tiistai 25. syyskuuta 2018

Trogir, Kroatia

Tuuli tyyntyi aamuun mennessä hieman, mutta oli huomattavasti koleampaa, kuin koko kolmen viikon reissulla on ollut. Eipä tarvinnut hikoilla, kun kiskoimme laukut ylös ohimenotien varteen. Oli silkkaa hyvää tuuria, että pääsimme bussin kyytiin ilman etukäteen ostettuja lippuja, sillä se tuli aivan täyteen. Bussimatka kesti kolmisen tuntia, Trogiriin saavuimme kahden aikaan. Apartment Laguna sijaitsee aivan bussiaseman lähettyvillä, saimme talon alakerrasta huoneen omalla keittiöllä ja patiolla. Puutarhassa kasvaa viiniköynnöksiä ja hedelmäpuita, hetihän niitä oli vähän verotettava. 

Big Mama
Haimme kaupasta aamiastarpeet, otimme tervetulo-oluet kanavan varrella ja söimme Big Maman mainiot kebabtortillat. Kävelimme hetken Trogirin vanhassa kaupungissa, ennen kuin palasimme Apartment Lagunaan siestan viettoon.

Apartment Laguna
Illalla ulkona tuntui kylmältä. Lähes koko reissun on lämpötila huidellut +30:n paremmalla puolella, ei siis ole ihme, että heti tuntuu vilakalta, kun on tuulista eikä tarvitse enää hikoilla. Hannukin kaivoi kassistaan pitkät housut ja pusakan päälleen.

Konoba Mirakul
Kävelimme vanhaan kaupunkiin illalliselle. Söimme Konoba Mirakulissa ainoastaan yhdet annokset ilman alkuruokia, silti laskumme oli reissun kallein. Eikä todellakaan ollut kyse kaupungin kalleimmista ravintoloista! Terassit olivat tyhjentyneet bura-tuulen puhaltaessa kylmästi. Joku ryhmä kulki kaupungilla pipot päässä. Palasimme hiljaiseen Lagunaan ja sulkeuduimme sisälle lämpimään kotiimme.


Kävelylenkki Ciovo-saaren Okrug Gornjin hienoille rannoille

Ciovo Camping
Täysikuusta huolimatta nukuin tosi hyvin, huone oli hiljainen ja sopivan viileä. Lentoliikennekin lakkasi yöksi, päivällä lähelle laskeutuvat koneet pitivät aikamoista meteliä. Toki lähettyvillä joku päätön motoristi huudatti pyöräänsä tyhjällä päätiellä. Hannu haki aamulla tuoreen patongin, söimme aamiaisen viiniköynnöksen varjostamalla patiollamme ja lähdimme päivän kävelylenkille. 

Okrug Gornji
Tuuli oli tyyntynyt ja päästyäni Ciovon toiselle puolelle alkoi olla todella lämmintä. Vähän harmitti, etten ottanut uikkareita mukaan. Kävin kääntymässä Okrug Gornjin satamassa, jossa poika tarjosi minulle venekyytiä Trogiriin. Palasin samaa reittiä takaisin ja Hannu käveli vastaani. Sovimme, että käyn kaupassa ja tapaamme kämpillä. Kotimatkalla ihailin viimekertaista majapaikkaamme Apartment Panoramaa, jonka tien toiselta puolelta olisi päässyt rapuista mereen uimaan.

Näkymä keittiöni ikkunasta
Otimme lenkkioluet ja harkitsimme uimaan lähtemistä Ciovon toiselle puolelle. Olisihan se ollut mukava päätös reissullemme, mutta toisaalta turha kun kotimatkalla olisi taas tullut hiki. Kävimme suihkussa ja tein lounaaksi "Dalmatialaiset lautaset"; savukinkkua, juustoa, täysjyväkeksejä ja hedelmiä (osa pihan puista). Oli yhtä kotoista kuin aikoinaan Dubrovnikissa, kun Zeljkan isä tassutteli tossuissaan rapuissa. Ivankan isäkin kurkkasi nurkan takaa patiollemme ja kun ei yhteistä kieltä ollut, hän kysyi "Dobre?" ja minä peukutin takaisin.

Keskeytin siestan vieton, kun ulkona aurinko paistoi niin kauniisti ja lähdimme kanavan varrelle kahvittelemaan. Kävelimme vanhaan kaupunkiin etsimään ensimmäisen Trogirin kertamme mainion pizzerian. Ruzmarin löytyikin, mutta pizzaa sieltä ei enää saa. Paikka vaikutti kaikin puolin mukavalta ja päätimme palata sinne illalla. Ostimme jäätelöt (rasti ruutuun, enää on aperol spritzer nauttimatta, ja niin jäikin) ja kävelimme takaisin omalle, nyt jo varjoisalle patiollemme.


Hyvän illallisen söimme Ruzmarinissa. Korttiani höylättiin taas kahteen kertaan (kuten Krakovassa), toivottavasti tililtä menee summa vain kerran. Ilta alkoi viilentyä ja palasimme kämpille viettämään viimeistä iltaa Kroatiassa.


Päivästä oli tulossa taas aurinkoinen ja lämmin. Vähänkö harmitti, että joudumme palaamaan koleaan kotimaahan. Oikeasti tykkään syksystä ja raikkaista lenkkikeleistä. Tavarat olikin jo pakattu, olimme tarvinneet oleskelumme aikana niin vähän vaatteita. Söimme aamiaisen ja kävelimme tien toiselle puolelle bussiasemalle, jonne lentokenttäbussi hetken kuluttua saapuikin. Norskin lento lähti vartin etuajassa, ehdimme juuri kahvitella, kun lähtö jo kuulutettiin. Paluulennolla oli älyttömän paljon kiljuvia pikkulapsia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti