Ja sade lankesi

Meillä oli armaan hyvä tuuri Viron mp-reissulla sään suhteen, emme kastuneet kertaakaan ajon aikana. Haapsalussa satoi rankasti yhtenä yönä, Hiidenmaan Kassarissa tihuutteli vettä yhtenä päivänä, mutta silloin ei ollut ajopäivä ja kävelylenkille otimme sateenvarjot mukaan. Tiistaina, kun ajoimme kotiin, sateet alkoivat. Olen koko kesän odottanut kunnon ukonilmaa. Virossa ukkospilvet viihtyivät itärajalla ja jäivät sinne, kotona ne harvoin osuvat meidän asuinalueellemme. Keravalaiset saavat sen ilon aina itselleen.

Ehdimme toisen kerran tänä kesänä Laurin päiväkonserttiin. Esiintyjänä oli kitaristi/musiikinopettaja Janne Malinen, joka soitti vihuelalla 1500-luvun kirkkomusiikkia, kertoen kappaleiden välissä soittimestaan ja soittamastaan musiikista. Rauhallinen kitaramusiikki sopi upeasti kirkkoon. Konsertin jälkeen menimme lounaalle Ravintola Tammistoon. Tälle viikolle tulikin monta kalapäivää; Tammisto + silliä, savukalaa, chilitonnikalapastaa ja sushia.

Maren innoittamana Hannu halusi leipoa meille aamiaissämpylät. Näihin tuli kuivattuja sieniä ja rouhittuja pähkinöitä.

Hellekeli palasi jo seuraavana tiistaina ja kuplavettä kuluu. Ja jos ei kulu, niin "on mulla levottomat jalat" kuten Ismo Alanko laulaa.

Aamupäivän tunteina tuuli vilvoittaa vielä mukavasti. Keskiviikkona lähdimme omille fillarilenkeillemme; Hannu kiertämään Tuusulanjärven ympäri, minä tekemään Haltialan lenkkiä. Minun valintani oli siitä parempi, että (se oli lyhyempi) sain polkea pitkään puiden varjossa.

Haltiala

Mirja ja Masa ovat mökkeilleet koko kesän, mutta ehtivät sentään perjantaina käymään meilläkin. Hannu grillasi pihalla, syömään istuimme jo varjoon jääneelle terassille. Kokeilin ensimmäisen kerran tehdä raparperisilliä. Hyvää tuli!

Keravanjoen kolibakteeriarvot ovat taas korkealla, enkä on käynyt uimassa edes näillä helteillä. Ensi viikolla aion uida joka päivä, vaikka sataisi vanhoja akkoja.

Kesän kirjoja:

Jenni Pääskysaari "Mielen maantiede". Pääskysaaren omakohtaiset muistelmat 1975-1991 Korsosta. Hannulle tuttuja paikkoja. Pääskysaari kirjoittaa kuten puhuu; pulputtaen ja pilke silmäkulmassa.

Joel Haahtela "Hengittämisen taito". Aikuistunut helsinkiläispoika lähtee etsimään kadottamaansa kreikkalaissyntyistä isää, joka avioeron jälkeen palasi kotimaahansa. Poika on pitänyt yllä kreikankielen taitoaan ja sopii sukulaistädin kanssa, että majoittuu ensin tämän luokse ja yrittää perille päästyään selvittää, missä isä tällä hetkellä on. Matka johtaa hänet Thassoksen kautta pienelle kalliosaarelle, jota asustaa vain muutama ortodoksimunkki. Uskonnollisuus on tässäkin pienessä, kauniisti kirjoitetussa kirjassa läsnä (onhan kirjailijakin nykyisin lääkärintoimensa ohessa ortodoksipappi), mutta ei se ainakaan minua häirinnyt. Kreikkaan tuli taas ikävä!