänsä huomenna takaperin, että oikeakin puoli ruskettuu.

Yritin suunnnitella seuraavien päivien matkoja, mutta se on vähän vaikeaa, kaikki riippuu maastosta ja helteestä/sateesta. Onneksi minulla on aikaa ja mahdollisuus muuttaa aikataulujani. Jo toisena vaelluspäivänä tapaa tuttuja; eilinen illallisseurani (kolme saksalaisnaista) ja pulskat amerikkalaiset saapuivat. Bodegasta kuuluvasta metelistä voisi päätellä, että osa porukasta on tullut tänne vain juhlimaan, mutta joka ilta laskeutuu hiljaisuus viimeistään kymmeneltä, muuten ei jaksa.

Illallisseuraksi alberguen ravintolaan sain vain miehiä, saksalaistytöt kulkevat opiskelijabudjetilla ja hakevat kaupasta omat eväänsä ja osa asukkaista oli mennyt vastapäiseen bodegaan illalliselle. Nuori saksalaismies kertoi kävelleensä tänään 40 km ja yrittävänsä huomennakin ylittää omat fyysiset rajansa.