Vuoden 2025 jälkimietteet

Vuosi 2025 surren, iloiten ja reissaten

Vuosi 2024 oli surkea, vuosi 2025 oli umpisurkea. Monta perheenjäsentä kuoli ja hautajaisissa olimme neljä kertaa. Kesällä arki normalisoitui ja siihen auttoi mm. Kroatian reissu. Syksyllä vietimme totuttuun tapaan mökkiviikon Mathildedalissa keräten ja kuivaten talven sienet. Joulun mökkiviikolla saimme relata, ulkoilla, saunoa ja syödä hyvin.

Andalusia maaliskuussa

Tällä kerralla kohteeksi valikoitui Canillas de Aceituno. Ei taaskaan tehty reissusta helppoa, vaan perille päästäkseen piti turvautua taksiin tai ”taksiin”. Kohteen valitsin taas vaellusreittien perusteella. Harmi vain, että sää ei taaskaan suosinut. Majoitus oli hyvä, kylä oli kiva, mutta aurinkoa ei juuri näkynyt. Viisi yötä Canillasin kylässä ja loput kaksi tutussa Málagassa.

Tallinna maaliskuussa

Käytimme Eckerön joululahjan, ennen kuin se umpeutuisi ennen pääsiäistä. Majoituimme taas Maren naapuriin, minä kolusin taidenäyttelyitä ja Hannu teki omia kävelylenkkejään. Sain hänet houkuteltua mukaani Lennu Sadaman merimuseoon. Hyödynsimme arkilounaita, iltaisin tein meille tapakset kaupan antimista.

Kevään vaellusreissu Portugalissa; peruttu!

Tarkoitukseni oli lähteä vaeltamaan Fisherman’s Trailia Portugaliin, mutta viikkoa ennen Lissabonin lentoa Timo kuoli ja jäin hoitamaan hänen hautajaisiaan ja kuolinpesän asioita. Vietin viikonloppuja Suvin ja Annan luona ja teimme myös parin päivän reissun Tallinnaan, että sain muutakin ajateltavaa.

Kroatia touko-kesäkuussa

Vahingossa varasin meille lennot 15 päivälle, kun tarkoitus oli viettää Kroatiassa 10 päivää. Hups! Valinnanvaraa siis oli, silti jätimme saaret tällä kerralla väliin, teinhän jo vuoden 2024 kesäkuussa pienen saarihyppelyn. Pääasia oli nähdä Željka ja auttaa häntä tarpeen tullen. Vietimme mennessä pari yötä hänen luonaan ja suuntasimme bussilla kauimmaiseen kohteeseemme, Promajnaan. Saimme mukavan majoituksen, jossa vietimme muutaman yön. Matka jatkui bussilla Tučepiin, siellä viihdyimme muutaman päivän uiden, patikoiden ja hyvin syöden. Seuraava kohteemme - Brist - olikin niin rauhallinen ja ihana, että varasimme sieltä yhden ylimääräisen yön. Patikointia naapurikyliin, uintia vakipaikassa, vakibaari ja pari hyvää ravintolaa. Lähikaupan ja mukavan majoituksen lisäksi ei voi muuta toivoa! Viimeiset kolme yötä vietimme taas Željkan kotona.

Koiraviikko Lohjalla

Perhe lähti heinäkuussa viikoksi Kreikkaan, minä Lohjalle Sipen seuraksi. Onhan hän vieläkin villi ja entistä voimakkaampi, mutta ikään kuin muistaisi, että veti minut viime lokakuussa nurin ja oli nyt hippasen varovaisempi. Sateet loppuivat kuin seinään, kun olin Lohjalla. Vietimme paljon aikaa ulkona ja kävin myös moikkaamassa vanhoja kavereitani lounaan merkeissä. Hannu liittyi pariksi päiväksi seuraamme, vierailimme kummitätini ja Onnin luona. Kävimme keskustassa lounaalla, ennen kuin hän päräytti Hondalla takaisin kotiin.

Mökkimatka Salonsaareen

Hondaakin piti ulkoiluttaa ja varasin meille pari yötä Salonsaaren Lomakylästä. Saimme siistin ja viihtyisän pikkumökin läheltä uimarantaa ja rantasaunaa. Jos ei muuta keksitä tulevina kesinä, niin tänne uudestaan!

Tallinna heinäkuussa

Varasin pari yötä Tallinnasta toivoen, että Sofia lähtisi mukaani. No ei lähtenyt, joten kiertelin museoita, kävin katsomassa upean Da Vinci Genius -näyttelyn ja vilvoittelin helteessä rantapromenadia kävellen.

Hannun synttärimatka Viroon

Honda sai taas kyytiä, kun tein varauksia elokuulle Hannun synttärimatkalle. Lahjaksi minulta hän sai kolmen yön saunallisen majoituksen Tartosta. Suunnistimme Tallinnasta Rakveren kautta Peipsijärvelle ja majoituimme Kuruun pariksi yöksi. Sieltä suunnistimme Kallasten kautta Tarttoon. Synttäri-illallisen tarjosin Aparaatissa. Viljandissakin oli mukava majoitus ja pääsin taas uimaan ja käymään museoissa. Viimeiset yöt vietimme Tallinnassa Maren naapurissa. Sää suosi reissuamme, saaret jäivät väliin, ehkä lähdemme niille ensi kesänä?

Puola, Liettua, Latvia ja Tallinna

Olen jo parille syksylle suunnitellut maata myöten Baltiaan -reissua, nyt oli aika toteuttaa se. Lensimme syyskuussa Krakovaan ja palasimme busseilla Baltian läpi Tallinnaan. Sää oli vielä kesäinen, lähes helteinen, kun vietimme ensimmäiset kolme yötä Krakovassa. Ihana kaupunki, aina vaan! Junamatkat ovat kallistuneet ja teimme kaikki siirtymät busseilla. Varsovassa majoituimme pariksi yöksi Hannun vieraanvaraisen ystävän luokse, nautimme metsän rauhasta ja kävimme myös Varsovan keskustassa. Meille uusi Białystok on viehättävä, käveltävän kokoinen kaupunki. Sieltä lähdimme bussilla Vilnaan kolmeksi yöksi. Missio oli viedä ”rakkauslukko” Uzupiesin ”tasavallan” sillankaiteeseen 20-vuotishääpäivämme kunniaksi. Kaksi yötä tutussa Riiassa kului etsien uusia nähtävyyksiä. Loput kolme yötä vietimme Tallinnassa vielä kesäkeleistä nauttien ja palasimme kotiin syntymäpäivänäni lokakuun alussa.

Mathildedalin sienimetsät

Perinteisesti vietimme lokakuussa sieniviikon Matildassa, PRO:n tutussa mökissä. Kuutena päivänä kolusimme sienimetsiä, joten käveltyäkin tuli. Iltaisin lämpeni sauna ja sienikuivuri pyöri päivisin parikin kertaa. Menomatkalla kävin katsomassa Chappen uudet näyttelyt, kotimatkalla poikkesimme Salon Veturitalliin ja Halikon Kurpitsaviikolle.

Tallinnan joulumarkkinat

Hyödynsimme Eckerön tarjouksen ja lähdimme marraskuun lopulla kolmeksi yöksi Tallinnaan. Houkuttelin Tarun ja Birren varaamaan matkat ja saimme heidät perjantaina luoksemme glögille. Lauantaina teimme treffit vanhaan kaupunkiin, kävimme Vallibaarissa (tietysti!) ja yhteisellä illallisella. Muuten kolusin museoita ja kävelin Noblessneriin, käyden tietenkin Shishin outlet-myymälässä ostoksilla. Kotimatka kului rattoisasti Tarun ja Birren seurassa.

Mökkijoulu Mathildedalissa

Jo seitsemäs kerta! Aikatauluttaminen oli hankalaa, kun menimme mökille jo perjantaina ja jouluaatto oli vasta keskiviikkona. Ratkaisin ongelman niin, että valitsin Hannun voittokinkuksi viiden kilon painoisen, niin se sai rauhassa sulaa ennen kuin maanantaina laitoin sen koko päiväksi uuniin. Paistoin myös laatikot vasta mökillä, joten joulunalushommiksi riittivät kodin siivoaminen ja koristaminen, piparkakkujen ja pikkuleipien paistaminen. Hannu toivoi lumetonta joulua, että pääsisi sienimetsään. No ei ollut lunta, mutta ei ollut sieniäkään. Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun luoksemme ruokavieraiksi, tiistaina vietimme Valimossa kylän yhteisen joulunavauksen ja keskiviikkona kävimme Teijon kirkossa aattohartaudessa. Viikon aikana saunoimme, kuuntelimme joulumusiikkia, katsoimme telkkarin joulukalenterit, kävimme kävelemässä (sen minkä kipeä jalkani kesti), söimme hyvää ruokaa ja lepäsimme. Meidän näköisemme joulu! Luovuimme mökistä perjantaina, joka oli Tapaninpäivä ja menimme kotimatkalla Annan ja Aapon luokse kahvittelemaan.

Vuoden aikana vingutin Museokorttia paljon sekä Suomessa että Virossa. Kevään ja syksyn aikana tuli jumpattua Rekolan Raikkaan tunneilla 3-4 kertaa viikossa. Kipeytynyt jalka esti pidemmät lenkit ja pahoin pelkään, että se tulee vaikuttamaan myös ensi kevään vaellukseen. Konserteissa ja leffassa kävimme jonkun kerran. Kirjoja luin vuoden aikana 41, kiitos kahden lukupiirin. Retkeilimme lähimetsässä ja Sipoonkorvessa, uimisen aloitin Kuusijärvellä vasta elokuun lopulla. Mp-ajeluilla kävimme Lohjalla, Kellokosken ruukissa, Riihimäellä ja Porvoossa. Vietimme paljon aikaa myös kotoillen, kaksin tai ystävien ja naapureiden kanssa. Surkeasta vuodesta tuli lopunkaiken ihan mukava, mutta ensi vuodesta on tultava vielä parempi!

Matildan joulu 2025

Jo seitsemäs kerta! Lähdimme taas "lapsia pakoon". Meitä on kaksi kutsuttavaa, mutta jos me kutsumme koko pesueen puolisoineen, lapsineen ja tyttö/poikaystävineen, meitä on koolla vähintään 20. Eivät mahdu meille!

Kävin aamulla hakemassa Hannun arpajaisvoittokinkun, pakkasimme auton (ruuan määrästä päätellen voisimme viettää mökillä toisenkin viikon), vaihdoimme jouluherkut naapurin kanssa ja rekiretkemme suuntasi tihkusateessa Lohjalle. Vein kynttilät Metsolan ja Virkkalan haudoille ja kävimme Meerin ovella vaihtamassa "joulukukat". Hain joulutortut Hilman Herkusta ja menimme Caritalle. "Hän on kuin kotonaan" totesi Carita, kun jäin keittiöön keittämään kahvit, hänen ja Hannun keskustellessa olohuoneessa ruotsiksi. Hänen mielestään olimme taas liian vähän aikaa, kun hämärtyvään päivään vedoten teimme lähtöä.

Salontie oli hiljainen, mutta kovin sumuinen, kuten on ollut jo monena vuotena joulunalusviikolla. Viimeinen pysähdys ennen Mathildedalia oli Perniössä, kun jaoimme rullakebabin. Hain Terhosta avaimet, Hannu roudasi ylämäkeen mökille tavarat, jotka laitoin paikoilleen. Mökki oli lähes siinä kunnossa, johon sen lokakuun sieniviikon jälkeen jätimme. Kahvin- ja vedenkeitin olivat uusia, samoin lattiamoppi.

Kotiin unohtuneiden tavaroiden lista kasvaa; tomaattiveitsi, pikkutontut kuusenoksiin, Hannun reppu ja puukko (tulentekoon). Ja tonttulakit, taas kerran. Niiden sijaan otin mukaan joogamaton, kun jumppatunteihin tulee melkein kolmen viikon paussi.

Joku oli taas koristellut yhden kuusen polun varrelta. Kolme päivää kävelemättä, jalkaa alkoi heti särkeä, kun lähdin liikkeelle. Kolme valkohäntäpeuraa ylitti hiekkatien, kun kävelin kohti Jeturkastia. Poluilla oli mukavan pehmeä alusta kävellä, vain kallion koloissa oli vesilätäköitä ja maastopyöräilijät olivat paikoitellen myllänneet polut kuraisiksi.

Kävin Jeturkastissa tsekkaamassa sienipaikkani. Vähän löytyi vielä suppareita, nekin sateessa lionneita. Lähdin kävelemään Kariholman keittokatokseen, matkalla Hannu kyseli, onko minulla tikut tai sytkäri, hän oli jättänyt omansa mökille. Kerrankin toivoin, että joku muukin olisi tulentekopaikalla. Onneksi olin ottanut tikut omaan reppuuni. Harmi vain, että kaikki puut olivat kosteita, makkarat olivat enemmänkin savustettuja kuin grillattuja. Kaakao lämmitti ja laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa.

"Kyllä kuusenoksia pitää olla" sanoo hän, vaikka unohdinkin tontut kotiin. Katkoin oksia mökin takametsästä, Hannu haki sillä aikaa meille oluet Kyläpanimon myymälästä. Illalla saunottiin pidempään kuin eilen. Terhossa laulettiin Kauneimmat joululaulut, mutta me jäimme mökkiin katsomaan telkkarin joulukalenterit ja tein meille sienimunakkaan päivän saaliista. Naapurimökit pysyivät edelleen tyhjinä.

Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun ruokavieraiksi, sovimme jo etukäteen kala- ja kasvistarjoilusta. Aamupäivällä tein anjovismössön ja sitruunasillin ja laitoin uunijuurekset maustumaan. Ami toi tullessaan savulohen, graavilohen, Strömsön silakat, perunagratiinit ja muut herkut. Ehdotin, että he varaavat joskus naapurimökin ja voimme vuoropäivinä valmistaa ruuat.

Maanantain joogaharjoitusten jälkeen laitoin kinkun uuniin ja lähdin kiertämään Matildanjärveä. Oli aivan tyyntä, mittari näytti nollaa. Muutaman kuraisen kohdan jouduin kiertämään metsän kautta. Sumu oli vallannut Matildanjärven, nyt ei pääse pilkille. Kosteus tiivistyi kasvoihin ja silmälaseihin. Matildankierroksen jälkeen jatkoin lenkkiä Muurahaispolulle. Ketään ei kävellyt vastaani, vain pari autoa oli parkkipaikalla. Joimme mökin terassilla glögit, ennen kuin valmistelin bataattivuoan ja päivän lounaan (toisinto eilisestä), jonka kevensin salaatilla.

Loppupäivä menikin kinkkua paistellen. Laitoin viiden kilon kinkun niin mietoon lämpöön, että se oli vasta illalla kypsä. Tulikin mehevää ja mureaa! Sen jälkeen laitoin uuniin vielä bataattivuoat.

Jääkaappi oli täynnä, joten tiistain kauppareissulla ei ostettu muuta kuin tuoretta leipää, luumutorttu, lisää vichyä ja saunaoluita. Naapurimökki pysyi edelleen tyhjänä, muilla parkkipaikoilla oli jo pari autoa. Jätin kävelyt väliin ja tein muutamat aurinkotervehdykset. Hannun tultua lenkiltä söimme lounaan ja levytimme hetken. Torttukahvin jälkeen esivalmistelin perunalaatikon (KK 2017?).

Lähdin edeltä kävelemään satamaan ja Valimolle, jossa pidetään kylän yhteinen joulunavaus. Tällä kerralla muistimme ottaa mukaan toimivat taskulamput. Keli oli tyyni ja kuiva, ei ollut pelkoa liukastumisesta. Satama-alue on saanut koristeeksi entistä enemmän kausivaloja. Väkeä alkoi kertyä, menin edeltä Valimoon varaamaan meille paikat. Sisälläkin oli huurteisen kylmä, olisi ollut tarvetta istuinalusille, jotka suosittelin Suvin tekevän Sipen trimmatusta karvakasasta. Paikka tuli lähes täyteen. Ohjelmana oli naisdueton ja Naskalit-mieskuoron esitykset, yhteislaulua ja Salon seurakunnan joulutervehdys. Mökillä lämmitimme saunan, telkkarissa soivat Kauneimmat joululaulut. Iltapalaksi söimme kinkkuvoikkarit ja Auralla tai skagenilla päällystettyjä keksejä.

Hento lumipeite oli yön aikana piilottanut mustan/vihreän maan. Lähdin kiertämään Jeturkastin lenkin. Tällä kerralla kaksi valkohäntäpeuraa ylitti kävelytien edessäni. Joku oli jo ehtinyt Jeturkastin polulle ennen minua; kahdet jalanjäljet ja yhdet tassunjäljet. Yksi nuorimies sauvakäveli vastaani. Mökillä kuuntelin telkkarista Kauneimmat joululaulut (på svenska) Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Joulurauhan julistuksen jälkeen tein salaatin, keitin perunat ja katoin kalapöydän. Viimeistelin perunalaatikon, joka jäi uuniin kun lähdimme Teijoon.

Parkkipaikka alkoi täyttyä, kun parkkeerasimme auton kirkon kupeeseen. Pieni kirkko (about 150 paikkaa), tuli täyteen ja mattimyöhäiset jäivät seisomapaikoille. Hannu pääsi taas laulamaan tuttuja virsiä! Tästäkin alkaa tulla meille jo yksi perinne muiden joukossa; yhdet Kauneimmat joululaulut, joulumarkkinat, aattovesperi, Matildan joulunavaus, joulusauna ja -ruuat. Mökille palattuamme mietimme, miten edetään. Päikkärit tuntuivat turhalta ajanhaaskaukselta (vaikka väsyttikin, olinhan herannyt jo 6.30). Laitoimme saunan päälle. Aattoillalliseksi söimme kinkkua ja laatikoita. Imelletty perunalaatikko onnistui (ainakin minun mielestäni) tutulla reseptillä hyvin. Joulupukki oli tuonut poissaollessamme lahjat takan eteen ja avasimme ne samalla kun kahvittelimme. Olisi sittenkin pitänyt nukkua päikkärit; seitsemältä minä kuorsasin sohvalla ja Hannu luki kirjaa sängyssä.

Joulupäivän sää oli tuulinen, lämmintä 5-7 astetta. Lähdin kävelemään Tapaninkierrosta. Nyt ei ole lunta eikä jäätä, osa poluista oli vetisiä ja kuraisia. Muuten miellyttävä kävellä, kun kulkee hiekkaista metsänhoitotietä tai sammaleen pehmentämää polkua. Välillä reitti nousee kuivalle kalliolle. Loppumatkasta päätin kääntyä Teijontielle ja kävelin pari kilometriä ajotien laitaa, josta keräsin kuusi ojaan heitettyä tölkkiä pussiini. Matkaa kertyi yhdeksän kilometriä. Edellisen kerran olen kävellyt pidemmän reitin, Metsäkulmantien kautta golfkentälle ja sen kiertäen takaisin mökille. Kevensin ruokailua taas salaatilla. Vielä maistuivat sillit, kinkku ja laatikot. Laitoimme pesukoneet päälle, päikkäreiden jälkeen lämmitimme saunan, vielä viimeisen kerran. Ulkona tuuli yltyi.

Tässä käy taas kuten Tallinnassa; kolme yötä siellä tuntuu joka kerta liian lyhyeltä, täällä voisi olla toisenkin viikon.

Tapaninpäivänajelun teimme Salon kautta kotiin. Kävimme Annan ja Aapon luona iltapäiväkahveilla, samalla vaihdoimme lahjat (sain toivomani skumppalasit!) ja jätin heille ylimääräiset jouluruuat. Kinkkua ja laatikoita on pakko syödä pois viikonloppuna, hyvä kun sain edes osan mahtumaan pakastimeen. Kotona sama tavaroiden roudaus päinvastaisessa järjestyksessä. Auto oli lähes yhtä täynnä kuin lähtiessä; purkit ja purnukat vievät saman tilan vaikka olisivat tyhjiä. Vaatteet tulivat puhtaina kotiin, kun pyöritimme ne joulupäivänä koneessa.

Tässäkö tää taas oli? Ensin huhkitaan koko kuukausi ja ykskaks joulu onkin jo vietetty. Ihanaa kuitenkin tulla viettämään muutama päivä joulukuuta ja vuodenvaihde jouluiseen, siivottuun kotiin. Ennen kuin lähden Ilonan kanssa Tallinnaan.

Välipäivät kotona

Sunnuntaina "kevensin" ruokailua ja tein meille savulohisalaatin. Tosin lisäsin siihen joulusta jääneet perunat.

Savulohta riitti myös maanantain pastaan.

Hannu halusi korvata epäonnistuneet joululahjansa ja tarjosi uudenvuodenaattona lounaan Tikkurilassa. Illan tullen poikkesimme takapihan "salakapakkaan". Vuodenvaihteen vietimme taas kaksin kotona, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ulkona paukkui pakkanen ja raketit.

Uudenvuodenpäivänä tein pakastetusta kinkunlopusta tahmaisen täytteen tortilloille. Priimaa tuli!

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuun kirjoja:

Tommi Kinnunen "Kaarna". Taattua Kinnusta! Karu tarina naisten kärsimyksistä sodan aikana pohjoisessa, lähellä itärajaa. Laina käy läpi elämäänsä 40-luvulla; lasten isä kuoli rintamalla ja toinen, sodan vaurioittama, alkoholisoitunut aviomies kuoli hänkin ja Laina jäi yksin hoitamaan lapsia ja huonokuntoista torppaa. Tyttäret hän patisti muuttamaan etelään, mutta Martti jäi kunnan lumenauraajaksi ja auttamaan äitiään. Jokaisella on omat muistot ja mielipiteet lapsuudestaan. Laina makaa sairaalassa muistisairaana vanhuksena, kun kuusikymppiset lapset kokoontuvat muistelemasn menneitä ja hoitamaan äitinsä tulevia hautajaisia.

Suomen Lasimuseo, Riihimäki

Nappasimme Ritun kyytiin, vaihdoimme herkkulahjat ja suuntasimme Riihimäelle. Lasimuseossa on vuoden loppuun saakka Soile Yli-Mäyryn hieno lasitaidenäyttely "Tuhkan siivet". Seinille oli ripustettu muutama Yli-Mäyryn maalaama taulu. Videolla pyöri tuore haastattelu, jossa taiteilija kertoi mm. Muranossa valmistuneista lasitöistään. On siinä ollut rahtaaminen, kun isot teokset on tuotu Suomeen. Kävelimme läpi myös perusnäyttelyt ja kävin taas tervehtimässä vaaleanpunaista "Lumpeenkukkaa".

Söimme Fasetissa lounaan, joka oli yhtä hyvä ja monipuolinen kuin edeltävässä Klaasissa. Katsoimme myös myymälän tarjonnan, joulutorin ja lasiesineillä koristellun kuusen. Kotimatkalla käväisin K-marketissa ostamassa Pirkka Parhaat -glögiä (8%), se kun on jo loppunut Cittarista.