Kodavere (Kallaste), Peipsijärvi

Yöllä oli muuten hiljaista, mutta poikien palatessa kyliltä kämpille meidän huoneistoomme kuului selvästi, kun yläkerrassa käveltiin. Pitkään kuuntelin myös ukkosen kuminaa jossain idässä. Aamiaisen kuittasimme kuplavedellä, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Kylän ainoa ravintolakin aukeaisi vasta puoliltapäivin. Olisin halunnut kuvata Suomenlahden rannan ja rantatörmän, mutta sinne olisi pitänyt kävellä. Se taas ei houkutellut ajovaatteissa ja -saappaissa.

Huomasimme, että Kohtla-Järven bensa-aseman tankkaus (18€) näkyi 150 euron katevarauksena. Saman ketjun tankkaukset ovat aina näkyneet tiliotteella oikein, ja päätimmekin ajaa parikymmentä ylimääräistä kilometriä selvittämään asiaa. Cirkle K:n nuori naispomo oli ylen ystävällinen ja lupasi selvittää asian. (Myöhemmin huomasimme, että tililtä oli veloitettu oikea summa.)

Oige Koht Kohvik

En muistanutkaan, kuinka tylsä Kohtla-Järveltä Peipsijärvelle johtava maantie on. Maisemassa ei ollut mitään nähtävää, tosin aurinkorasva kirveli taas silmissä enkä juuri mitään nähnytkään. En halunnut pysähtyä huoltamokahville ja vasta iltapäivän puolella joimme aamukahvit tienvarren Oige Koht Kohvikissa, kun olimme jo Peipsijärvellä. Käännyimme Kallasten Sipulitielle ja näkymät sen kun paranivat.

Kallaste

Kalubi Pood

Järve Holiday Villagen koira vastaanotti meidät haukkumisellaan, sen jälkeen emäntämme Elli näytti huoneemme hirsihuvilasta, jossa ei muita vieraita tällä hetkellä olekaan. Kodaveressa ei kirkon ja rannan lisäksi ole mitään nähtävää tai palveluja, siirsimme laukut sisälle ja ajoimme Kallasteen, jossa vietimme iltapäivän. Ajoimme tien loppuun, minä hyppäsin kyydistä ja kävelin kaunista kylänraittia takaisin päin kuvia ottaen. Kallastessa on kaksi ruokapaikkaa, viime kerralla kävimme Anna's Caféssa, joka on nyt avoinna vain tilauksesta. Savukalaa minä jo haikailinkin, ja pysähdyimme Kalubi Poodin terassille syömään kuhawrapin ja savukalakrepin (yht. 9,50). Aijai, näitä voisi syödä vaikka joka päivä! Haimme kyläkaupasta ilta- ja aamupalaa ja päräytimme takaisin villaamme suihkuun ja terassioluille.

Järve Holiday Village

Iltauinnille ei ollut pitkä matka, eikä väen vähyyden takia tarvitse juurikaan pukeutua (laitettiin kuitenkin uikkarit päälle, mutta aamulla taidan unohtaa senkin). Istuimme terassilla kahvittelemassa, kun Elli kävi tarkistamassa, että kaikki on ok. Loppuilta kuluikin terassilla viiniä siemaillen ja blogia päivittäen. Ukkosenjyrinä oli hiljentynyt ja tyynessä säässä kuului vain järvilintujen sirkutusta ja uikutusta.

Loppumatka pitää ajaa entistä varovaisemmin; Hannu ei löydä ajokorttiaan. Minä jo laivalla varoitin sen pitämisestä karttataskussa, mutta kuka minua koskaan kuuntelee? 🙄

Yö oli hiljainen ja mukavan viileä, johtunee koko alakerran peittävistä kivilattioista ja siitä, että olimme talossa yksin ja voimme jättää väliovet ja ikkunat auki.

 

Kodavere kirik

Poislähtiessämme poikkesimme tieltä Kodaveren kirkolle. Ajoimme tuoksujen täyttämää tietä kohti Tarttoa.