En laittanut lainkaan herätystä, arvasin herääväni muutenkin aikaisen nukkumaanmenon ja muiden pakkaamisen äänien takia. Liikkeelle lähdin heti seitsemän kirkonkellojen jälkeen. Ilma oli korkealla viileä, taivas tummien pilvien peittämä. Käki kukkui ja etanat ennustivat poutaa. Tämän päivän mäet olivat loivia ja reitti lähes tylsä. Tällä välillä näin harvinaisen vähän muita vaeltajia.
 |
| Los Arcos |
Vähän ennen Los Arcosia baskimies tavoitti minut ja kysyi, olinko lähtenyt jo kuudelta. Söin aamiaisen yhden baarin terassilla ja otin kuvan karttakirjan sivusta, niin sitä ei tarvitse kaivaa rinkasta.
Metsien läheisyydessä kuulee lintujen viserrystä ja käen kukuntaa. Tasaista polkua värittävät pelloilla rypsi, ruiskukat ja tulipunaiset unikot. Kaupungeissa kulkijaa ilahduttavat ruusut ja kukkivat jasmiinipensaat, sireenit ovat jo lopettamassa kukintaansa.
 |
| Sansol |
Sansol
näytti kaukaa katsoen kauniilta, mutta olin päättänyt jatkaa Torres del
Rioon, joka on samanlainen pieni kivikylä. Saavuin sinne 11.30 ja
valitsin petini Casa Marielasta (10€). Samalla varasin 12 euron illallisen. Dormiseuraksi sain vanhemman tanskalaisdaamin.
 |
| Torres del Rio |
Rustiikkinen kylä oli nopeasti katsottu. Jäin lounaalle Restaurante San Andréaan. Vähän turhan iso mustekala-annos yhdelle. Telkkarista tuli matkailuohjelmaa mm. Pamplonasta.
Lounaalla käydessäni dormi oli täyttynyt, mm. neljällä erittäin äänekkäällä espanjalaismiehellä. Päiväunista oli turha haaveillakaan. Lähdin uudelleen kävelemään, tuulinen sää oli hyytävän kylmä ja kirkkokin kiinni. Pilvet rakoilivat, ehkä huomenna on aurinkoinen päivä.
Illallinen tarjoiltiin läheisessä ravintolassa, johon kaikkien (kolmen?) majapaikkojen asukkaat kokoontuivat. Selkäni takana puhuttiin Helsingistä ja tapasin caminoni ensimmäisen suomalaisen. Pöytäseurueeni italialaispoika taisi jättää laskunsa maksamatta, sillä hän häipyi juuri ennen kuin kuitit tai rahat kerättiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti