Sää jatkui lämpimänä, tosin satunnaisia sadekuuroja osui meidänkin asuinalueellemme. Perjantaina polkaisin Tikkurila Festivaaleille kuuntelemaan aidan ulkopuolelle Käärijän konsertin kolme viimeistä biisiä. Ulkopuolelle olikin kerääntynyt paljon porukkaa, pikkupojilla päällään t-paidat, joissa teksti "It's crazy, It's party". Käärijän lopetettua lähes kaikki (aidan ulkopuolella) lähtivät pois.
Kirsikat kypsyvät vähitellen ja lauantaina keräsimme niitä litran verran. Otin käyttööni Hannulle joululahjaksi ostamani kirsikankivenpoistajan ja sehän toimikin hyvin! Käytin mp-reissulta tuomamme Viron vodkat kirsikka- ja mustaherukkaliköörin tekemiseen. Pitänee ostaa lisää kirkasta, kun puu on vielä täynnä marjoja. Tosin ne pitää kerätä pakastimeen, ennen kuin linnut syövät kaikki. Toivottavasti saamme joltain naapurilta syksyllä omenia, että saamme tehtyä myös viiniä ja hilloja.
 |
| Haltiala |
Maanantaina tein fillarilenkin Tikkkurila-Tapanila-Tammisto-Haltiala-Pitäjän kirkko. Haltialassa oli paljon pieniä lapsia äiteineen/vanhempineen tutustumassa kotieläimiin. Muina päivinä kävin uimassa ja poimimme viinimarjat ja kirsikat pakastimeen.
Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä Hondalla Porvooseen, mutta sääennuste lupaili sateita ja lähdinkin Helsinkiin. Samalla junalipulla menin metrolla Kalasatamaan kokeilemaan Satama Bar Bistron mainiota lounasta.
Lounas - SATAMA (satamabar.com)
 |
| Keke Leppälä |
 |
| Keke Leppälä |
 |
| Daniel Steegmann Mangrané |
 |
| Daniel Steegmann Mangrané |
 |
| Daniel Steegmann Mangrané |
 |
| Daniel Steegmann Mangrané |
Sää oli kaunis - ehkä vähän turhankin lämmin - ja kävelin takaisin keskustaan. Katsoin Sanomatalon valokuvanäyttelyn; Keke Leppälä "Helsingin helmi - Suvilahti DIY" kun menin verenluovutukseen. Otin mukaani jäätelötuutin (kesän ensimmäinen!), jonka söin Kansalaistorilla istuen, ennen kuin menin Kiasmaan. Suurimman vaikutuksen teki 5-kerroksen näyttely Daniel Steegmann Mangrané "A Leaf Shapes the Eye". Pienet lapset olivat ihastuneet katosta roikkuvaan metalliverhoon, joka helisi kun he sitä liikuttivat.
Sinéad O'Connor R.I.P. Onneksi olen säästänyt nauhoittamani dokkarin "Nothing Compares: Sinéad O'Connor".
Torstaina tarkoitukseni oli fillaroida vain Tikkurilan Korukaivokseen, jonne olin jättänyt äidin rippiristin kaiverrettavaksi ja Jumbon tai Tammiston Alkoon ostamaan Etelä-Afrikkalainen valkoviini, jota ei meidän lähialkosta löydy. Puuttuvan suuntavaistoni ansiosta kilometrejä kertyi 27. Sillä aikaa Hannu oli tyhjentänyt kirsikkapuun. Illalla poistin kirsikoista kivet ja pussitin kaikki pakastimeen. Sen jälkeen aloitin pakkaamisen ja tein ostoslistat.
Kesän kirjoja;
Nick Cave & Seán O'Hagan "Usko, toivo ja kuolema" (2022). Tämä haastatteluteos tehtiin Nick Caven ja toimittaja Seán O'Haganin pitkien puhelinkeskustelujen pohjalta koronasulun aikana, kun keikat ja konserttikiertueet peruuntuivat. Cave kertoo avoimesti musiikinteostaan, uskostaan, huumeriippuvuudestaan, mielenterveydestään, perheestään ja menetyksistään. Poikansa Arthurin (15v) kuolemasta ja sen aiheuttamasta surusta selviytymisestä. Lukijana minua kylmäsi tieto, että myös Caven poika Jethro (31v) menehtyi kirjan valmistumisen aikoihin. Nick Cave on loistava muusikko, taiteilija, perheenisä ja rakastava aviomies. Kirjaa lukiessani kuuntelin The Bad Sheedsin levyjä, myös Ghosteen-albumia, joka valmistui muutama vuosi Arthurin kuoleman jälkeen, mutta jonka kiertueen korona esti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti