Helteinen Helsinkipäivä

Sattumalta Mirja tuli samalla junalla Helsinkiin ja vaihdoimme kuulumiset. En saanut hänestä lounasseuraa, Mirjalla oli asiaa Hakaniemeen ja hän aikoi syödä hallissa ennen kuin palaa kotiin.

Dafna Maimo

Kiasma oli avautunut jo kymmeneltä, joten aloitin näyttelykierrokseni sieltä. Neloskerroksen Dafna Maimon punaisena hohtavat sisuskalut olivat tuttuja jonkun vuoden takaisesta Vallisaaren Helsinki Biennaalista.

Dafna Maimo

Golrokh Nafifi

 Vitoskerroksessa oli esillä Monira Al Qadirin suuria, värikkäitä "ilmapalloja". 

Monira Al Qadiri

Taidehallissa on vielä muutaman päivän esillä "Kesäsade" näyttely.

Laura Põld

Helsinki Biennaali on levittäytynyt myös HAM:iin. Kävin vielä siellä ennen lounasta. Virolaisen Laura Põldin teos toi mieleeni Tove Janssonin muumit, johtuu ehkä siitä, että parhaillaan luen kuvitettua kirjasarjaa toistamiseen. Mieli teki lähteä myös Vallisaareen nauttimaan taiteesta ja vilvoittavasta merituulesta, mutta ilman seuraa jätin sen toiseen kertaan.

Sain syödäkin ilman seuraa. Olin ajatellut, että Kiilassa on yhden hoodeilla jo hyvin tilaa, mutta jonoa oli tälläkin kerralla ulos asti. Toimistoväki on jättäytynyt lomille, nyt pöytiä täyttivät turistit ja lapsiperheet. Salaattipöydän tarjoomukset syötyäni sain eteeni härkää patatas bravaksilla (mihin oli unohtunut chili?). Vaikka jätin väliin alkukeiton ja jälkkärinä oli vain keksejä kahvin kera, itsekseni ihmettelin, miten olen jaksanut Kiilan lounaan jälkeen tehdä vielä iltapäivän töitä (oli yksi työnantajani sopimusravintoloista)?

Hannu oli stressannut jo pari viikkoa sitä, että tyttäret tulevat meille grillaamaan hänen synttärinsä kunniaksi. Miksi ihmeessä, kysyin, sinunhan lapsiahan he ovat. Sovittu päivä vaihtui sääennusteen mukaan perjantaista sunnuntaihin ja takaisin. Lopulta päädyimme perjantaihin, eikä luvattua ukkosta sateineen näkynyt mailla halmeilla. "Pikkupojat" tulivat äiteineen, ei saatu koko porukkaa paikalle. Sade osui kohdalle vasta myöhemmin illalla ja kesti vain hetken 
 

Heinäkuun kirjoja;

Anne Enright "Valvojaiset". 

 

Da Vinci Gemini, Tallinna

Upea näyttely, suosittelen lämpimästi! Lapset saattavat pelätä pimeyttä ja kovia ääniä. Ei istumapaikkoja! Esitykset tasatunnein, varaa lippu etukäteen ja ole ajoissa paikalla.

Muuseumikaart vinkumaan, Tallinna

Tosin minulla ei ole mitään korttia, eikä edes APPia (suomalainen puh.numero), vaan käytän QR-koodia. Ehdotin Sofialle, että hän lähtisi mukaani pariksi yöksi Tallinnaan. Mietin hotellia aamiaisineen, mutta varmuuden vuoksi varasin Fat Margaret'sin 2hh omalla kylpyhuoneella ja omin eväin, jos lähdenkin yksin. Niinhän siinä kävikin.

Pull

Menomatka Tallinnaan oli Viking Cinderellalla. Täällähän hienot istuimet on, ehdin jo iloita, kunnes ymmärsin, että tila oli tarkoitettu matkatavaroiden säilytykseen ja lukittaisiin matkan ajaksi. Mitä haaskausta! Hain muualta ei niin mukavan istumapaikan, kävin taxfreessa ja kulutin matkan näyttelyitä ja lounaspaikkoja netistä tutkien ja kirjaa lukien. Rantauduttuani suunnistin suoraan Pulliin, koska siellä oli kalkkunavarras lounaaksi (8€). Kadut olivat märkiä, sadekuuro oli pyyhkäissyt Tallinnankin yli. Huoneeni ei ollut vielä valmiina, jätin laukkuni säilytykseen ja kävin Baltijaaman Selverissä ostamassa iltapalaa. Torilla mustaherukat maksoivat 6€/kilo, niitä pitää hakea kotiin, kun omat puskat ovat niin kitukasvuisia.

Fat Margaret's

Sain huoneeni, joka ei onneksi ole maantielle päin. Kävin suihkussa ja yritin levätä, mutta olin unohtanut puhelimeen äänet päälle ja K-kauppa pimputti minut hereille. Keitin kahvin, jonka join parvekkeella. Vaihdoin mekon päälle ja lähdin kaupungille, ei kai tänne nukkumaan ole tultu. 

Nyt kun minulla ei ole lasta eikä miestä mukana, voin suunnistaa minne haluan. Meninkin Paksun Margaretan kattoterassille spritzerille, kun oli kuuma ja siellä sentään vähän ilma liikkui. Kirjauduin sisään Museokortilla, joten alas tullessa kiertelin hetken jo aiemmin näkemääni näyttelyä.

Liikkeelle minut houkutteli Helsingin Uutisten juttu, jossa kerrottiin, että Kadriorgin puisto juhlistaa 307. syntymäpäiväänsä tänään ja huomenna maksuttomalla musiikki- ja tanssitapahtumalla. Ihmisiä vaelsikin paljon samaan suuntaan kanssani. Mikä maksuton tilaisuus!? Kaikki portit oli suljettu ja niillä tarkistettiin liput/kutsut. Pettyneenä käännyin takaisin, hetken harkitsin ratikkakyytiä, mutta kun en ehtinyt ykkösen kyytiin, kävelin koko matkan (varvastossuilla) takaisinkin. Suihkun jälkeen söin iltapalaksi ruisleivän kanssa hyvää Selverin savukalasalaattia ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Aamulla keitin kahvin ja otin sen mukaani termosmukissa. Ostin Kalamaja Pagarista juustopiiraan ja istuin Vana-Kalamajan varrelle varjoon nauttimaan aamiaiseni. Jo yhdeksältä oli hiostavan kuuma. Kävinkin Telliskiven Loomelinnaken vessassa riisumassa paidan alle pukemani topin ja huuhtaisin samalla termoksen.

Kiertelin Telliskiveä, kunnes oli aika mennä Da Vinci Gemini -näyttelyyn. Kasvatuslaatikoissa on isoja lipstikkapuskia, nappasin yhden oksan iltaruokaani. Olin ostanut lipun 10.00 esitykseen, siihen ei ollutkaan mitään tunkua, seuraava näytti jo paljon suositummalta. Esitykset alkavat tasatunnein, joten ei auta myöhästyä. Näyttely oli todella vaikuttava, jopa liikuttava! Taidetta, kaunista musiikkia, Da Vincin "puhetta", liikkuvia kuvia. Interaktiivisia kuvia ja pelejä, joihin yleisö saattoi osallistua. Pienempiä (ja vähän isompiakin) lapsia pelotti alun pimeys ja kovat äänet, mutta rauhoittuivat kun saivat itse osallistua. Istumapaikkoja ei ole kuin lattialla, en suosittele huonojalkaisille. Kuvia tuli niin paljon, että teen niille oman postauksen.

Olin ajatellut lounaspaikaksi jotain Noblessnerin ravintolaa, mutta kello oli niin vähän, että suuntasinkin kulkuni vanhaan kaupunkiin. Kävin katsomassa Eesti Tarbekunsti ja Disainimuuseumin (etdm) ykköskerroksen kesänäyttelyn, perusnäyttelyt olenkin jo nähnyt. 

Trofé

Koska olin hoodeilla, kävin lounaalla Trofé ravintolan kellarissa (9€). Muuten vältin vanhakaupungin, joka oli täynnä turisteja.

Mikä on lomalla parasta? No omat eväät. Lounaan syötyäni kävelin Noblessneriin, hain Põhjalan myymälästä parin euron kylmän portterin ja istuin rantapenkille. Mukaan olin pakannut hotellista lainaamani Põhjalan maistelulasin. 

Kävin katsomassa Kai Kunstikeskuksen näyttelyt, hauskin oli video "poliiseista", jotka valtavan isot koppalakit päässään pyörittivät voimistelukisoista tuttuja nauhoja, paitsi että nämä olivat niitä nauhoja, joilla suljetaan rikospaikat. Kotimatkalla ostin Rimistä salaatin iltapalaksi (salaattipuffet 11,90/kg). Olin taas kävellyt jalat kipeiksi kovaa asfalttia, liikkeellä olin kuusi tuntia, onneksi olen yksin.

Suihkun ja hetken huilin jälkeen keitin kahvin, jonka kaadoin taas termosmukiin. Sääennuste lupasi Tallinnaan tälle päivälle puolipilvistä. Tiedä sitten, missä ne pilvet ovat, täällä ainakin on paahtava helle ja pilvetön taivas. Otin kahvin ja kirjan mukaani ja kävelin Kalarannaan, siellä sentään tuuli vilvoitti. Rannassa on mukavia lepotuoleja ja edelleen Kohvik Kai, vaikka Linda Lines (harmittavasti!) lopetti jo vuosia sitten. Satamasta lähtevät risteilylaivat Aegna saarelle.

Torstaina keitin kahvin ja join juotavan jogurtin. Pakkasin laukkuni ja jätin sen säilytykseen. Harkitsin lounasta Mere Restossa tai Platzissa, mutta kun tarkoitus on kotiuduttuani grillata, jätin ne toiseen kertaan. Kävelin Baltijaamalle ostamaan herukoita, samalla söin Matsimokan (pojat, me ollaan hävitty tää peli!) kuuman kanacaesarleivän (2,90€).

Tervetuloa Helsinkiin!

Jos olisin raskinnut olla vielä kolmannenkin päivän, olisin viettänyt sen Koplissa ja Põhjala tehaksen alueella. Hannu haki minut satamasta ja auttoi kantamaan Viikkarin tarjouskuoharit. Auton ilmastointi oli hajonnut, jouduimme ajamaan ikkunat auki. 

Heinäkuun kirjoja:

Tove Jansson "Muumipapan urotyöt". Muumipapan oma tarina syntymästä lähtien, talon rakentamisesta ja Muumilaaksoon asettumisesta. Paljastuu myös, että Juksu on Nuuskamuikkusen isä ja Hosuli oli Nipsun isä. 

Salonsaari, Asikkala

Ei tullut enempää saunakutsuja, joten ajoimme Hondalla Salonsaareen viikonlopun viettoon. 

Uutisissa kerrottiin, että suomalaisetkin osaavat jo vaatia luksusmatkailua, niinpä mekin varasimme itsellemme kokonaisen mökin, 10 neliötä ilman mukavuuksia (no on siinä tärkeimmät, eli kahvinkeitin ja jääkaappi). Riittää mainiosti meille!

Jätimme Lahden Moottoripyörämuseossa käymisen kotimatkalle ja ajoimme suoraan Vääksyyn. Söimme hyvän lounaan (yllärinä tarjolla oli myös muikkuja!) Ravintola Jalmarissa. 

Kävimme kaupassa ja päräytimme mutkaista tietä pitkin Salonsaareen. Saimme avaimet ja majoituimme yllättävän tilavaan mökkiin. Rantasauna oli varattu, varasin sen huomiselle (30€/tunti!) ja menimme uimaan. Liian lämmintä vettä minulle!

Yhteen mökkiin majoittui puolalainen motoristipariskunta. Pesupaikalla juttelin rouvan kanssa ja kun kerroin, että suunnittelemme syyskuulle Baltian reissua, sain kyläkutsun. Myöhemmin kävin vielä rannassa iltauinnilla, muuten istuimme omalla terassilla kirjoja lukien ja musiikkia kuunnellen. Hyttysistä ei onneksi ollut haittaa, vaikka oli tyyntä ja mökit ovat puiden ja pusikoiden ympäröimiä. Ehkä syynä oli terassilla polttamani Ikean vihdalta/metsältä tuoksuva kynttilä? 

Aamu-uinti, aamukahvi, aamupäivälenkki ja päiväuinti. Sen jälkeen päräytimme Vääksyyn kauppaan. Unohdin ostaa sinapin, mutta sain sitä puoli mukillista Lomakeskuksen keittiöstä.

Iltapäivällä Hannu grillasi avotulella makkarat, jotka söimme rannassa perunasalaatin kera. Päikkäreiden jälkeen keitin kahvit ja istuimme omalla terassilla odottaen saunavuoroamme. Puulämmitteisen rantasaunan oli lämmittänyt vantaalainen pariskunta, jolla oli mukana ihana Espanjanvesikoira Aada. Ei kuulemma tykkää ihmisistä, meistä kyllä.

Vähän ennen seitsemää pariskunta huikkasi meille, että sauna on vapaa. Uimaan, saunaan, uimaan, saunaan, ties kuinka monta kertaa. Pitkästä aikaa pääsimme nakkena uimaan ja minä sukeltamaan laiturilta.

Aamu-uinnin ja -kahvin jälkeen kävin tiskaamassa astiat, pakkasimme sivulaukut ja siivosimme mökin. Kotimatkalla poikkesimme Lahden Moottoripyörämuseoon ja Järvenpäähän, että saimme syödä irtojäätelöt. Kotona laitoin pyykit koneeseen ja hain kaupasta perunoita. Niitä söimme sillin ja kantarellikastikkeen kera.

 

Heinäkuun kirjoja;

Donna Freitas "Rose Napolitanon yhdeksän elämää". Ensin ajattelin, että tämän kirjan olen jo joskus lukenut, sen nimi oli niin tuttu. Otin riskin ja lainasin kirjan. Luultavasti se roikkui sillä Lukemattomat kirjat -listallani, jonka vahingossa pyyhkäisin pois puhelimestani. Hyvä että lainasin, hyvä kirja. Tosin olisin tarvinnut fläppitaulun pysyäkseni edes jotenkin kärryillä tämän Rosen yhdeksässä elämäntarinassa (joita ei todellakaan kerrottu kronologisessa järjestyksessä), joissa kaikissa oli sama alku, mutta jatko oli erilainen. Rose taistelee aikansa oman mielipiteensä puolesta; hän ei lapsia tähän maailmaan aio synnyttää. Antaa lopulta (ainakin jossain versiossa) periksi ja saa miehensä kanssa tyttövauvan. Äidinrakkaus on ylitsepääsemätön, mutta Rose pelkää hukanneensa oman itsensä.