Nájera - Cirueña 15,5 km

Minäkin pääsin kuvaan!

Ensimmäinen yö, kun tuntui kylmältä ilman peittoa. Kuhina alkoi taas kuudelta, minäkin nousin ja toivoin saavani aamiaista Nájerasta, ennen kuin poistun kaupungista. Turha toivo; ei baarin baaria ollut auki niin aikaisin aamusta. Saavuin Azofraan yhdeksän jälkeen ja pysähdyin sinne aamiaiselle.

Azofran baarin huoneentaulu (camino-reittejä)

Alkoi nousu kohti Cirueñaa (745 mpy). Aurinko paistoi, mutta vielä ei ollut liian kuuma. Matkalla Cirueñaan ohitin vanhemman miehen, joka painavan rinkkansa alla tanssi ja lauloi nappikuulokkeista tulevan musiikin tahdissa.

Joku viisas oli perustanut mäen päälle myyntipisteen, josta voi vapaaehtoisella maksulla ostaa juotavaa, hedelmiä ja matkamuistoja. Ostin omenan ja limua, huilailin hetken ja kävelin hiljaiseen keskustaan (puolet taloista/asunnoista oli myynnissä) ja yritin etsiä majapaikkaa. Käveltyäni keskustan läpi olin jo menettää toivoni, kun vihdoin löysin kyltit kahteenkin albergueen. Luotin taas vaistooni, käännyin sivukujalle ja soitin Albergue Virgen de Guadalupen ovikelloa.

Albergue Virgen de Guadalupe

Oven avasi ärripurrimies, joka selitti alberguen avautuvan vasta tunnin kuluttua. Pyysin lupaa jättää rinkkani sisälle ja mies hoputti minut poistumaan, vedoten päiväuniinsa. Lähdin kulmabaariin terassioluelle. Sinne kävellessäni huomasin bussipysäkin, josta olisi saanut kyydin Santo Domingo de la Calzadaan. Vähän harmitti, mutta ehkä tämäkin on ensin koettava.

Uskaltauduin albergueen puoli tuntia myöhässä, kun pari miestä oli jo ehtinyt majoittua ennen minua. Sain petini tilavasta 4hh dormista, jonka ikkkunasta oli kaunis näköala ympäröivään maisemaan. Toivoin saavani naisseuraa, mutta eikös siihen heti pölähtänyt kaksi karvaista italialaismiestä. Kävin suihkussa ja huuhtaisin pyykit, jotka sai ripustaa puutarhaan kuivumaan. Asetuin alakerran mukavaan olohuone/ruokailutilaan, jonka seiniä peittivät isäntämme Petruksen maalaamat taulut. Tason alla torkkuivat hänen kaksi koiraansa. Pyysin lasin viiniä ja Petrus toi minulle mukillisen yhdellä eurolla. Asettauduin mukavasti sohvalle, nostin jalat tyynylle ja peitin ne Ikean huovalla. Kivitalo tuntui varsin kolealta, onneksi sängyissä on peitot. Petrus torkkui toisella sohvalla ja puhisi itsekseen, kun ovikello soi ja lisää väkeä lappasi sisään. Kaikki tulijat saivat samat tiukat ohjeet (kengät ja sauvat tuonne!), kuinka käyttäytyä hänen kodissaan. 

Mukava olla taas yhteisöllisessä majapaikassa, jossa lähes kaikki kokoontuivat yhteiselle illalliselle, jonka Petrus meille valmisti. Caminolla näkee myös suloisia jäähyväisiä, kun caminon aikana tutustuneiden parien tiet eroavat. Rakkautta on ilmassa, kuten Magdalenan poikaystävä oli varoittanut! 

Alberguen valintani osui todellakin nappiin! Illallisen kansainvälinen joukko tutustui toisiinsa ja nautti maittavaa chorizo-linssi-kasvispataa keskustellen samalla vilkkaasti. Magdalena ja kaksi saksalaistyttöä olivat minulle jo ennestään tuttuja, nyt tapasin myös tanskalaisen Melanien, havaijilaisen Lisan, vanhemman italialaispariskunnan, amerikkalaisen Kalin ja ihanat Camillan ja Jameksen Uudesta-Seelannista, heihin kaikkiin tulin vielä jatkossa törmäämään.