Võru - Suur Munamägi - Orava 🐿

Võrussa satoi yöllä rankasti. Sääliksi käy terassikukkiani, jos Vantaalla tulee samanlaisia sadekuuroja. Aamulla paistoi taas aurinko ja söimme aamiaisen parvekkeella. Tankkasimme Hondan ja lähdimme mutkan kautta kohti Piusaa/Oravaa. Halusin käydä Viron korkeimmalla kohdalla - Suur Munamäellä (318 mpy) - kun kerrankin oltiin näin lähellä. Kylästä löytyy myös Resto Suur Muna 🤭 (jäi kuvaamatta, kun Hannu ajoi ohi)!

Suur Munamägi

Hannu ei ole innostunut korkeista paikoista, minä nousin hissillä 9. kerrokseen ja kävelin siitä vielä raput näköalatasanteelle. No, näköalat olivat peltoa ja metsää, kun täällä ei juuri vesistöä ole.

Vastseliina

Yritimme löytää Piusan hiekkaluolat läheltä Vastseliinan Piispanlinnaa. Sahasimme tietä eestaas löytämättä luolia. Hiekkaa kyllä löytyi, jopa maanteiltä. Uuh! Jatkoimme ohi Meremaan ja tie päättyi yllättäen tietöihin. Tätä ei Google Maps tai Maps.me kertonut! Jouduimme palaamaan samaa kurvaista pikkutietä parikymmentä kilometriä ja jatkamaan hiekkatietä muutaman kilometrin (melkein mentiin nurin!) ja jatkamaan ropisevaa pikitietä Oravaan. Olisi pitänyt laskea, kuinka monta kertaa ylitimme Piusajõen ja kuinka monta kertaa minä hyppäsin kyydistä, kun Hannu käänsi pyörän kapeilla teillä.

Kakusoo Õuemaja

Lopulta päädyimme Oravaan, matkalla ohitimme etsimämme Piusan hiekkaluolat, mutta ei enää innostuttu pysähtymään. Oravassa huomasimme ohittaneemme myös majoituksemme, minä taas pois kyydistä ja pyörä ympäri. Minkäänlaista viittaa ei ole, mutta löysimme mukavan majapaikkamme Kakusoo Öuemajan peltojen keskeltä. Taas meidät vastaanotti koira ja taas pääsimme saunamajaan. Kristel toivotti tervetulleeksi ja esitteli viihtyisän, kaksikerroksisen huoneistomme. Hän lupasi keittää niin halutessamme aamukahvit, mutta ilokseni huomasin heti pressopannun (pelastit päiväni, Kristel). Vielä kun päästäisiin saunaan. Olohuoneen pöydällä oli sinivalkoinen kukkakimppu, tulkitsin sen meille tervetuliaisiksi. Nostimme laukut sisälle ja lähdimme Oravan Coopiin ostoksille. Keittonurkassamme lämmitin purkillisen hyvää borchkeittoa, syötyämme istuimme omalla terassilla kahvittelemassa. Tiiker-kissakin kävi tervehtimässä. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Meidän ei enää tarvinnut lähteä mihinkään. Matkaa kertyi tänään mittariin 107 km, eli tuplasti enemmän kuin alunperin oli tarkoitus.

Illan vietimme mukavassa majassamme lukien ja musiikkia kuunnellen. Ja juustonakkeja (2,49€/500g) kylmiltään syöden. Olen lukenut mukana olevasta kirjasta jo 3/4.

Kakusoo Öuemaja

Nukuimme hyvin yläkerrassa, kun jätimme ikkunan raolleen. Tuuli suhisi puissa. Kristel kertoi Triksia-koiran maanneen terassimme pöydän alla illalla ja aamulla. Vahtien vai rapsutuksia kaivaten? Kristel teki selväksi, että olemme nyt Võrumaalla,  emme Setumaalla tai Põlvamaalla. Puhekielessäkin on kuulemma hieman eroa.

Orava Järve

 

Jalkojani särki yöllä, johtuen luultavasti normaalia vähemmästä kävelystä (tai jatkuvasta Hondan satulaan nousemisesta ja pois laskeutumisesta). Lähdimme kävelemään Oravan "keskustaan". Kävimme Orava Järven rannalla, jossa varoitettiin sinilevästä. En siis pääse uimaan tässä kohteessa! Haimme kaupasta lisää leipää, juustoa, vichyä ja keittoa. Tällä kerralla seljankaa. Hannu käveli samaa tietä takaisin, minä tein pidemmän lenkin. Ohitin jonkun vanhan tehdasalueen, joka toi mieleen Saarenmaan vanhat kolhoosit.

Piusa Sand Caves

Piusa Sand Caves

Meillä oli koko päivä aikaa, sää oli tuulinen mutta sateeton. Lähdimme Hondalla Piusan hiekkakaivokselle. Liityin vironkieliseen opastettuun ryhmään. Ensin ihailimme vitriineissä olevia hiekasta lopputuotteina tehtyjä kauniita laseja, sen jälkeen siirryimme "kaivokseen", johon ei nykyisin pääse laskeutumaan kuin pari metriä. Ilma viileni kuitenkin 13 asteeseen ja yhtä pikkutyttöä selvästi pelotti. Opas kertoi kaivoksen historiasta ja kohteliaasti selitti minulle englanniksi, että yhden oppaan saatua kaivoksen katosta valuvaa hiekkaa päälleen reittiä lyhennettiin huomattavasti. Lopuksi katsoin privaattinäytöksenä englanninkielisen videoesityksen kaivoksessa ja Piusajõessa elävistä eläimistä.

Palasimme majaamme, isäntäväki (Kristel pikkumustaan pukeutuneena) lähti omille asioilleen ja saimme terassille seuraksemme murheellisen Triksian, joka on hiljattain menettänyt koirakaverinsa. Keittolounaan, iltapäiväkahvien ja iltanakkien jälkeen Tiikeri-kissa käväisi sisällä, Triksiaa pidätteli ulkona tehokas hyttysverho.

Loppuillan vietimme taas mukavassa mökissämme lukien ja bluesia kuunnellen. Myöhemmin joku sai vielä traktorinsa hiekkatiellä äänekkäästi käyntiin. Kevät oli täälläkin myöhässä ja käki kukkuu edelleen.

Kiva päivä (taas)!

Kesän kirjoja:

Saara Turunen & Petra Maisonen (toim.) "Suurteoksia". 20 (nais)kirjailijaa/runoilijaa/kirjallisuuden ammattilaista kertoo kukin yhdestä elämäänsä tai ajatteluunsa vaikuttaneesta teoksesta. Minäkin sain pari lisäystä loputtomaan lukemattomien kirjojen listaani. Sarjasta on hiljattain (2023) ilmestynyt toinen osa.