Dubrovnikissa Zeljkan vieraina

Kotorinlahti bussin ikkunasta

Perast bussin ikkunasta

Montenegron ja Kroatian rajalla

Dubrovnik bussin ikkunasta

Herätys kuudelta, vähän jälkeen seitsemän nousimme Dubrovnikiin menevään bussiin. Zeljka oli oikeassa, kun hän kertoi, että bussi saapuu perille ilmoitettua aikataulua myöhemmin. Aikaa tuhraantui molemmilla rajoilla, joilla koko bussilastillinen matkustajia marssitettiin ulos jonottamaan passintarkastusta. Sisälle pääsi vasta, kun kaikkien passit oli katsottu. Sen jälkeen kuski tarkisti vielä matkaliput, ettei kukaan ollut vahingossa vaihtunut (täyteen bussiin oli vaikea ylimääräisenkään tulla).

Saavuimme Dubrovnikiin vasta puolenpäivän jälkeen. Kävelimme sataman lähellä olevalle terassille, jossa saimme reissun ensimmäiset portterit. Ilmoitin Zeljkalle tulostamme, hän pahoitteli olevansa töissä kolmeen saakka, mutta halutessamme saamme asunnon avaimen naapurilta. Ei pidetty mitään kiirettä. Kävin pankissa vaihtamassa valuuttaa (kurssi 7,37), hain kaupasta viinin ja leipomosta burekit.

Koska Zeljka asuu ylhäällä mäen päällä, menimme bussilla Nuncijataan. Istuimme terassille odottamaan emäntäämme. Suihkun jälkeen maistelimme säilöttyä juustoa ja Zeljkan serkun tekemää viiniä.

Illemmalla lähdimme liikkeelle autolla. Zeljka vei meidät kävelylle Lapadiin, joka on hotellien ja turistien täyttämä alue. Kävimme katsomassa Cave Barin, joka on nimensä mukaisesti luolassa. Luola löydettiin sattumalta, kun paikalla olevaa hotellia alettiin rakentaa. Oli läkähdyttävän kuuma. Palasimme autolle ja ajoimme salaateille entuudestaan tuttuun, sataman lähellä olevaan kahvila/ravintolaan. Zeljkalla oli edessä aikainen herätys emmekä mekään jaksaneet pitkään valvoa hikisen matkapäivän päätteeksi.

View from Ivo Guest House, Dubrovnik

Aamupäivällä laskeuduimme lukuisat portaat alas satamaan ja bussiasemalle. Yritin ostaa lippuja Mostariin huomisaamulle, mutta bussi oli loppuunmyyty. Vaihtoehdot olivat tämän päivän tai huomisen iltapäiväbussi, molempiin oli vielä tilaa. Olisimme mielellämme viettäneet vielä aikaa Zeljkan kanssa, mutta Dubrovnik on niin nähty, että päätimme matkan jatkuvan jo tänään.

Kävelin edeltä vanhaan kaupunkiin, joka oli tupaten täynnä turisteja. Hinnat ovat nousseet huimasti. Lähetin Hannulle viestin, että syön lounaan mieluummin jossain muualla. Teimme treffit Pilen portin ulkopuolelle ja kävelimme takaisin satamaan.

Söimme lounaan Pizza Provan terassilla, hain torilta kukat emännällemme ja palasimme bussilla Nuncijataan. Ehdimme käydä suihkussa, pakata tavarat ja jutella hetken Zeljkan kanssa, ennen kuin hän heitti meidät bussiasemalle.

Tulikin pitkä odotus, sillä bussi joka tuli Mostarista ja palasi sinne, saapui Dubrovnikiin kolme tuntia myöhässä. Ilta ehti pimetä, emmekä voineet ihailla kaunista rannikkoa. Ilmastointi puhalsi kuumaa ilmaa. Hannu teki tuttavuutta sveitsiläispariskunnan kanssa, heilläkin on kolmen viikon reissu osittain samoissa kohteissa kuin meillä. Rajoilla (kolme) eivät meidän passimme kiinnostaneet ketään, paitsi viimeisellä rajanylityksellä Kroatiasta Bosnia-Hertsegovinaan. Etukäteen olimme suunnitelleet, että pyydämme kuskia pysähtymään majapaikkamme kohdalla, mutta kun näimme Dubrovnikissa, miten matkalaukut ja rinkat heitettiin päällekkäin tavarasäilöön, ajatus oli unohdettava. Saavuimme Mostariin kymmenen jälkeen, kävelimme bussiasemalta Marsala Titaa taaksepäin Villa Tajra Nuriin, jonka pihalla nuorimies koiransa kanssa oli jaksanut meitä sitkeästi odotella. Hän esitteli pohjakerroksen huoneistomme ja antoi avaimet. Kävimme suihkussa, istuimme hetken patiolla ja menimme nukkumaan.