Maitse maailma: Maailma rahvaste köök

Ei, en ole muuttamassa Tallinnaan. En ainakaan vielä. Matkoillani on (lähes) aina joku pointti; vaeltaminen, joku tietty museo/näyttely, jostain kohteesta kaunis kuva, joka herättää mielenkiintoni ja vahvan intuition. Tai kuten nyt - ruoka. 

Nukuin jostain syystä tosi huonosti ja nousin kahvinkeittoon jo ennen kuutta. Kiirettä ei ollut, lähdimme "työjunallani" keskustaan ja ratikalla satamaan turhauttavan aikaisin. Eckerön Finlandialla varasimme taas mukavat nojatuolit merinäköalalla 8. kerroksesta. Ei keinunut pahasti, vaikka oli luvattu lähes myrskytuulta. Tallinnassa paistoi aurinko, mutta tuuli armottomasti. Jäimme Kochi Aidadin suojaisalle seinustalle oluelle ja lähdimme kävelemään kohti Piritaa.

Olimme etukäteen tutkailleet Resto PESAn listaa, mikä on siitä outo, että päivän lounas kerrotaan vasta siinä vaiheessa, kun ravintola avaa ovensa. Hannulle kelpasi päivän pasta, minä valitsin listalta hyvän kanasalaatin bataattiraneilla. Todella viehättävä paikka ja hyvää ruokaa, suosittelen!

Resto PESA

Majoituimme aivan Pesan naapuriin Aquamarine Hotelliin ja toivomuksestani saimme huoneemme jo ennen kahta. Oli aikaa nukkua parin tunnin päikkärit hiljaisessa ja sopivan viileässä huoneessa.

Aquamarine Hotel

Kävelimme lähimmälle ratikkapysäkille ja menimme Kopliin (1,50€ pankkikortilla). Jäimme pois Maratin pysäkillä ja kävelimme Põhjala tehakseen, jossa oli avautunut maailmojen ruoka- ja juomatori. Tehdasrakennukseen sisään mennessä pyydettiin näyttämään rokotustodistus. Kaikilta tulijoilta kysyttiin sama, joten sisätiloissa voi liikkua ilman maskia. Maistelimme myytäviä tuotteita ja ostimme pussillisen kuivattua valkosipulia, kirsikkakastiketta ja -olutta. Halusin viedä Hannun syömään Kopli Köökiin, mutta se oli varattu yksityistilaisuutta varten.

 

Põhjala tehas

Põhjala tehas

Palasimme ratikalla Telliskiveen ja menimme syömään pitkästä aikaa F-hooneen. Sen tilat ovat kasvaneet viime käynniltä ja saimme mukavan paikan diskopallon alta. Ennen pöytään saattamista tarjoilija tarkisti rokotustodistuksemme. Hannu tilasi (taas!) furgerin, minä kokeilin nasi gorengia tiikeriravuilla, joka oli tosi hyvä. Sitä pitääkin tehdä pitkästä aikaa kotona.

 

F-hoone

Minä olisin kävellyt takaisin hotelliin, mutta Hannu suostutteli minut ratikan kyytiin. Kaikki lähialueen ravintolat ja kohvikit olivat jo sulkeneet ovensa, joten jäin ilman iltakahvia.

Telliskivi

Hotellissa on todella hyvin äänieristetyt ikkunat. Vieressä humisee Pirita teen vilkas liikenne, mutta ikkunan ollessa kiinni sisälle ei kuulu yhtään mitään. Kävimme aamiaisella alakerran Laulu Kohvikissa (asumme aivan Laululavan läheisyydessä). Minulle aamiainen oli riittävä, kun en kuitenkaan jaksa syödä kuin ne kaksi palaa leipää, kananmunan, jogurttia, hedelmiä ja 2-3 kuppia kahvia.

Kuun vaihtuessa sääkin muuttui syksyiseksi. Tallinna-viikonlopulle varustauduin välikausitakilla, nahkasaappailla ja -käsineillä. Sadetta ei luvattu, sen sijaan kovaa tuulta, mutta muuten oli arskakeli. Lauantai olikin kaunis, aurinkoinen päivä. 

Lähdimme kävelemään ja ensimmäisenä suuntasimme Laululavalle. Sen ulkopuolella on suuri skuuttiparkki. Tallinnassa on huomioitu sähköpotkulautailijat, uudet kevyenliikenteenväylät on merkitty niille kulkusuunnin. Toivottavasti käyttäjät noudattavat ohjeita ja huomioivat myös jalankulkijat!

 

Jo kotona karttaa tutkiessani panin merkille, että lähistöllä on japanilainen puutarha - Jaapani aed - jota on uusittu tänä vuonna. Onhan siellä kaunista, mutta taatusti keväällä ja alkukesästä vielä kauniimpaa, kun puut ja pensaat ovat kukassa (tosin en huomannut yhtään kirsikkapuuta).

Jaapani aed

Kävelyreittimme jatkui Kadriorgiin ja Taidemuseon kauniille pihalle.

Kadrioru Kunstimuuseum

Käyskentelimme Kadriorgin puistossa, jonne on pykätty iso alue vempaimineen lapsille. Kukat kukkivat edelleen kuin kesällä konsanaan. Täällä mekin olemme olleet piknikillä. Matkan jatkuessa ihailimme Kadriorgin upeita puutaloja.

Kadrioru Park

Alkoi olla vessaan asiaa ja jäimme azeriravintola Faetonin terassille porttereille. Tässä ravintolassa söimme kerran Kadriorgissa asuessamme, kun olimme juhannuksen vietossa Tallinnassa. Muistaakseni söimme silloin(kin) aivan liikaa!

Taqueria

Ohimennen vilkaisimme meksikolaisravintola Cantina Carramban, jonka Hannu oli valinnut illallisravintolaksi. Tarkoitus oli mennä lounaalle Baojaamaan, sinne olisi ollut vielä parin kilometrin kävely. Rotermannin kohdalla muistin, että mehän söimme kerran hyvät sapuskat Taqueriassa ja ehdotin, että käymmekin siellä lounaalla. Ennen tilausta tarjoilijapoika tsekkasi rokotustodistukset. Värikäs, viihtyisä kuppila ja hyvät burritot, suosittelen! 

 

Rotermanni korttelissa on myös kaupunki frisbeegolf! Baltijaama jää tältä päivältä väliin ja suuntasimme Nautica-kauppakeskukseen hakemaan Rimistä iltaviini. Tarkoitukseni ei ollut tällä reissulla ostaa mitään ja jätin oman kortinkin kämpille, mutta kun huomasin NS King -kenkäkaupan myyvän Riekeriä, kurvasin myymälään. Ostin alesta Riekerin reilut talvimaiharit, vanhat saavat lähteä kiertoon (muuten hyvissä saappaissa ärsyttävät nauhat, jotka jatkuvasti aukeavat, kun nauhoitusta ei ole vedetty reikiin). 

 

Rotermann

Aquamarine Hotel

Takki auki - oli lämmin - kävelimme rantatietä takaisin hotelliin. Päätimme, että kävelyt ja meksikolainen ruoka riittävät tältä päivältä ja menemme illalliselle läheiseen Resto Pesaan.

Ei taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä! Resto Pesa oli viikonlopun suljettuna, pettyneinä palasimme kämpille, vaihdoin paremmat jalkineet ja otin käsineet varuiksi mukaan. Plan A; Cantina Carramba!

Cantina Carramba

Söimme ihan hyvät ruuat, silti suosittelen Rotermanin Taquieriaa, jos meksikolaista haluaa syödä. Rokotustodistus tarkistettiin tässäkin ravintolassa. Henkilökunta saa Carrambassa pisteet, muualla on melko hymytöntä porukkaa.

Otin take away -kahvin mukaani ja jäimme läheisen Kadriorgin puiston penkille istumaan ja seuraamaan illan pimentymistä. Oli edelleen lämmintä, kun kävelimme takaisin hotelliimme. Tälle päivälle kertyi kävelykilometrejä mukavat 14.

Sunnuntain aamiaisen jälkeen jätimme hiljaisen hotellimme ja menimme bussilla (66) satamaan. Laivalle tuli melko paljon viikonlopun viettäjiä, mutta sen huomasi ainoastaan terminaalissa. Helsinkiin tultaessa tarkistettiin taas korona/rokotustodistukset, mikä aiheutti vähän jonottamista.

Kotiin kävellessä naapuri/talonvahti tuli vastaan ja kysyi, joko olemme anoneet kaksoiskansalaisuutta. No ei sentään, mutta Eckerö Line voisi kyllä antaa kanta-asiakasalennuksia... samalla tunnustimme, että olemme varanneet jo kaksi Viron matkaa. Turha tulla minulle sanomaan, että Tallinna/Viro on niin nähty, aina löytyy jotain uutta nähtävää ja koettavaa!