N'avetta, Edelfelt ja marttailu

Maanantaina oli hyvä ulkoilusää, lenkin tehtyäni hävisin lähimetsään sieniveitseni kanssa, olinhan laittanut edelliset karvarouskut suolaveteen turhan suureen purkkiin ja niitä mahtui siihen vielä lisää. Sillä aikaa Hannu haki naapurin pihalta luvan kanssa omenoita ja pilkkoi ne viiniä varten. Poika pärähti käyntiin keskiviikkoaamuna lämpimässä kylppärissä. Tälle viikolle luvattiin lämmintä ja kaunista keliä. Tiistaina otimme Hondan alle ja suuntasimme Sipooseen.

LeipomoKahvila N'avetta

Saimme ruksattua yhden kesäkahvilan listaltani, kun pysähdyimme hurmaavaan LeipomoKahvila N'avettaan. Hyvää pullaa, paljon suolaisia vaihtoehtoja ja salaattiannoksia. Henkilökunnan iloinen nauru lisäsi viihtyvyyttä ja pihalla on monessa tasossa terasseja.

 

Poikkesimme Haikon kartanon pihalle ja sen lähettyvillä olevaan Albert Edelfeltin Ateljeemuseoon. Taidemuseossa oli muidenkin taiteilijoiden teoksia, mutta ateljeessa olevat Edelfeltin työt tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Kunhan pyöräteiden parannustyöt saadaan valmiiksi, voimme ensi kesänä polkaista Porvooseen.

 

 

Albert Edelfeltin Ateljeemuseo

Illalla marttavaihde iski päälle ja unohdin kokonaan, että minun piti lähteä kehonhuoltotunnille. No, onhan tässä pitkä syksy aikaa. Ensin tein rommiluumuja cittarin tarjousluumuista ja Sadama Turgin tummasta rommista. Tuumasin, että on turha tehdä tiskiä ja kiehautin samassa kattilassa punasipulihillokkeen.

Toisen naapurin puskista poimin mustamarja-aroniat, jotka pussitin kaikki pakastimeen talven smootheja varten. Torstaina aloitimme yhdessä kehonhuoltotunnit, sen jälkeen minulla oli kiire kotiin syömään lounas, ennen kuin lukupiiri alkoi Zoomissa (Selja Ahavan kirja "Ennen kuin mieheni katoaa"). Illalla jätin tanssitunnin väliin ja hiljensin omatuntoni tekemällä omenasoseet aamupuuroille pakkaseen. Tulee ihan jouluinen olo, kun touhuaa ja keittiössä tuoksuu kaneli.

Perjantaina vietimme illan Mirjan ja Masan luona herkutellen ja Kreikkaan haikaillen. Tuliaisiksi veimme kukkien ja viinin lisäksi omatekemiä hilloja.

 

Syksyn kirjoja:

Nellie Bly "Maailman ympäri 72 päivässä". Huima tarina amerikkalaisesta naisreissaajasta 1800-luvun loppupuolelta (kirja suomennettiin vasta 2021). Neiti Bly ehti myös pikaisesti vierailla Jules Vernen luona. Tämän kirjan innoittamana hän päätti lyödä entisen ennätyksen. Matka taittui junilla ja valtamerilaivoilla, Nellie ei ehtinyt kohteisiin juuri tutustua.

Olga Tokarczuk "Alku ja muut ajat". Luin kirjan kertaalleen lukupiisissä ja tykkäsin kovasti. Nyt se ehdotettiin toimiston lukupiirin kirjaksi.