Kuukausi jouluun!

Marraskuun harmaudesta johtuen monet ovat jo sytyttäneet ikkunoihin ja pihoille kausivaloja. Niin mekin. Onneksi muutama vuosi sitten suomalaiset villinneet valoketjut (letkut) ovat poistuneet joukostamme.

Yleensä vaihdan jouluverhot, liinat ja istuintyynyt punaisiin vasta ensimmäiseksi adventiksi, samoin paistan silloin piparit. Tänä vuonna teimme varaslähdön pikkujouluun, johtuen siitä, että Mirja ja Masa tulivat meille glögille ja iltaa istumaan viikkoa ennen adventtia. Tein illaksi joulunajan ensimmäisen anjovismössön. Tontut ja muut koristeet saavat odottaa vintissä adventtiin asti. 

Saimme Noelin meille päiväksi hoitoon. Kun lähdimme käymään kaupassa ja kirjastossa, varoittelin poikaa jäisestä terassista. Hän olikin ainoa, joka pysyi pystyssä. Minä lensin selälleni jo rapuissa ja sain itseni mustelmille. Hannu oli mennyt nurin liukkaalla asvaltilla. Kotimatkalla poikkesimme leikkipuistoon, metsän reunasta löytyi edelleen suppiksia. Söimme makaronilaatikkoa, johon olin piilottanut sieniä. Luimme omia ja kirjaston kirjoja, yritin saada Noelin päiväunille, mutta nokikolari tuli juuri silloin kolistelemaan. Heti, kun tekeminen loppui, hänelle tuli äitiä ikävä. Edes piparit, voileipä tai karkit eivät kelvanneet. Ajankuluksi katsoimme "Risto Räppääjä ja Sevillan saituri" -elokuvan nauhoitettuna.

Tallinna

Gourmet Casual Gastrobar

Sain Vikingiltä synttärilahjaksi kahden euron päiväristeilyn, joka oli käytettävä marraskuun loppuun mennessä. Laivamatkalla luin kirjaa ja tutkin netistä vaihtoehtoja lounaspaikalle. Löysinkin monta mielenkiintoista ravintolaa, joista mukavasti matkan varrelle osuu Gourmet Casual Gastrobar. Viihtyisä ravintola jonkun hotellin yhteydessä. Tilasin Vitello Tonaton ja chilisen Caesarin kanalla. Hyviä olivat, varsinkin alkuruoka, johon mukavasti suolaisuutta antoivat rapsakat lehtikaalisipsit.
 

Sää oli sateinen ja joulutorilla oli tyhjää, vain myyjät päivystivät kojuissaan. Minäkin kävin juomassa kuuman glögini Karja Kelderin lämmössä. Ostin rannasta jouluviinit ja laivalta loppuvuoden kuoharit, olihan Hannu minua autolla satamassa vastassa.

Torstaina siivosin yläkerran. Meidän oli tarkoitus kasata futon sohvaksi, siinä olisi mukavampi istua ja kuunnella vinyylejä, mutta päätin jättää sen toistaiseksi pediksi, jos vaikka Ilona ehtisi meille yökylään. Black Friday ei voisi vähemmän koskettaa meitä, mieluummin viettäisin "Älä osta mitään" -päivää. Kävimme kuitenkin katsomassa BudgetSportin tarjoukset ja löytyihän sieltä muutama joululahja (lähinnä itselleni). Kaivoin vinttikomeron kätköistä tontut esille ja koristelin niillä alakerran. Parin päivän vesisade muuttui illalla rännäksi ja lopulta lumi peitti maan, näinköhän taas lennän aamulla terassilla persuksilleni?

Parin vesisadepäivän jälkeen tulikin aurinkoisia pakkaspäiviä. Lauantain aamujumpan jälkeen lähdimme molemmat omille lenkeillemme. Saimme vihdoin yläkerran matotkin ulos tuulettumaan, joten vinttikamarit ovat nyt valmiina jouluun. Palkitsimme itsemme Cittarin susheilla ja illalla nautimme Edu Kettusen konsertissa uuden Kaivo aavikolla -levyn antimista.

Mika Kuokkanen ja Edu Kettunen

Piristystä marraskuun harmauteen

Hiusjäätä vanhassa tutussa paikassa

Marraskuuhun ei montaa aurinkoista päivää ole mahtunut. Pidän itseni virkeänä käymällä jumppatunneilla ja kävelylenkeillä. Metsästä löytyy sieniä niin kauan, kun maassa ei ole lunta. Kehuin yhdelle kylänmiehelle tämän syksyistä sienisatoani ja tämä totesi, että nythän niitä on, kun Lempi ei enää huonoilla jaloillaan pääse metsään. Muutamiin kulttuuririentoihinkin olen ehtinyt. Alkukuusta vietimme Vantaan Naisten Pankin glögi-iltaa, johon ei hallituksen lisäksi juuri muita ilmestynyt.

Janne Lehtinen

Puolivälissä kuuta kävimme Pitäjänkirkolla kitarakonsertissa. Janne Lehtinen soitti puolityhjälle salille todella kaunista espanjalaista musiikkia. 

Sanna Kannisto

Tallinnan reissun jälkeen menin kuuntelemaan FoibeAkatemian luentoa "Studio ulkona luonnossa", jonka piti valokuvataiteilija Sanna Kannisto. Näimme upeita lintukuvia, eikä tähänkään tilaisuuteen tullut montaakaan kuuntelijaa talon asukkaiden lisäksi. 

Meilläpä onkin joululaventeli!

Loppukuusta hain metsästä jäkälää terassin ruukkuun ja löysin samalla kaksi uutta sienipaikkaa, jotka merkkasin karttaani. Oli niin lämmintä, että sain kukkasipulit istutettua ja aloitin pihan haravoimisen.

Marraskuun kirjoja:

Elena Ferrante "Hylkäämisen päivät". Torinolaisisä yllättää vaimonsa ilmoittamalla, että hän haluaa erota. Itse asiassa hänellä on ollut jo vuosia suhde tuttavaperheen nuoreen tyttäreen. Mies jättää perheensä kertapuheella ja siitä alkaa vaimon maanpäällinen helvetti. Lähes hulluuteen menevä muutama kuukausi sisältää absurdeja tapahtumia. Rivo kielenkäyttö tuntuu kornilta, mutta ilmentää naisen mielentiloja ja itsetuhoisia ajatuksia. Siitä alkaa kasvutarina, jolla on kaunis loppu (ainakin naisen kannalta).

Tallinnan joulutori 2019

Lähdimme viettämään vuosipäiväämme (2000) Tallinnaan, jossa oli sopivasti avattu Raatihuoneentorin joulumarkkinat. Paras tarjouspaketti oli Ikaalisten Matkatoimisto/Tallink; Megastarilla Tallinnaan ja majoitus Hestia Seaportissa. Hotelli onkin aivan D-terminaalin vieressä ja saimme huoneemme saman tien. Lähdimme kävelemään rantakatua pitkin kohti Noblessneria.

Kävelimme rantakatua, ohitimme Lennusadaman,  Keksintökeskus Proton, Taidekeskus Kain ja ennestään tutun Põhjalan.

Boheem

Ennen kuin nälkäkiukku pääsi valloilleen, tasasimme Boheemin kanawrapin mainioiden oluiden kera.

Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla ei ollut vielä pahasti tungosta. Ilmakin oli leppoisan lämmin, ei satanut eikä tuullut. Otimme kuumat glögit ja kävelimme vanhassa kaupungissa. Olimme laivamatkalla tutkineet Baltic Guiden ravintolamainoksia ja päätimme tutustua Ravintola Kruaan.

Krua

Krua

Krua

Olemme usein kävelleet Aia-katua ja ohittaneet kellarissa sijaitsevan Kruan huomaamatta sitä koskaan. Ilman lehtijuttua olisimme sitä tuskin löytäneet. Onneksi menimme, ankka- ja lammasateriat olivat todella hyviä. Suuri suositus!

Palasimme Rotermanni-korttelin läpi hotelliin huilimaan. Minua harmitti, kun telkkarista ei näy MTV3 (eikä se näy puhelimellakaan ulkomailla). Jäi TTK:n suora lähetys näkemättä.

Aamu oli sumuinen, mutta kuiva. Kävimme syömässä hotellin perusaamiaisen, jota ei voi verrata Palacen tai Centralin kattaviin tarjoiluihin. Huilimme hetken ja odotimme taivaan selkenevän.

Jätimme laukun hotellin säilytykseen ja kävelimme vanhaan kaupunkiin. Joimme kuumat glögit ja ostimme Hiidenmaan leivän kotiin.

Haahuilimme pitkin kaupunkia ja luimme Tallinnan historiasta seinissä ja kaduissa olevista laatoista.

Ristorante Flavore

Satamassa harhailimme etsien tänä vuonna avattua Ristorante Flavorea. Löysimme Sadama-kadun vitosen ja ysin, mutta seiska oli meiltä kateissa. Oli pakko käydä Tallink Express -hotellin respassa kysymässä neuvoa, sen avulla ravintola löytyi piilosta kulman takaa. Valoisa ja viihtyisä ristorante, harmi vain, että "marmoripöydän" kulmasta oli lohjennut pala ja repäisin ulkoiluhousuni siihen. Vaihdoimme pöytää ja tilasimme pizzat. Tarjoilija toi tilauksemme ja kertoi, että saamme lounaan veloituksetta. Kyllähän se vähän lohdutti, vaikkei sillä rahalla uusia Rukan housuja saakaan.

Haimme laukun, teimme ostokset ja pääsimme laivan kyytiin reilu puoli tuntia ennen sen lähtöä. Ilta pimeni nopeasti, onneksi Helsingissäkään ei satanut.

Marraskuu; pyhimysten ja vainajien päivä

Anna lähetti aurinkoisia kuvia Teneriffalta. Minulle riittää tämä hetki, kun syksy taittuu talveen. Annan itselleni luvan virittäytyä joulun odotukseen, varsinkin kun tulemme tänä vuonna viettämään mökkijoulua. Hyvillä mielin voin siis aloittaa jouluvalmistelut kotona jo marraskuussa. Lisään ledivaloja, poltan kynttilöitä ja laitan cd-soittimeen ortodoksimunkit laulamaan. Hannu puolestaan ei ole talvi-ihminen olleenkaan; hän haluaisi matkustaa johonkin lämpimään tai mieluummin vaipuisi talviuneen.

Torstaina kävimme äidin luona, meneillään oli taas tuolijumppa, mutta äiti kuorsasi sängyssään. Kävimme myös kummitätini luona kahvittelemassa, Tarja oli leiponut ensimmäiset joulutortut (omenahillolla), jotka tuoreeltaan maistuivat taivaallisen hyviltä. Hannu teki DragStarista kaupat Jarmon kanssa, onneksi pyörän voi jättää talveksi heidän talliinsa. Viime viikolla jätimme käymättä Suvin luona, kun Noelilla oli enterorokko. Tällä viikolla sitä poti Suvi (ja minä kun luulin, että se on joku lastentauti). Hyödynsin sieni- ja lehtikaalivarastoa ja paistoin sienipiirakan. Perjantai-iltana "karkkia vai kepposta" -tytöt kolkuttivat oveamme, emme olleet tuohon Amerikan höpötykseen varustautuneet, mutta ainahan kaapista lakua löytyy ja sehän sopii teemaan väriltään hyvinkin.

Cittarin sushivalikoimaa

Pyhäinpäivänä veimme kynttilän Hannun perhehaudalle, kotimatkalla haimme Cittarista tuoreet sushit. Lisäksi tarvittiin vain soyaa, salaattia ja kylmää Rieslingiä. Nam!

Lenkkipolun varrelta 2. marraskuuta

Ennen lounasta kävimme omilla kävelylenkeillämme. Minä tein pitkästä aikaa metsälenkin. Ei pitäisi lähteä lähelle metsää ilman muovipussia ja puhelinta! Kävelyreitin varrella oli juurikin oikean näköistä metsää, johon minun oli aivan pakko poiketa. Ja löytyihän niitä suppilovahveroita hakkuualueelta. Ei ollut puhelinta, minkä karttaan merkitä uusi sienilöytö eikä pussia, mihin kerätä sienet. Poimin takin taskut täyteen suppareita ja lopulta poistuin alueelta vilkuilematta enempää maastoon. Pakko palata sinne huomenna paremmin varustautuneena!

Sunnuntaina tein saman metsälenkin, nyt pussi ja sieniveitsi mukana. Vain muutaman metrin päässä lenkkipolulta on rinne, josta löysin runsaan sienisaaliin. Joutsenparvi lensi kaakattaen kohti etelää. Kotona vokkasin nasi gorengin, johon laitoin vähän broileria ja paljon sieniä. Lukemani perusteella sienissä on runsaasti D-vitamiinia, ja sehän on tarpeen näinä synkkinä aikoina. Sunnuntai-iltani kruunaa TTK, tällä kerralla oli vuorossa parinvaihtoviikko ja hurmaavat Meeri&Katri ja Christoffer&Matti.

Syksyn (vuoden?) kirja: Pajtim Statovci "Bolla". Luin Statovcin kirjan "Kissani Jugoslavia" kahteen kertaan, enkä silti ymmärtänyt kaikkia metaforia, eikä kirjan punainen lanka auennut minulle kokonaan. Toinen - "Tiranan sydän" - oli jo helpommin luettavaa, kaunista tekstiä ja juoni vei mennessään. Tämä uutuus "Bolla" on taattua Statovcia; kuvauksellista ja kauniita kielikuvia sisältävää tekstiä. Kirjassa serbi- ja albaanimies kertovat omalta osaltaan heidän rakkaustarinansa ja taustalla väijyy tuhoisa Balkanin sota. Ehdottomasti Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Hyvä Pajtim!