Treis-Karden - Burg Eltz - Moselkern

Olin etukäteen varoitellut Arjaa tämän päivän vaelluksen alkumatkasta. Toivoin, etten liikaa pelotellut häntä, mutta kyllä nousu oli jyrkkä. Jopa minulle. Siksi lähdimmekin liikkeelle yhdeksältä, heti aamukahvit juotuamme.

Onneksi nousua ei ollut kilometrikaupalla. Jätimme Treis-Kardenin upeat jokinäkymät taaksemme ja pienen metsän läpi kuljettuamme ohitimme pari maatilaa ja pääsimme tasamaalle.

Viime syksystä muistin reitin kulkevan pellon reunaa, vaikka reittimetkit puuttuivat nytkin. Ilmeisesti maanviljelijät eivät pidä siitä, että vaeltajat kulkevat heidän peltonsa laitoja.

Pellolta siirryimme varjoisan metsän suojaan ja linnunlaulua kuunnellen kävelimme loivaa alamäkeä näköalapaikalle, jossa Eltzin linna näkyi puiden välistä.

Linnalla oli jo muitakin ihmisiä, mutta ei läheskään niin paljon kuin viime syyskuussa. Kävimme linnan kahvilan terassilla, ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Moselkernia. Tähän päättyikin minulle entuudestaan tuttu vaellusreitti.

Merkitty reitti kulki kapeaa polkua läpi kauniin metsän seuraten alapuolella solisevaa puroa. Arja piristi kulkuamme jollain 30-vuotisen sodan marssilaululla. Vastaan tuli kävelijöitä, jotka olivat jättäneet auton parkkiin Ringelsteinermühleen ja tekivät siitä lyhyen patikan Burg Eltziin.

Laskeuduttuamme metsästä purolle, ylitimme sen ja kävelimme läpi kauniin Elztalin kylän, jossa oli laitettu kukkaistutuksia ja istuinryhmiä puron lähelle.

Saavuimme Moselkerniin jo yhden jälkeen. Moselin läheltä löytyi Pieni Kahvihuone, jonka terassilla tasasimme hyvän flammkuchenin. Hotellin ovi oli jo auki, mutta saimme rimputella soittokelloa hyvän aikaa, ennen kuin papparainen tuli vastaanottamaan meidät.

Kylä on niin pieni, ettei siinä ole edes kauppaa ja ravintolatarjontakin taitaa olla Restaurant Zur Burg Eltzin varassa. Kirkkoonkaan ei päässyt eteistä pidemmälle.

Teimme pienen kyläkierroksen ja päädyimme Zur Burg Eltzin terassille syömään salaatit. Kun palasimme Hotel Moserkerniin, isäntä istui ulkona, mutta puoli kahdeksalta hotellin baari oli jo kiinni ja kaikki ovet lukossa.

Karden - Burg Eltz - Karden 13 km

Karden

Hiljaisen yön jälkeen heräilimme yhdeksän aikoihin, söimme antipastiaamiaisen (ilman kahvia) ja ennen puoltapäivää minä lähdin patikoimaan kohti Burg Eltz -linnaa.

Kämpillä hain GoogleMapsista reitin, jota jouduin vilkaisemaan heti Kardenin "keskusaukiolta" lähdettyäni, sillä kävelin ajotiellä. Palasin hetken matkaa takaisinpäin ja löysin reittimerkin (M) Burg Eltziin. Ensimmäinen 1-2 kilometriä oli jyrkkää nousua. Ilmeisesti olen keväällä ollut kovassa tikissä, kun vastaavat mäet 11 kg:n rinkka selässä caminolla menivät suht hyvin. Nyt pelkkä reppu selässä jouduin pitämään kuvaus(puuskutus)pausseja aina, kun sopiva penkki osui kohdalle. Taivas oli pilvinen, ei satanut, oli mainio patikkakeli. Päästyäni pois kiviseltä polulta reitti jatkui metsäistä tietä, joka päättyi päällystettyyn ajotiehen. Suuntaviittoja oli harvakseltaan, jouduin taas turvautumaan Mapsiin. Jatkoin suoraa tietä, jonka molemmille puolille on istutettu omena- ja päärynäpuita. Poimin maasta yhden punaisen, kirpakan omenan, sain siitä nestettä ja energiaa jatkaa patikkaani. Löysin tutut, keltaiset simpukkamerkit, joita seurasin puolisen kilometriä, kunnes huomasin, että olen kulkemassa Moselsteigia. Palasin takaisin ja ohitin suljetun portin metsätielle, jossa alkoi alamäki ja kävely muuttui mukavan rennoksi. Tosin metsäpolku oli sateen jäljiltä märkä ja osittain kurainenkin. Patikoijia oli harvakseltaan liikkeellä. Burg Eltz tuli näkyviin.

Burg Eltz

http://burg-eltz.de/en/

En käynyt linnassa sisällä, sillä pääasia minulle oli patikointi. Istuin kahville linnakahvilan terassille. Iso kahvi maksoi 7,90€, mutta siitä sai takaisin 4€, kun palautti linnan kuvalla varustetun mukin. Aurinko alkoi paistaa. Lähdin kävelemään samaa reittiä takaisin ja halusin tarkistaa ne kohdat, missä olin kävellyt harhaan. Ilmankos; joku maanviljelijä tai turisti oli kerännyt talteen ainakin kaksi reittimerkkiä. Paluumatka sujui rattoisasti ja paljon nopeammin kuin menomatka. Laskeutuminen Kardeniin oli todella jyrkkä, välillä piti pistää melkein juoksuksi. En enää ihmettele, että se ylämäki laittoi minut puuskuttamaan. Paluumatkalla tuli vastaan useampia vaeltajia, myös naisryhmiä kävelysauvoineen. Tuntui hyvältä, kun tälläkin caminolla kaikki tervehtivät toisiaan; "Hallo!", "Moin!".

Hannu odotti minua kämpillä, otimme aurinkoisella pihalla oluet, kävin suihkussa ja söimme lounaaksi antipastit. Vetäydyimme pikkusiestalle, ennen kuin lähdimme illalla kävelemään Treisin puolelle. Kipitin edeltä, että ehdin kauppaan, mutta se oli suljettu koko sunnuntain. Treffasimme Weingut Otto Knaupin kohdalla ja menimme sisälle syömään mainion flammkuchenin ja bratwurstit hapankaali-perunamuusilla.

Weingut Otto Knaup

Täällä on hauska tapa ilmoittaa naapureille, että uusi perheenjäsen on syntynyt. Jo tullessamme Treis-Kardeniin ihmettelin harvakseltaan ripustettuja vauvanvaatteita, mutta tänään huomasin, että niillä kerrotaan vauvan sukupuoli, sen lisäksi haikara kertoo vauvan nimen.

 Tuuli oli tyyntynyt, kun lähdimme kotimatkalle. Jäimme vielä hiljaisen kylätien varrelle Bike-Inn Gasthausin terassille jälkkärijuomille. Isäntä oli ensimmäinen ymmärrettävää englantia puhuva tapaamamme saksalainen. Kun Hannu kysyi jotain "pientä, tiukkaa, paikallista", tämä tarjosi vaimoaan....

 Palasimme kämpille oikotietä; kävelytietä junaradan ali ja olimmekin jo kotimme kohdilla.