Pristina, Kosovo

Raput asuinalueeltamme alas keskustaan

Apartment Perla

Pristinan muraaleja

Bulevardi Bill Klinton

Coffee Roze

Heroinat Memorial

Liki puolet matkustajista oli kosovolaisia (miehiä), jotka luullakseni asuvat Suomessa, koska useimmat puhuivat sujuvaa suomea. Lennolla oli hyvin tilaa ja matka meni mukavasti. Laskeuduimme Pristinaan jo aamukymmeneltä. Yksi matkustajista vinkkasi meille, että kentältä ei ole keskustaan bussiyhteyttä eikä taksikyydistä kannata maksaa 15 euroa enempää. Ensimmäinen tarjosi kyytiä 25 eurolla, samoin toinen, mutta vaihtoi sen lennossa 15:si ja lähdimme matkaan. Tuli ihan Amazing Race -fiilis; kuskilla ei ollut aavistustakaan, mihin oli meitä viemässä. Hän otti gps:n käyttöön, samaan aikaan Hannu vilkuili puhelimeen lataamaansa Pristinan karttaa. Kuski olisi vienyt meidät lähellä kenttää olevaan Perla ravintola-hotelliin, mutta kehotimme jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Taksisuhari kyseli, mistä olemme kotoisin. "Finland! No good but VERY good!" Hannu ohjeisti kuskia, välillä mentiin ajokieltoa vastaan, mutta lopulta majapaikkamme löytyi. Ehkä sekaannusta aiheutti kadun nimen hiljattainen vaihtuminen (on edelleen väärin Mapsissa ja Booking.comilla). Olimme ilmoittaneet etukäteen lentomme aikataulun ja pääsimme heti majoittumaan tilavaan, parvekkeelliseen kaksioomme (56€/2 yötä).

Oli todella helteistä, vaihdoimme shortsit jalkaan, haimme lähikaupasta juotavaa ja istuimme hetken parvekkeella, ennen kuin laskeuduimme keskustaan. Alkoi olla nälkä ja pysähdyimme puiden varjostaman Cafe Rozenin terassille. Piti syödä "jotain pientä", mutta tilaamamme yhteinen mezelautanen täytti molempien vatsat. Ruoka ja lasilliset loistavaa valkoviiniä yhteensä 12€. Mittari näytti +30, kun jatkoimme tutustumista keskustaan. Kävimme katsomassa Bill Clintonin patsaan Bulevardi Bill Klintonilla, patsaan vieressä on (tietenkin!) Hillary-niminen miesten vaateliike. Pristina ei juurikaan eroa muista Euroopan suurkaupungeista, eikä varsinkaan Balkanin kaupungeista. Joka puolella rakennetaan uutta, ahtaisiin väleihin jäävät vanhat, pienet talot. Autokanta Mersuineen on varsin modernia ja naiset/tytöt viehättävän näköisiä ja kauniisti pukeutuneita. Toki roskien määrä tienvarsilla ja keskeneräisten rakennusten lukuisuus haittaa esteettisesti. Aikamme käveltyämme palasimme raput ylös Arberian kaupunginosaan. Suihkun ja huilin jälkeen vilvoittelimme parvekkeella. Taivas vetäytyi pilveen, naakat raakkuivat ympärillä. Ei kuulunut minareettien kutsuja, ainoastaan kirkonkellojen lyönnit tasatunnein. Auringon laskiessa kuulin odottamani muslimien iltalaulun.

Ul. Fehmi Agani

Taverna Tapa

Illan hämärtyessä ja viilentyessä kävelimme kotikatuamme eteenpäin tarkoituksena käydä illallisella ravintola Umamissa, mutta se oli suljettu. Jatkoimme alas kohti keskustaa. Pristinaa mainostetaan bilekaupunkina, ja Fehmi Agani -katu onkin täynnä musiikkia soittavia kahviloita ja baareja, joiden terasseille nuoriso kokoontui, myös tiistai-iltana. Kävelimme baarikadun toiseen päähän ja jäimme illalliselle Taverna Tapan terassille. Nämäkin ruuat ja kaksi lasia hyvää punaviiniä kustansivat vain 12€.

Pristina railway station

Pristina railway station

Yöllä kuului satavan, muuten oli hiljaista. Asumme lähetystöalueella, eikä läpikulkuliikennettä juuri ole. Aamuyöstä naakat aloittivat raakkumisensa, työnsin tulpat korviin ja jatkoin unia. Aamu valkeni puolipilvisenä, lähdimme kävelemään rautatieasemalle, jossa ei ollut minkäänlaista infopistettä. On vain luotettava seinällä (ja netissä) olevaan aikatauluun, jonka mukaan pääsisimme Pejaan aamujunalla. Sain peukutuksia miesautoilijoilta, se tuskin johtui sääristäni, ennemminkin päälläni olevasta Albania-paidasta.

Jatkoimme kävelyä Äiti Teresa -aukion kautta vanhaan kaupunkiin, jossa sijaitsevat monet moskeijat ja basaarikujat. Sähköviritykset olivat hirvittävän näköisiä, sen sijaan hedelmien ja vihannesten kilohinnat ilahduttivat. Meillähän olisi nyt hyvä keittiö käytössä, mutta ravintoloiden edullisuus tekee minutkin laiskaksi valmistamaan aterioita.

Mery's Food and Coffee

Palasimme Äiti Teresan aukiolle ja kävelykaduille. Jäimme lounaalle Mery's Food and Coffeen terassille. Tilasimme taas yhteisen alkupalalautasen, joka oli tällä kerralla kylmä eikä sisältänyt kanaa laisinkaan.

Poikkesimme vielä kauppaan ja kahvilan terassille kahveille, ennen kuin kävelimme kämpille siestan viettoon. Hannu sai itsensä juuri saippuoitua, kun suihkusta loppui vedentulo. Lähetin viestin isännällemme, joka tuli hetkessä (töistä?) korjaamaan asian.

UMAMI Restaurant

Päivällä kämpille kävellessämme poikkesimme kysymään UMAMI-ravintolan aukioloaikoja, se kun oli eilen suljettuna. Nuori omistaja/kokki kertoi ravintolan olevan avoinna klo 12.00-18.00, joten emme ehtineet kovin pitkää siestaa viettää. Auringon paistaessa vielä lämpimästi kävelimme lyhyen matkan ravintolaan, jossa olimme ainoat asiakkaat. Söimme herkulliset annokset, chef tarjosi jälkiruuaksi baklavat jäätelön kera. Hän kertoi remontoivansa perheen omistaman talon yläkertaan hostellia. Illan pimentyessä istuimme parvekkeella katsomassa tähtien syttymistä taivaalle.