Bussimatka Puolaan ihana ois?

Tätä retkeä olen suunnitellut jo kaksi vuotta. Viime syksynä totesimme matkasta tulevan liian kalliin ja aikaavievän, joten oikaisimme varaamalla edestakaiset lennot Krakovaan ja vietimme viikon Zakopanessa ja Krakovassa.

Itse asiassa olen mennyt bussilla Puolaan kaksikin kertaa, kun olen ollut ryhmämatkalla vaeltamassa Tatra-vuorilla. Nyt Zakopane jää väliin, vähänkö harmittaa!

Emmekä mene bussilla Puolaan, vaan käänsin suunnitelman toisin päin, käytimme Finskin tarjouslennon Krakovaan ja teemme kotimatkan maata myöten. Kun huomasin, miten pitkät siirtymiset Puolassa ovat, harmitti, etten tyytynyt siihen, että olisimme menneet maata myöten Vilnaan asti (etelään päin) ja lentäneet sieltä kotiin. Tätä suunnitelmaa puoltaa Romanin kyläkutsu Varsovaan. Niin paljon kuin pidänkin junailusta, päätimme käyttää edullisempia busseja, jotka monesti menevät suorempaan haluamaamme kohteeseen.

 

Reissun jälkeen ehdin toivottavasti hoitaa myös itseäni; käydä hammastarkastuksessa ja silmälääkärillä. Juuri ennen lähtöä sain lähetteen kolesterolimittaukseen. Ihan kiva! Mitähän Puolan makkarat ja possut tekevät veriarvoille? Sain myös ajan Nordeaan muuttaakseni laskut takaisin e-laskuiksi. Sitten pakattiin, omaan laukkuuni tietenkin kahvipaketti ja pressopannu (useimmissa majoituksissa on vain vedenkeitin).

Syyskuun sateet

Tämäkin viikko oli helteinen ja liikunnallinen; joogaa, pilatesta, tanssia, pyöräilyä, uimista ja patikkaretki Sipoonkorvessa. Torstaina grillasimme vielä pihalla, luultavasti viimeisen kerran tällä kaudella.

Perjantaina ehdin tehdä viikkosiivouksen, ennen kuin alkoi sataa. Kävin taas Tikkurilassa Nordean digipalvelussa valittamassa, etten pääse mobiilipankkiin uusilla tunnuksilla. No kyllä se siellä toimi! Johtunee meidän huonosta nettiyhteydestä. Sain laitettua Ilonan tilille synttärirahan ja varattua Mathildedalin mökin jouluksi. Kävimme Tammistossa hyvällä lounaalla, sen jälkeen menin jalkahoitoon. Toivoin, että se olisi auttanut jalkasärkyihin, mutta taitaa se vaatia lääkärissä käynnin. Muuten tuntuu mukavalta, kun joku hipsuttelee, hieroo ja rasvaa koipiani. Ihmettelin ääneen, että jalkojani särkee melkein heti, kun lähden kävelemään, mutta eivät ole moksiskaan lavistunnista. Hoitaja suositteli juoksukenkiä lenkille. En tiedä, tykkään enemmän varrellisista kengistä, etenkin pitkillä vaelluksilla.

Lauantaina yritin poistaa Hondan vakuutuksesta, mutta en taaskaan päässyt mobiilipankkiin. Anu oli palstallaan ja sain lehtikaalia. Saksin sitä uunikalan päälle, sipseiksi ja loput pakastimeen. Luvattiin sadetta, mutta vielä mitä. Pilkoimme (naapurin) omenat, joista Hannu laittoi viinin käymään. Sen jälkeen sainkin pestä keittiön pinnat toistamiseen.

Sunnuntai oli sadepäivä, mutta lenkillä säästyimme kastumiselta. Hain vielä lisää lehtikaalia; osa pakkaseen, osa uuniin "kalapuikkojen" kanssa. Kalan laitoimme tortilloihin, lehtikaalin musersin lasipurkkiin mausteeksi. 

Illalla minäkin hyödynsin naapurin omenasatoa ja tein sosetta talven puuroille. Jääkaappi-pakastin (16v) alkoi kesähelteiden jälkeen hurista epäilyttävästi, kun olimme elokuussa lähdössä Viron reissulle. Nyt, kun olen täyttänyt pakastinta, se alkoi uudelleen nakuttaa omituisesti. Tietysti juuri ennen seuraavaa reissua.

 

Ennen matkaan lähtöä tein lisää omenasosetta (sitruunalla) ja kävin taas Tikkurilan Nordeassa valittamassa, ettei mobiilipankki toimi. Hyvin se siellä toimi! Täytyy varmaan perustaa työpiste Dixiin. Laskut tulevat meille tällä hetkellä paperisina ja mm. Elisa valoittaa jokaisesta 5€.

Syyskuun kirjoja;

 

Rafael Donner "Ihminen on herkkä eläin - omaelämäkerrallinen essee". Donner aloittaa esseekokoelman kirjoittamalla isäsuhteestaan, ikään kuin puhdistaakseen pöydän; tämä on nyt käsitelty! Hän ei halua tulla tunnetuksi isänsä poikana, paitsi kerran, kun ympäripäissään päätyi poliisilaitoksen selliin. Muutkin aiheet ovat varsin painavia, kuten heikkous, vahvuus ja yksinäisyys, miehekkyys/feminismi. Huumorin pilkahdus estää vakavista aiheista huolimatta vajoamasta synkkyyteen. Kirjailija tuntuu olevan jalat maassa -tyyppi, sen vaikutelman saimme suoraan, kun tapasimme nykyisen maatilaviljelijän palstallaan Mustion Ekkullassa.

Itsemurhien ehkäisypäivä 10.9.2025

Surunauha ry. MIELI ry.

Syyskuun kirjoja:

Pirkko Lahti - Heli Pruuki "Lohtu". Kirjan alku on paljolti psykologista puhetta, lopulta pääsin lukemaan myös haastateltujen henkilöiden omakohtaisista kokemuksista ja keinoista, miten selvitä henkilökohtaisista kriiseistä ja surusta. Monia niistä voin allekirjoittaa; lohtua ja turvaa tuottavat perhe ja ystävät, koirat ja kissat, rutiineista kiinni pitäminen, ulkoilu, liikunta, harrastukset, keskustelu, musiikki, hyvä ruoka jne. Sekin on tuttua, että ihmiset käsittelevät surua eri tavoin. Joku haluaa olla yksin eikä juuri puhu asioistaan, toinen (kuten minä) puhua pälättää murheestaan jokaiselle, joka jaksaa kuunnella. Minua lohduttaa moni asia, kuten veljeni lämmin villapaita. 

Syyskuun aktiviteetit

Syyskuussa alkavat kaikki harrastepiirit; jumpat, lukupiirit, seurakunnan kahvit, matinealeffat ja luennot. Myös monissa taidemuseoissa vaihtuvat näyttelyt (viimeistään lokakuussa).

Syyskuun ensimmäinen viikko olikin varsin vilkas. Halusin testata solisluun kestävyyttä Rekolan Raikkaan ilmaisviikolla. Maanantaina jooga, tiistaina jooga. Hyvin kesti, mutta sain olkapäät kipeiksi, kun en ole lähes vuoteen käyttänyt muuta kuin jalkojani. Keskiviikkona kävin lenkillä ja iltapäivällä leffassa katsomassa ihanan "Kesäkirjan". Illalla olisi ollut zumba, mutta alkoi sataa ja jäin laiskuuttani kotiin. Torstaina oli aamun pilates, sen jälkeen polkaisin Kuusijärvelle uimaan ja grillasimme makkarat nuotiopaikalla. Illalla vielä ihana, hikinen lavis. Kaupan päälle 26km pyöräilyä päivän aikana.

Perjantaina pidin Helsinki-päivän; verenluovutus, kaksi museota ja Syö12€- lounas. Sanomatalosta kävelin Taidehalliin, jossa on esillä Kollektiivet - Kuvakirjakuvitusta Suomesta. Taulujen katsomisen lisäksi voi selailla hurmaavia lastenkirjoja. Harmi, ettei meillä ole enää/vielä pikkuisia, tosin ostan joskus lastenkirjoja, jotka pidänkin itselläni.

Taidehallista kävelin Merkki-Mediamuseoon, jossa on perusnäyttelyn lisäksi nyt Vinksin vonksin - Peppi Pitkätossu 80v -näyttely. Paikalla oli (kuten Taidehallissakin) ryhmä alan opiskelijoita ja paljon lapsia, sylivauvoista lähtien.

Ullanlinnan Boneless

Nyt on meneillään Syö12€-viikko, keskustan vaihtoehdoista valitsin Ullanlinnan Bonelessin, jossa olen jo pitkään aikonut käydä. Söin crispychicken-smashburgerin, jonka sämpylässä on perunaa. Varsin mehukas annos! Lauantaina pakkasimme Timon nimilaatan ja kukkapuskat Hondan takaboxiin ja päräytimme Lohjalle. Liimasimme laatan vanhempiemme hautakiveen (case closed) ja joimme kahvit siskon ja Jaskan seurassa, toiset kahvit Caritan luona. Hän ei olisi halunnut millään päästää meitä kotimatkalle, mutta lupasimme tulla pian uudelleen. Noel ja Sipe jäivät nyt näkemättä, oli kiire kotiin, kun Hannu lupasi tehdä meille Janssonin kiusausta.

Sunnuntaina teimme omat lenkit Kuusijärvelle, jossa oli Rekolan Raikkaan ulkoilutapahtuma, samalla kävin uimassa. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan. Pikkupojat olivat taas ihania ja villejä. Luvattiin vanhemmille, että saavat tarvittaessa tulla meille hiljaisuuden retriittiin, me voimme katsoa poikien perään.

Maanantaina kävin Museokortilla Heurekassa katsomassa "Jääkauden jättiläiset" -näyttelyn. Meillä ei enää pikkuisia ole ja ehdotinkin, että otan naapurin Danielin joskus mukaani Heurekaan.

Bisajärvi

Bisajärvi

Keskiviikkona oli edelleen kesäinen keli. Polkaisimme Kuusijärvelle, jätimme fillarit telineeseen ja kävelimme Sipoonkorpeen. Nousimme raput Bisajärven tulipaikalle grillaamaan. Minä harhauduin paluumatkalla taas uusille poluille, Hannu oli jo jatkanut kotiin, kun jäin Kuusijärvelle uimaan.

Syyskuun kirjoja;

Ville Hytönen "Johannes-Andreas". Baptisti-isä nimesi poikansa suosikkipyhimysten mukaan Johannes-Andreakseksi, mutta onko hän kuitenkin kahtia jakautunut Johannes & Andreas? Karun kasvatuksen myötä pojasta kasvaa arvaamaton rikollinen, jonka luokse vankilaan suostuu vierailemaan vain naapurintyttö Pille. Myöhemmin molempien avioliitto tahoillaan päättyy ja he rakastuvat toisiinsa. Yhteiselo on kaksijakoista; väkivaltaa ja alkoholismia, mutta myös anteeksiantoa ja hyviä hetkiä.

Sateinen Salo, Sauvo, Karuna ja Matilda.

Perjantaiaamu kului Tikkurilan Nordean konttorissa selvittämässä pankkitilejämme. Joku oli murtautunut yhteiselle pankkitilillemme, siirtänyt sille minun säästöjäni, mutta ei onneksi saanut mitään ulos. Kuoletimme kortin ja saimme uudet tunnusluvut. Huh, selvisimme säikähdyksellä! Ostin mukaan lohisalaatin, jonka söin junassa matkalla Saloon. Satoi koko matkan.

Veturitallissa oli vielä Erika Adamsonin hieno kesänäyttely "Paikan henki - Genius loci". Museokorttini menee pian umpeen, enkä tiedä, raskinko uusia sitä vai pidänkö vähintään kuukauden paussin. Syyskuussa olemme matkoilla, mutta lokakuun mökkimatkalla poikkean usein Chappessa ja Veturitallissa. Viron Museokorttia tulee taas käytettyä syys-lokakuun vaihteessa Tallinnassa.

Misu-kissa kuoli pari viikkoa sitten, kuka nyt tulee seurakseni sänkyyn? Ei ainakaan Sulo tai Milli, hyvä kun antavat minun silittää. Pääsin saunaan ja sen jälkeen sain kevyen kasvohoidon (tulevaan syntymäpäivääni vedoten). Sulo pisti yöllä pystyyn mielenosoituksen, kun ei päässyt vinttiin eikä ulos; mourusi eteisessä, kolisteli ruoka-astioitaan ja raapi sänkyni sivustaa. Täällä maalla on niin paljon villieläimiä, ettei kissoja uskalleta enää päästää yksin ulos. Sekös Suloa harmittaa, kun ehti jo tottua itsenäiseen vaelteluun.

Sofiakin tuli aamupalalle, sen jälkeen suuntasimme Sauvoon, jossa Anna halusi käydä kirpparilla. En ole koskaan käynyt Karunassa, katsoimme kauniin kivikirkon ulkopuolelta, ovi oli lukossa. Hautausmaan ja kirkon ohittava polku johdattaa uimalaiturille! Hienoa, mutta merivesi oli rannassa sinilevän peitossa. Kävimme myös Kemiönsaaren kirkolla ja hautausmaalla. Olisin halunnut nähdä Elin Danielsson-Cambogin maalaaman alttaritaulun, mutta tämänkin kirkon ovi oli lukossa.

Poikkesimme vielä Mathildedaliin ja tarjosin tytöille Terhon pizzat. Annaa tietenkin kiinnosti jonkun vinttimyymälän kesäale, minä en edes tiennyt sellaisen olemassaolosta. Oli mukava piipahtaa Mathildedalissa, seitsemän viikon kuluttua tulemme tänne olemaan. Hain Kyläpanimosta Hannulle tuliais-Ipan ja lähdimme Salon juna-asemalle. Harmikseni asemakahvila oli mennyt kiinni kolmelta, jäin ilman kahvia. Oli lämmintä ja istuin aseman penkille lukemaan kirjaa. Hannu oli minua vastassa ja kävimme kaupassa. Kello oli jo niin paljon (ja satoi vettä), että jätimme Kuusijärven Luontokonsertin väliin.

 

Sunnuntaille luvattiin lämmintä ja kutsuimme Mirjan ja Masan meille grillaamaan. Oli lämmin, mutta sateinen ilma. Hannu grillasi pihalla ja sai Masan seurakseen, mutta söimme sisällä. Katselimme myös muutamat reissukuvat.

Eväsretki Kuusijärvelle

Olin suunnitellut eväsretkeä Kuusijärvelle tai Sipoonkorpeen jo keväälle, mutta sitten elämään tuli kaikkea muuta. Yleensä aloitan uimakauden jo toukokuussa joko Kuusijärvessä tai Vantaanjoessa, hyvä kun ehdin aloittaa (ja lopettaa?) edes elokuun aikana.

Tein sienipiirakasta meille eväät mukaan ja kävelin Kuusijärvelle. Hannu teki fillarilenkin ja polkaisi perille samaan aikaan. Hän jäi istumaan aurinkoiselle penkille, kun minä kävin uimassa. Ei kylmää, mutta virkistävää vettä, olisiko jotain 15-asteista. Kaikki muut uimarit, joita ei montaa ollut, kävivät pulahtamassa löylyjen välissä.

Hannu teki tulet nuotiopaikalla ja lämmitimme piirakanpalat. Syödessämme rantaan tuli nuorta porukkaa, poika osoittautui espanjalaiseksi (Gádiz) ja tytöt belgialaisiksi. Vaihdoimme kokemuksia puolin ja toisin, kerroin meidän Andalusian reissuista ja minun vaelluksistani. Poika oli vaikuttunut Suomen kansallispuistoista ja niiden tarjoamista ilmaisista elämyksistä.

Hääpäivämatka Riihimäelle

20 vuotta sitten avioiduimme Lohjan maistraatissa, kippistelimme kuoharit perheeni kanssa ja lähdimme kahdeksi viikoksi saarihyppelemään Kreikkaan. Sellainen ajatus oli mielessä tällekin vuodelle, mutta lentohinnat Kreikan saarille ovat kovin korkeat, eivätkä pakettimatkat houkuttele meitä. Viron reissun jälkeen Hannu pesi Hondan, sivulaukut ja omat ajovaatteensa. Minä olin sitä mieltä, ettei ajokausi vielä päättynyt - vastahan sen aloitimme juhannuksen jälkeen - ja pyysin hääpäiväajelua Suomen Lasimuseoon.

Elokuu, mutta varsin koleaa kyytiä! Vain muutama muu motoristi oli liikkeellä. Hannu halusi taas ajaa pienempiä teitä ja kiertelimme Hyvinkään keskustassa. Oi, pääsenkö hääpäivän yllätyksenä Sveitsin kylpylään?! No en.

Tamara Aladin

Tamara Aladin

Aimo Okkolin

Lasimuseon yläkerrassa on vielä Tamara Aladinin hieno näyttely. Kiertelin perusnäyttelynkin ja etsin Aimo Okkolinin vaaleanpunaista Lumpeenkukka-maljakkoa, jolle käyn joka kerta vilkuttamassa. Mihin se on siirretty, onko joku varastanut sen?! Löysin vain vitriinissä olevat vaaleansiniset Lumpeenkukat. Ennen perusnäyttelyitä on esillä uudempien lasitaiteilijoiden teoksia, mm. Alma Jantusen "Roselia". 

Alma Jantunen

Lasimuseon Klaas-ravintola on nykyään Ravintola Fasetti, siellä oli tänään tarjolla possua, joten käänsimme Hondan takaisin Tikkurilaan ja menimme sushille Konnichiwaan. Vai onko se nykyään HOUWEI Sushi? Syötiin sen verran tuhdisti, että kotona riitti päikkäreitten jälkeen kahvit vielä aurinkoisella pihalla. Illemmalla kuuntelimme (uudelleen) Ultra Bran konsertin Areenasta, samalla nautimme herukkakuoharit ja varasimme majapaikat syksyn Baltia-kierrokselle.

Keskiviikkona kävin Honkanummella ja Ikeassa. Kotiin toin kantarelleja, tein niistä iltapalaksi sieni-papu-pekonipiirakkaa.

Helsinkipäivä kaverin kaa

Kävin pitkästä aikaa verikokeissa. Tuloksessa oli sen verran punaista, että peruin jo varaamani ajan verenluovutukseen. Pidimme Ritun kanssa kuitenkin kiinni siitä, että käymme keskustassa näyttelyissä ja lounaalla.

Anna Estarriola

Anna Estarriola

Ensin menimme Amos Rexiin katsomaan Anna Estarriolan värikkään näyttelyn "Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita".

Ritu ei ole ennen käynyt Hakasalmen huvilassa, joten kävimme katsomassa "Kimallus ja kumarrus - kartanonväen kaksi maailmaa". Minua ei niinkään kiinnosta kartanoromantiikka kirjoissa tai taiteessa, mutta tämä oli hauskasti ja mielenkiintoisesti toteutettu näyttely. Kun pysähtyi katsomaan tauluja, huomasi joissakin liikettä. Pikkutyttö hymyili ja käänsi lukemansa kirjan sivuja, eläimet astelivat ja linnut lensivät, kartanon piipusta tuprutti savua.

Xavier

Olin etukäteen tutkaillut lounaslistoja, päätimme testata Mikonkadun Xavierin. Olikin tosi hyvää ruokaa, ystävällinen henkilökunta ja siisti, tosin vähän askeettinen tila. Eiköhän tulla tänne toistekin. Toinen jo melkein kantis on Kaivopihan Kitty's Public House, jossa kävimme lasillisella, ennen kuin lähdimme kotiin. Taidehallin uusi näyttely jäi toiseen kertaan.

Sain kuolinpesän asiat (toivottavasti!) hoidettua loppuun ja uskalsin vihdoin antaa Hannulle luvan siirtää tiedostot vanhasta Samsungista uuteen (joululahja) puhelimeen. Kaikki meni muuten hienosti (kuvatkin kahteen kertaan), mutta pankkitunnukset eivät enää toimineet. Lisäksi puhelin päivittää jatkuvasti, vanhat tunnukset ovat hukassa ja se tarjoaa kaiken maailman turhia sovelluksia. Sain Nordean Tikkurilan digipalvelusta apua nopeasti, ilman jonottamista tai ajanvarausta.

 

Omat omenapuumme pitävät välivuoden tai kevään kylmyys on vienyt omenien alut. Onneksi naapurin omenapuussa on runsas sato ja kävinkin muistuttamassa, että haemme viiniomenat lähiviikkoina. Pakastin papuja ja Hannun mandoloimia tarjousporkkanoita talven keittoja ja patoja varten. Viikonloppuna oli vielä aurinkoista ja niin lämmintä, että grillasimme pihalla. Ehkä viimeisen kerran tänä kesänä? Sunnuntaina pullotin mustaherukkaliköörit, jotka olivat tekeytyneet kuukauden. Tänä vuonna en muita liköörejä teekään, kun kirsikoita ei tullut yhtään. Samaan aikaan pesukone pyöritti olohuoneen valkoisia verhoja. Maanantaina tein (vihdoin viimein) ison kattilallisen kesäkeittoa. Uusien perunoiden ja kukkakaalin joukkoon lisäsin niitä tarjousporkkanoita ja -papuja, sipulia, tilliä ja tietysti Koskenlaskijaa.

 

Elokuun kirjoja;

 

Karin Collins "Säilyt sydämessäin". Hanko-trilogian ensimmäinen osa kertoo sotavuodesta 1939-1940. Kaunis kesä kääntyy synkkään syksyyn ja jäätävään talveen. Venäläiset alkavat pommittaa Hankoa, nuoret miehet on jo siirretty turvaamaan itärajaa, naiset ja lapset pakenevat sisämaahan sukulaisiin, osa lapsista lähetetään Ruotsiin saakka, onhan heidän äidinkielensä ruotsi. Kaupunkiin jää vain vanhempia miehiä ja muutama sinnikäs nainen pitämään huolta taloista, rakentamaan pommisuojia ja sammuttamaan tulipaloja. Kaikesta on pulaa, on kylmä ja nälkä. Ruotsista saadaan apuun nuoria miehiä ja kunnon kalustoa. Lopulta solmitaan rauha, jonka hinta on kova; Venäjä haluaa Hangon itselleen. Lainasin jo 2-osan, jossa seurataan kolmen päähenkilön elämää1940-luvulla.

Viljandi 》Tallinna noin 160 km

Kun aamupäivällä lähdimme liikkeelle, taivaanrannassa oli tummia pilviä vasemmalla ja oikealla. Jos olisimme lähteneet Pärnuun, sade olisi luultavasti saavuttanut meidät nopeastikin. Päätimme kuitenkin jättää Pärnun ensi kesään, samoin saaret, muuten olisi tullut 2-3 viikon reissu. Nyt kastuimme noin kolmas osan matkasta, eikä sade ollut kovinkaan rankka. Tallinnassa paistoi taas aurinko. Tämän päiväisellä ajolla näimme enemmän haikaroita, pesiä ja kurkia kuin minään muuna päivänä.

Ennen lähtöä olimme katsoneet Tallinnan tämän päivän lounastarjoukset. Jäi kaksi vaihtoehtoa; Pull tai meille uusi Bistro Ovaal. Ehdotin jälkimmäistä, koska olemme pyörällä liikkeellä ja se on kauempana, Pulliin voi kävellä koska vain. No Hannu muisti väärin ja ajoi suoraan Nautican parkkipaikalle, lähelle Pullia. Siitä jatkoimme Ovaliin, joka on ilmeisesti lähitoimistojen työpaikkaruokala. Uunissa kypsennetty ankankoipi oli ihan hyvää, yksi vaihtoehto olisi ollut kermainen uunilohi (lounas 8,20). Päräytimme Patareille ja Hannu ajoi Hondan pihalle parkkiin. Tiesimme, ettei isäntäväki ole kotona, mutta avain odotti meitä lokerossa. Home sweet home! Tavarat paikoilleen ja taas ollaan kotona.

 

Kävimme suihkussa ja yritimme hetken huilia, mutta ei siitä tullut mitään. Keitin pressot ja varasin Hannulle lipun huomiseksi Da Vinci -näyttelyyn. Vaihdoin vaatteet ja lähdin kauppaan, kroppa kaipasi liikuntaa ja raitista ilmaa. Kävelin Baltijaaman torille edestakaisin Vana-Kalamajaa pitkin, ostin Selverin savukalasalaattia ja paistopisteestä leivän. Salaattipuffet täälläkin (kuten Rimissä) 11,90€/kg. Porukkaa oli paljon liikkeellä lämpimässä alkuillassa.

Keskiviikkona tuli käveltyä kymmenisen kilometriä. Aloitimme sen Telliskivestä, kun saatoin Hannun Da Vinci Genius -näyttelyyn. Sen aikana istuin Fotografiskan edessä auringonpaisteesta nauttien ja kirjaa lukien. Taitoin taas lipstikanoksan mukaani tomaatin päälle silputtavaksi. Minulle ei nyt uusia näyttelyitä löytynyt; Kumu on väärässä suunnassa ja Fotografiskassa on rumia kuvia. Jatkoimme kävelyä kohti Koplia, ihan sinne saakka emme nyt menneet, vaikka mieli tekikin. Se kun jäi käymättä heinäkuussa Tallinnan lomallani. Ehdottamani käynti Kalma saunassa ei sekään saanut kannatusta, johan tässä saunottiin kolmena iltana Tartossa.

 

Yksi nähtävyys, joka oli meiltä vielä näkemättä, on Žorik-koiran patsas Erikatiellä. Ville Hytönen kertoo kirjassaan koiran liikuttavan tarinan. Sen jälkeen oli tarkoitus noudattaa ohjettani "omat eväät, parhaat eväät". Pettymys olikin suuri, kun jouduimme toteamaan Põhjalan kaupan olevan kiinni. Toinen pettymys oli, ettei Lore Bistrossa ollut tänään lounastarjousta. Ja kolmas, kun kävelimme entisen Linda Linen sataman Kai Kohvikiin, joka avautuisi vasta viideltä. Kävelin Linnahallin raput ylös ja alas, Hannu mieluummin kiersi rakennelman ja toisella puolella kohdattuamme menimme sataman yhdelle terassille oluelle. Siinä istuessamme tutustuimme itävaltalaiseen kuusikymppiseen fillaristiin, jolla on nyt takana paritonnia. Jos sää pysyy hyvänä ja hänen suunnitelmansa toteutuu, matkaa kertyy yhteensä 5.000 kilometriä. Huh!

Olin plarannut päivän lounastarjouksia, eikä mikään keskustan paikka houkutellut, tosin minulle olisi mainiosti kelvannut Pullin Nizzan salaatti. Yhteisestä päätöksestä menimme Mere Restoon syömään Angus-burgerit (9,50€). Ruoka on siellä aina hyvää, vaikka palvelu onkin tylyä neukkutyyliä. Tällä kerralla istuimme terassilla, missä ilma liikkui. Syötyämme ostimme kukkatorilta Marelle ruusukimpun, ehkä nämä kestävät pidempään kuin Rimin edullisemmat kukat.

Tavoistaan ei pääse eroon ja tiesin Hannun haluavan Vallibaariin millimallikkaalle, minä vaihdoin Aperolin lennossa valkoviiniin. 

Sen jälkeen erkavoiduimme; Hannu käveli suoraan kotiin, minä Baltijaaman Selveriin ostamaan lisää savulohisalaattia, vadelmia ja kuoharin.

Ehdin käväistä Rimissä ostamassa lähtöaamun tuoreet croissantit, kun Mare kutsui meidät kahville. Kuulumisten lisäksi juttelimme kirjoista ja näyttelyistä, ennen kuin meidän oli siirryttävä omalle puolelle pakkaamaan. Satamaan oli kertynyt motoristeja Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tsekistä, Saksasta ja Puolasta. Reissulle kertyi kilometrejä yhteensä 600, eli vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Bensa (98 oct.) maksoi Virossa 1,649 - 1,679/litra.

Kotona odotti naapureitten synttärilahja Hannulle. Laitoin pesukoneen pyörimään ja hain kaupasta pakastepizzat, nyt ei jaksa kokkailla.