Kesäkuun alussa ajoimme Saloon, että saimme vietyä Annalle äidiltä jääneet ryijyt, astiat ym. Sääennuste lupaili sadekuuroja, ei harmittanut yhtään, ettemme päässeet liikkeelle moottoripyörällä.
 |
| Laura Laine |
 |
| HC Berg |
Kävimme katsomassa Salon taidemuseo Veturitallissa HC Bergin upeat akryylityöt ja Laura Laineen lasiteokset.
 |
| JJ's BBQ |
Annan ja Sofian kanssa teimme treffit JJ's BBQ:een, jonka ulkopuolella oli jo pitkä jono. Kaikki mahtuivat sisälle tai katetulle terassille ja söimme hyvät (savustetut) sapuskat. Oli kiva nähdä Soffekin pitkästä aikaa. Inkoontiellä oli sattunut peurakolari ja rankat sadekuurot salamoineen saattelivat meidät kotimatkalle. Poikkesimme Virkkalan hautausmaalle sytyttämään kynttilän.
 |
| Lohi poke bowl |
Savuteema jatkoi kotona, kun tein savukalasalaattia. Lemmikit ja kielot (lempikukkani) kukkivat parhaimmillaan, pian niitä pitää etsiä varjopaikoista. Seuraavaksi kukkivat syreenit, juhannusruusu ja lupiinit saattavat jaksaa kukkia jopa juhannukseen asti. Ilma on taas valkoisena lenninkarvoista, toivottavasti sade pitää ne maassa.
Tein fillarilenkin Korson kautta Nikkilään päin ja Myyraksen kautta Kuusijärvelle uimaan. Tästä tuleekin kaveriviikko; kävin Susannan kanssa metsälenkillä, Hannu vietti päivän Helsingissä Eeron kanssa. Torstaille on luvassa Järvenpään reissu Annelin luokse. Maija kutsui (vai kutsutinko minä?) meidät luokseen lounaalle perjantaina.
Sain tutulta palstanviljelijältä tuoreet raparperit ja tein chilistä chutneyta. Kuivuri pyöritti samaan aikaan voikukanlehtiä. Hannu voi murustaa niitä sämpylätaikinaan, minä munakkaisiin ja patoihin. Maija antoi vinkin voikukan nuppujen paistamisesta, sitä pitää joskus kokeilla. Varasin viimeisetkin majoitukset Viron reissulle, joten plääni on valmis! Tietenkin heti sen jälkeen Tuuli Hiidenmaalta lähetti viestin, että rempat on tehty ja majoituksen voi varata. Tämä tuli meille liian myöhään, mutta ehkä voimme muuten tavata?
 |
| Tamara Piilola |
 |
| Huvilan muikut |
Torstaina jätin Hannun tekemään viikkosiivousta ja hurautin junalla Järvenpäähän. Anneli oli asemalla vastassa, kävimme katsomassa Järvenpään taidemuseossa näyttelyn "Ihmisille ja kuoriaisille: puutarhan salaisuus". Edelfeltin, Halosen, Enckellin, Järnefeltin, Schjerfbeckin ja Soldan-Brofeldtin lisäksi ihailin Tamara Piilolan upeita, isoja tauluja. Huvilassa söimme hyvät muikut, ennen kuin kävelimme Annelin ja Heikin kauniisti remontoituun kotiin, jossa Bertta toivotti minut tervetulleeksi nuolemalla iholtani kaikki hajuvedet ja aurinkovoiteet.
Perjantaina oli hieno sää ja polkaisimme fillareilla Maijan vehreään pihaan piirakkakahveille.
 |
| Haltiala |
Lauantaina oli loistava pyöräilykeli; aamupäivällä vielä pilvistä, iltapäivällä silkkaa hellettä ja UV-säteilyä. Lähdin ensimmäiselle Haltialan lenkille, mutta säälin itseäni ja jätin Silvolan mäet väliin. Kävin kääntymässä Haltialassa ja poljin joen toista puolta takaisin, poiketen Tapaninvainion uimarannalla ja sieltä kotiin. Jätimme Tikkurilan "Suuret oluet - Pienet panimot" -tapahtuman väliin, kun emme saaneet ketään kavereita seuraksemme.
Hannu oli tehnyt oman fillarilenkkinsä ja palannut kotiin leikkaamaan nurmikkoa. Suihkun jälkeen söimme pihalla grilliruokaa; parsaa pecorinolla, lammasmakkaroita, grillattua fetaa ja maisseja. Lisäksi salaattia ja jälkkäriksi grillattuja persikoita. Sunnuntaina päräytimme Hondalla Järvenpään Pop up ravintolapäivään. Söimme alkupalat; kevätkääryleitä ja friteerattuja kananpaloja, ennen kuin palasimme kotiin ruuanlaittoon.
Joel Haahtela "Adélen kysymys". Helsinkiläinen opettaja lähtee Etelä-Ranskaan tutkimaan (kuvitteellisen) Adélen mysteeriä. Pyhimykseksi julistettu nuori nainen putosilähes 1000 vuotta sitten korkealta kalliolta - silminnäkijöiden mukaan hänet "tempaistiin" ilmaan - mutta selvisi putouksesta ehjin nahoin ja oli päinvastoin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ennen putoamistaan. Asuessaan kuukauden munkkiluostarin hiljaisuudessa miehellä on aikaa ajatella myös omaa elämäänsä; vanhempiaan, äidin aikaista poismenoa, aikuiseksi kasvanutta poikaansa ja vaimoaan, joka on lähtenyt Edinburgiin opettamaan ja luennoimaan, ties vaikka loppuelämäkseen. Munkkiveljesten myötä mies tutkii arkistoja, tutustuu lähiseutuun ja miettii omaa tulevaisuuttaan. Adélen mysteeri jää edelleen arvoitukseksi. Olen aina pitänyt Haahtelan lempeän runollisesta kerronnasta. Tässä kirjassa pintaan puskee kirjailijan oma henkisyys ja uskonnollisuus enemmän kuin aiemmissa.
Tõnu Õnnepalu "Vilsandin kesä". Aivan suoraan minun unelmastani; "Oikeastaan minulla on tähän saareen liittyen kaksi vaatimattomampaa unelmaa (rakastuneet ovat aina vaatimattomia unelmissaan, vaikkakin älyttömiä: heidän mielestään rakastetun yksi katse, yksi ystävällinen sanakin ratkaisisi koko heidän elämänsä): tulla tänne joskus myös sydäntalven aikaan. Ja elää täällä kerran kaksi vuotta."
Luiz Ruffato "Tekokukkia". Kirja kirjan sisällä; kirjailija saa kirjeitse pyynnön kirjoittaa maailmanpankin virkamiehen muistelmat. Odotin suoraviivaista romaania, mutta kirja koostuukin eri pituisista tarinoista, joissa henkilöt vaihtuvat luku luvulta. Samoin maat, jopa maanosat. Henkilötarinoiden lisäksi tietoa tulee myös maiden tapakulttuureista ja historioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti