Mennyttä kesää muistellen ja kurkistus tulevaan

Kontula

Koronapandemia ei juuri vaikuttanut elämäämme tänäkään kesänä. Toki jo viime vuoden keväälle ja syksylle suunnitellut reissut oli edelleen unohdettava, mutta kesällä harvoin muutenkaan matkustamme ulkomaille (Viroa emme laske ulkomaaksi). Saimme molemmat rokotukset ja pystyimme liikkumaan kotimaassa melko vapaasti. Moottoripyörä (×2) olikin taas kovassa käytössä ja lähiseudut tulivat tutuiksi. Kahviloissa tuli käytyä enemmän kuin koskaan.

Salonsaari

Kesämme alkoi huhti-toukokuussa fillarilenkein, moottoripyöräajeluin ja Salonsaaren muutaman päivän lomalla. Tarkoitus oli mennä Asikkalaan Hondalla, kuten edelliskerroilla, mutta lähtöpäivä oli niin kolea, että otimme auton alle. Heitin talviturkkini Päijänteeseen.

Strömforsin ruukkikylä

Juhannusviikolla päräytimme Kotkaan yöksi. Joku pointti tällekin reissulle oli; menomatkalla kävimme katsomassa Strömforsin ruukkikylän ja paluumatkalla koukkasimme Loviisaan.

Parainen

Juhannuksen vietimme kotona, seuraavalla viikolla otin osaa bussiretkeen, joka suuntautui Paraisille, Nauvoon ja Seilin saarelle. Mielenkiintoinen kombo sai minut taas suunnittelemaan mp-reissua samoille seuduille. Ehkä ensi kesänä?

Lootholma, Kustavi

Liiton (Pro) lomapaikkoja olemme käyttäneet paljon, heinäkuun alussa oli vuorossa Kustavin jurttamajoitus. Lootholman leirintäalueella on tehty koronarajoitusten aikana kunnostustöitä. Rantasaunat, respa, suihku- ja wc-tilat on kaikki uusittu. Tällä kerralla innostuimme tutkimaan myös lähiseutuja; Jeremiaan luolat, Vuosnaisten Meriasema, Peterzéns ja Kustavin Käsityöläiskylä. Vielä jäi käymättä Saaristoravintola Prykässä.

Perinteinen ruukkikierros jäi meiltä tänä kesänä ajamatta, sen sijaan saattelimme Otto Motoristin tuhkat taivaisiin matkalla Nikkilään muistokahville. Lohjalla käydessä ajoimme katsomaan Paavolan tammen. Helsingissä kävin näyttelyissä, Hannu lähti mukaani Vallisaareen katsomaan Helsinki Biennaalin. Fillaroimme katsomaan Keravan Taidetalon purkutaidetta.

Võru

Heinäkuulle ajoittui myös 1000 kilometrin moottoripyörämatka Virossa. Vanhoja tuttuja paikkoja, ainoa meille uusi kohde oli ihana Võru.

Hämeenlinna

Hannun synttäri on elokuussa ja buukkasin hänelle mysteerimatkan. Lähtöaamuna kerroin, mihin osoitteeseen hän saa ajaa Hondan. Pointtina (minulle) oli Högforsin ruukki, meille sopiva majoitus löytyi Hämeenlinnan Hotelli Emiliasta. Kävelimme kaupungissa rantateitä ja linnan alueella, lähtöpäivänä kävin katsomassa Taidemuseon näyttelyt.

Minua kiinnostivat Viron rannikko- ja metsäreitit, valitsin niistä rannikkoreitin, kun haikailin uimaan. Vietin ensin kaksi päivää Tallinnassa, sen jälkeen vaelsin 130 km Haapsaluun, jossa meillä oli treffit. Hannu saapui paikalle bussilla ja vietimme kaksi päivää yhdessä, käyden mm. Fra Mare -kylpylässä. Viimeiset kaksi päivää olimme Tallinnassa, kävimme Fotografiskan näyttelyissä ja minä nautin 90 minuutin kokovartalohieronnasta.

Torronsuo

Torronsuon kansallispuistossa vietimme tunteja kauniissa säässä patikoiden ja eväitä syöden. Syyskuun alussa alkoivat Rekolan Raikkaan jumpat, kielikursseille emme tänä syksynä ilmoittautuneet. Kesäkelejä oli vielä jäljellä, Tallinnassa ollessani kävelin Kopliin ja huomasin ”Maitse maailma – Maailma rahvaste köök” -mainoksen. Siitä sain idean houkutella Hannu uudelleen Tallinnaan ja vietimme mukavan viikonlopun hyvästä ruuasta ja aurinkoisesta säästä nauttien.

Kopparö

Voisi kai sanoa, että kesämme päättyi Kopparön mökkilomaan, siellä kävin näillä näkymin viimeisen kerran tänä vuonna uimassa avovedessä.

Paljon siis ehdittiin, mutta monta suunnitelmaa jäi toteutumatta (kun uusia putkahteli koko ajan päähän) ja ne siirretään tulevaisuuteen. Tikkurilan Patiolle, Keran halleille, Viikin panimolle tai Vartiosaareen emme ehtineet, sen sijaan Sipooseen menevä mainio pyörätie houkutteli minut usein liikkeelle. Ensi kesälle jää myös Repovesi + Mäntyharju. Ipanoita ei nähty kuin vilaukselta, koko porukkaa ei voitu kutsua koolle. Ystäväpariskuntia sentään nähtiin silloin tällöin.

Uudet suunnitelmat

Sain Tallinnassa niin tehokkaan hieronnan, että haluan mennä uudelleen, se on synttärilahja minulta minulle lokakuun alussa. Hannu hehkutti halpoja matkoja Rhodokselle. Ei kiitos, ei minulle! Toki näin muutenkin hiljaisen kesän jälkeen syksy on varmasti Rhodoksellakin rauhallinen. Loka-marraskuun vaihteeseen varasimme mökkiviikon Teijosta. Jee, saadaan sienikuivuri tositoimiin! Itsenäisyyspäivän vietämme Virossa, kun lähdemme katsomaan Tartton joulutoreja. Joulun haluamme viettää Mathildedalissa, jos saamme sieltä mökin varattua.

Vuosi 2022

Rokotuskattavuuden myötä maailma avautuu (toivottavasti) ja uskallamme jo ainakin haaveilla tulevista reissuista. Hannu heitti ilmaan Andalusian, minä otin kopin ja ehdotin helmikuuta. Pääsisin taas kompuroimaan Espanjan vuorille! Finski laittoi Lissabonin lennot tarjoukseen ja varasin keväälle menolennon. Pohjana käytän samaa suunnitelmaa, jonka tein keväälle 2020; teen 2-3 viikon vaelluksen Portosta Santiagoon, sieltä Fisterraan. Vaelluksen lopetettuani vietän muutaman lomapäivän yksin ja treffit teemme Zamoraan viettääksemme yhdessä parin viikon loman Espanjassa. Fingers cross!

Yritän houkutella Onnin vaeltamaan kanssani alkukesästä lyhyen matkaa Espanjaan tai Saksaan. Toivottavasti pääsemme myös moottoripyöräilemään Viroon ja yhden reissun voisi tehdä niin, että otamme fillarit mukaan ja lähdemme pyöräilemään pitkinpoikin Hiidenmaata. Toisaalta minua houkuttelee jatkamaan Viron vaellusta Haapsalusta Pärnuun, ehkä nämä kaksi voisi jotenkin yhdistää?

Nuuksio/Luukki? Hulluuksissani ehdotin fillarireissua, mutta voihan nuo suorittaa kuten Torronsuon retkikin; moottoripyörällä parkkiin ja siitä vaeltamaan. Tai vaikka bussilla, sekin onnistuu.

Syksyksi 2020 olin suunnitellut reissun Unkari-Slovenia-Kroatia, mutta korona peruutti lentomme. Ehkä saamme toteutettua sen ensi syksynä?