Onneksi nousua ei ollut kilometrikaupalla. Jätimme Treis-Kardenin upeat jokinäkymät taaksemme ja pienen metsän läpi kuljettuamme ohitimme pari maatilaa ja pääsimme tasamaalle.
Viime syksystä muistin reitin kulkevan pellon reunaa, vaikka reittimetkit puuttuivat nytkin. Ilmeisesti maanviljelijät eivät pidä siitä, että vaeltajat kulkevat heidän peltonsa laitoja.
Pellolta siirryimme varjoisan metsän suojaan ja linnunlaulua kuunnellen kävelimme loivaa alamäkeä näköalapaikalle, jossa Eltzin linna näkyi puiden välistä.
Linnalla oli jo muitakin ihmisiä, mutta ei läheskään niin paljon kuin viime syyskuussa. Kävimme linnan kahvilan terassilla, ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Moselkernia. Tähän päättyikin minulle entuudestaan tuttu vaellusreitti.
Merkitty reitti kulki kapeaa polkua läpi kauniin metsän seuraten alapuolella solisevaa puroa. Arja piristi kulkuamme jollain 30-vuotisen sodan marssilaululla. Vastaan tuli kävelijöitä, jotka olivat jättäneet auton parkkiin Ringelsteinermühleen ja tekivät siitä lyhyen patikan Burg Eltziin.
Saavuimme Moselkerniin jo yhden jälkeen. Moselin läheltä löytyi Pieni Kahvihuone, jonka terassilla tasasimme hyvän flammkuchenin. Hotellin ovi oli jo auki, mutta saimme rimputella soittokelloa hyvän aikaa, ennen kuin papparainen tuli vastaanottamaan meidät.
Teimme pienen kyläkierroksen ja päädyimme Zur Burg Eltzin terassille syömään salaatit. Kun palasimme Hotel Moserkerniin, isäntä istui ulkona, mutta puoli kahdeksalta hotellin baari oli jo kiinni ja kaikki ovet lukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti