Rymättylä

Matkalla Turusta Rymättylään poikkesimme Naantaliin ostamaan saunaoluet. Majoituimme tilavaan huoneeseen, jossa on terassi ja oma kylppäri. Ja naisen saa taas onnelliseksi sängynvierusmatolla.

Lomakoti Tammilehto

Tein pienen lenkin mustikkametsään ja komeille kallioille. Pitkät puut peittivät näköalan Kirkkojärvelle. Pitkästä aikaa pääsimme saunaan! Kävin illalla kolme kertaa puulämmitteisen rantasaunan lempeissä löylyissä ja kaksi kertaa uimassa. Huoneessa ei kuulu kuin seinäkellon tikitys (siirsimme sen tuulikaappiin) ja tuulen suhina avoimesta ikkunasta. Tiistaille on luvattu sadetta.

Kuten itselleni lupasin, käyn uimassa aamuin, illoin, vaikka tuuli painaakin sinilevää saunarantaan. Tiistain iltauinnilla, sateen tauottua, näin harmaahaikaran. Illalla grillasimme makkarat rannassa.

Kööpelivuori

Aamupäivällä kävelimme Kööpelivuorelle. Ihanaa maastoa ja metsä täynnä mustikoita. Löysimme ensimmäiset kantarellit.

Pyhän Jaakobin kirkko

Rymiksen Mummola

Iltapäivälenkin teimme Rymättylän keskustaan. Kävimme katsomassa viehättävän Pyhän Jaakobin kirkon. Onhan se vähän niin kuin minun kirkkoni ja kirkon vieressä onkin opaste Jaakontielle (noin 200 km) Hämeen Härkätietä Rengosta Turun kautta Rymättylään, josta voi jatkaa kohti Santiagoa. Kannatimme paikallisyrittäjää ja istuimme Rymiksen Mummolan terassille sateen mittaisille oluille.

Röölän satama

Torstaina rannan vesi oli jo niin hernekeittoa, että jätin suosiolla aamu-uinnin väliin. Lainasimme vaihteettomat mummopyörät ja polkaisimme mäkistä maantietä Kirveenrauman sillan yli Herrankukkaroon. Piennarta ei ollut lainkaan ja autoliikennettä tällä saaristotiellä on melkoisesti. Herrankukkaro on yksityisalue, jonne pääsee vain majoituksen/tilaisuuden varaajat. Käännyimme pettyneinä takaisin ja pysähdyimme Röölän satamaan lenkkioluelle.

Kävelylenkillä kävimme katsomassa Kirkkolahden uimapaikat. Siellä ei ollut sinilevää, mutta uikkarit eivät olleet mukana. Illemmalla Rane paistoi meille letut.

Aina pitäisi pakata sieniveitsi mukaan! Nämä lähtevät tuliaisiksi kotiin. Sieniretkeni jälkeen sain lounaan boxiin ja menin naantalilaisen lihaskimpun tunnin hierontaan. Oli kamalan ihanaa, hyvä kun sain taaperrettu mäen ylös mökille aroilla pohkeillani. Iltasaunassa en arvannut istua kauan, eikä järveen ollut enää asiaa. Se oli yhtä vihreä kuin Neretva.