Petrovac, Montenegro

Guesthouse Villa Castio

Aamupäivällä vedimme laukkumme rantakadulle, josta otimme taksin (5€) bussiasemalle. Hannu oli etukäteen tsekannut bussien aikataulun, mutta seuraava lähtikin Petrovaciin reilun tunnin kuluttua. Istuimme kahville kuluttamaan aikaa. Hyvä, että sentään saimme liput, pikkubussi tuli aivan täyteen. Petrovacin bussiasemalta ei ollut pitkä matka seuraavaan majapaikkaamme, ja sekin oli alamäkeä. Guesthouse Villa Castio oli vähän piilossa ja kävelimmekin ensin sen ohitse. Saimme tilavan huoneen maatasolta, patiomme on hiljaisen kävelytien toisella puolella, aivan yksityinen se ei tule olemaan. Sisustuksessa on käytetty tummaa puuta sekä katossa että seinissä, joten huone vaikuttaa pimeältä ja sokkeloiselta. Keittiönurkkauksessa ei ole lainkaan omaa valoa. Emäntämme toi meille lasilliset olutta, istuimme hetken patiolla, ennen kuin lähdimme tutustumaan uuteen kohteeseemme. Petrovac vaikuttaa heti kättelyssä kalliimmalta kuin Ulcinj (Kosovo ja Albania menivät koko ajan alle budjettimme). Kapea kaupunginranta oli täynnä ihmisiä, vaikka taivas oli utuinen. Oli hiostavan kuumaa ja kosteaa, ei kuitenkaan tullut ukkosta tai sadetta. Haimme kaupasta lounastarpeet ja palasimme kämpille suihkuun ja salaatille. Saimme naapuriin ruotsalaistytöt, joiden puhe kuului seinän läpi.

Illalla kävelimme rantakadun päästä päähän ja jäimme syömään Tramontanan suositulle terassille. Kahvit joimme toisella terassilla, ennen kuin palasimme kämpille. Perheen pikkupoika tuli kertomaan (englanniksi), mistä ulkovalot sammutetaan, kun menemme nukkumaan.

Heti aamusta oli +26, tälle päivälle on ennustettu +33 astetta. Aamupäivällä lähdin kävelemään uusia reittejä ja löysin torialueen, josta olisi saanut hyvät hedelmät ja vihannekset (plus vaatteet ja kengät). Jatkoin Lučicen rannalle, joka näytti mukavammalta kuin kaupunginranta, tosin sinnekin lappasi koko ajan lisää porukkaa mukanaan kumipatjoja ja rantaleluja.

Olisin voinut jatkaa kävelyä vielä seuraavaankin mäkeen, mutta tarkoitukseni oli ottaa kaupunkikuvia korkealta niemenkärjeltä, jonne johti jyrkkä polku. Otin kuvat ja palasin samaa polkua takaisin.

Kävelin rantakadun toiseen päähän, sieltä löytyy kaatuneitten sotilaiden muistomerkki ja upeat rantakalliot. Jotain toista kautta olisi saattanut päästä kipuamaan senkin niemenkärjen päälle, mutta palasin kaupan kautta kämpille odottamaan Hannua omilta kävelyiltään. 

Suihkun jälkeen tein taas salaattilounaan ja siestan jälkeen hain bussiasemalta liput huomiseen Dubrovnikin bussiin. Viestittelimme Zeljkan kanssa ja teimme treffit bussiaseman lähettyville.

Kävimme pikaisesti uimassa ja vietimme aikaa patiolla, joka onneksi on varjoinen. Petrovac on niin pieni ja rantaelämään keskittynyt paikka, että viikossa kärsisin tekemisen puutteesta, tai sitten pitäisi lähteä joka päivä jollekin retkelle. Hyvä, että on kirjat mukana!

Illalla päätimme suosia Villa Castion omaa ravintolaa. Vaikka tilasimme vain yhteiset alku- ja pääruuat, tuli taas syötyä (liikkumiseen nähden) tuhdisti. Kotimatka oli varsin lyhyt. Eikä pakkaamiseenkaan mennyt montaa minuuttia, kun jatkuvasti on käytössä lähes samat, kevyimmät vaatteet.