Toiset on luotu kulkemaan

Portugali ja Balkan jäävät tänä vuonna väliin, sillä Espanja vie niistä nyt voiton. Minun kohdallani syynä on pitkäaikainen haaveeni vaeltaa Camino de Santiago de Compostela tai edes osan siitä. Viime maaliskuussa saimme överit katolilaisesta pääsiäisen vietosta Andalusiassa, tänä keväänä Hannu pitää talvilomansa pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja ehdimme ehkä mukaan Madridin viimeisiin pääsiäishulinoihin. Siitä suuntaamme pohjoiseen, käymme pikaisesti Ranskan puolella ja Hannun lähdettyä kotimatkalle minä jään yksin ihmettelemään patikkapolkuja. 

Kuva valehtelee, sillä tarkoitukseni ei suinkaan ole kävellä koko caminoa kerralla, tavoitteeni on vaeltaa Pamplonasta Leóniin. Olen itselleni armollinen ja varaan kolmisen viikkoa tuohon noin 400 km:n vaellukseen. Sen pitäisi onnistua 20-30 km:n päivämatkalla ja muutamalla lepopäivällä. Leónista (tai viimeistään Astorgasta) ajattelin jatkaa julkisilla parilla pysähdyksellä kohti etelää ja Madridia.

Minun piti talven aikana totuttaa jalat vaelluskenkiin ja ehkä käydä lenkillä rinkka selässä, mutta jalkoja säästääkseni muutin suunnitelmaa ja tein lenkit lenkkareilla ja ilman kantamuksia. Jos lepään parin, kolmen päivän välein, niin eiköhän koivet kestä tuota koettelemusta. Mielessäni vertaan tulevaa matkaa Zakopanen vaelluksiin, jotka olivat päivittäin n. 20 km jyrkkiä, kivisiä nousuja ja laskuja, mutta päiväreppua lukuun ottamatta ilman kantamuksia. Toki patikkapäiviä oli vain viikon verran vrt. tulevat kolme viikkoa lepopäivineen.

Mieltä on askarruttanut tietysti pakkaaminen ja budjetti. Vaihtoehtoina ovat uusi pienempi rinkka tai vanha 65 litrainen, varrelliset vaelluskengät tai kevyemmät Merrellit. Tatralla ja Cinque Terrellä vaelsin Merrelleillä, jotka kylläkin kastuivat, mutta kuivuivat myös melko nopeasti. Entä jaksanko kantaa mukanani läppäriä, jota tarvitsen kuvien siirtämiseen ja blogin päivitykseen?

Kävin keskustan urheiluliikkeissä kokeilemassa 40-44 litraisia rinkkoja, mutta en raskinut maksaa 185€ uudesta rinkasta, kun minulla on jo kotona hyvä 65 litran rinkka. Se on turhan iso, mutta jos onnistun pakkaamaan sen väljästi ja kevyesti, se saa luvan kelvata. Muutenkin lähden taas reissuun vanhoilla releillä, uusia ovat ainoastaan joululahjaksi saamani silkkinen makuupussi ja reissupyyhe. Ainoiksi hankinnoiksi jäävät pino kunnon sukkia, aurinkorasva ja Mobilatia kuluneisiin polviin.

Bookysta tilasin Andy Symingtonin Camino de Santiago -oppaan ja John Brierleyn Camino de Santiago -karttakirjan. Molemmat ovat pieniä ja pehmeäkantisia, joten pääsevät pakkauslistalle.

Maaliskuun lopussa laadin itselleni päivittäisen matkareitin, joka seuraa Camino de Francésia. Varasin muutamia majoituksia reissun loppupäästä; joukkomajoitus vaihtuu kahdessa kaupungissa privaattihuoneeseen, niissä saan olla sopivasti epäsosiaalinen.

Matkan alla vietimme kahdenkeskisen Espanja-illan tapastellen ja musiikkia kuunnellen. Kävimme kertaalleen läpi aikataulun, majoitukset ja siirtymiset (jotka ovat kallistuneet mitä lähempänä matka on). Tarkoituksemme oli jatkaa junalla Madridista San Sebastianiin, mutta hinnasta päätellen taidammekin käyttää bussia.

Tuli sittenkin harjoiteltua reppu selässä kulkemista, kun kävelin Tikkurilaan Vantaan maahanmuuttoyksikön järjestämään tilaisuuteen, johon Naisten Pankki Vantaa oli luvannut osallistua. Kukaan ei vain muistanut kertoa meille, että tilaisuuden päivämäärä oli muuttunut. Kannoin mukanani painavaa säästölipastani, joka minun piti tyhjentää Nordean automaalilla, mutta pankin yksikään automaatti ei ollut toiminnassa. Joten kävelin kolikot repussa takaisin kotiin. Hukkareissu!

Naapurimaiden terrori-iskujen jälkeen olen äidin puolesta onnellinen, ettei hän ymmärrä minun lähtevän taas reissuun. Pitääkin muistaa tehdä matkustusilmoitus. 

Ennen tämän vuoden pisintä (sekä ajallisesti että kilometreittäin mitattuna) reissuani ehdin aloitella pihan keväthommia, joita Hannu saa poissaollessani jatkaa. Avasimme myös grillauskauden; lauantaina lammasmakkaroita, tuoreita parsoja ja paprikaa, lisukkeeksi currymifukasviksia ja Herkullinen Toscana -ohjelman innoittamana kikherne-kasvissalaattia. Kaisa poikkesi tuomaan rullan p****paperia.

Palmusunnuntaina minäkin otin fillarin käyttöön, kävimme äänestämässä ja veimme Honkanummelle kevätkukat. Kylillä pyörivät pikkunoidat, ja eksyihän heitä meidänkin ovellemme.

Kävin lukupiirissä, hammaslääkärissä (ei reikiä!) ja (minulle) kevään viimeisillä joogatunneilla. Lohjalla kävelytin äidin, kyläilin Marjukalla ja jäin Suville yöksi. Lohjalla kukkivat jo sinivuokot ja valkovuokot. Aamulla heitimme isommat ipanat kouluun ja menimme Noelin kanssa katsomaan junia, trukkia ja kauhakuormaajaa. Sattui taas mukava ilma ja poikaa oli vaikea saada sisälle syömään. Palasin kotiin pyörittämään pesukonetta ja jatkamaan pakkaamista, tällä hetkellä rinkan paino (ilman pesuaineita ja läppäriä) on sopivat 7-8 kiloa.

Täysikuun öinä valvoin miettien "Apua, onko minusta tähän?" Rauhoittelin itseäni lupaamalla lyhyempiä päivämatkoja tai bussikyytejä tai rinkalle kyydityksen seuraavaan majapaikkaan. Ensimmäiselle lomaviikolle on luvattu liki +30 astetta, loppumatkalla saa puolestani olla vähän viileämpää, mutta toivottavasti kuivaa keliä. 

Söimme pääsiäisaterian jo kiirastorstaina; karitsanpotkaa ja tryffelirisottoa. Lähtöaamuna pakkasin rinkan valmiiksi ja heitin sen vaa'alle. 9,5 kg ilman läppäriä ja ulkovaatteita.