Hieno matkailuvuosi 2018

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika vilkaista taaksepäin, ja vähän ensi vuoteenkin. Tämä vuosi pitää sisällään kuusi ulkomaanmatkaa (+ laivamatkat Tallinnaan) ja kymmenen maata. Niistä ainoastaan Kosovo oli meille uusi kohde.

Hospital de la Condesa

1. Camino de Santiago de Compostela part 2

Kuluneesta vuodesta muodostui mainio vaellusvuosi. Tämänkertainen työsessioni päättyi sovitusti maaliskuun lopulla pääsiäiseen ja huhtikuun alkupuolella lensin Madridiin, jossa vietin pari päivää, ennen kuin siirryin junalla Leóniin. Viime vuonna vaelsin Camino Francésia Pamplonasta Leóniin, nyt tarkoitukseni oli kävellä Santiagoon saakka. Ensimmäinen viikko oli vuoristoista ylämäki-alamäki -kävelyä, toinen viikko meni tasaisemmin ja löysin vaellukseen rentoutta ja nautin matkan ”helposta” etenemisestä. Jatkoinkin matkaa Santiagosta vielä Pontevedraan saakka. Lähtee tästä (eteenpäin pääset klikkaamalla alhaalla vasemmalla "Uudempi teksti"):

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/04/kohti-santiago-de-compostelaa.html

 

Porto

2. Portugali

Vietin vapun Portossa, jossa treffasin Hannun 2. toukokuuta. Yhteinen matkamme jatkui Portosta Figueira da Foziin, sieltä Santarémiin ja Óbidokseen. Viimeiset lomapäivät vietimme Lissabonissa, jonka oli täyttänyt Euroviisuja seuraamaan tulleet turistit. 
https://illusiafinland.blogspot.com/2018/05/porto-city-country-portugal-of-my-soul.html  

Zakopane

3. Puola

Vietimme pari päivää Hannun vanhan tutun ja tämän vaimon vieraina Varsovan ulkopuolella, nauttien suuren talon, pihapiirin ja ympäristön tarjoamasta rauhasta ja vehreydestä. Olin varannut edullisen majoituksen viideksi yöksi Zakopanesta, sillä halusin lähteä patikoimaan Tatra-vuorille. Sää suosi päivävaelluksia ja pääsin nauttimaan upeista maisemista ja kokeilemaan taas omia rajojani. Viimeiset päivät vietimme kauniissa Krakovassa. Hannu kävi kokemassa keskitysleirien koskettavan tunnelman, sillä aikaa minä kiertelin kaupungilla kaikessa rauhassa.

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/06/vantaa-krakova-varsova.html

 

4. Saksa, Mosel

Kävimme vuoden 2017 syyskuussa Moselilla, mutta Hannun lonkkavaivat estivät patikoinnin ja pääsin tekemään vain parit päivävaellukset. Mieleen jäi kytemään halu palata pelipaikoille ja kun sain Arjan houkuteltua mukaan, suunnittelin meille parin viikon vaelluksen pitkin Moselsteigiä/-caminoa. Lyhensin päivämatkoja sopiviksi Arjalle, joka ei ole niin tottunut kulkemaan rinkka selässä. Mäkinen maasto pisti minutkin puuskuttamaan, vain yhden päivän kävelimme Moseljoen vartta pitkin. Se osoittautui meille turhan tylsäksi ja matka jatkui pitkin viinirinteitä, metsäpolkuja ja pellonpientareita. Upea reissu, tämäkin!
https://illusiafinland.blogspot.com/2018/06/moselsteigmosel.html 

Prizren

5. Balkan

Syksylle oli monta suunnitelmaa, mutta Balkan vei taas voiton, kiitos Norwegianin edullisten lentojen suoraan Pristinaan. Kosovo yllätti meidät iloisesti! Siitä alkoi viiden maan ja kymmenen kohteen reissu, joka kesti reilut kolme viikkoa. Kosovossa kävimme Pristinassa, Pejassa ja Prizrenissä, Albaniassa ainoastaan Shkodërissa, Montenegrossa Ulcinjissa ja Petrovacissa, Bosnia & Hertsegovinassa Mostarissa ja Kroatiassa Dubrovnikissa, Podgorassa ja Trogirissa. Paljon jäi vielä näkemättä, joten Balkanille on palattava!

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/09/pristina-kosovo.html

 

6. Berlin

Uhkasin pysytellä kotimaassa loka- ja marraskuun, mutta Hannu yllätti ostamalla minulle synttärilahjaksi lennot Berliiniin. Molempien Berliini-neitsyys on nyt korkattu ja samalla paikattu aukko reissusivistyksessä. Hieno kaupunki, sinne on lähdettävä joskus kesäaikaan!

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/11/ekakertalaiset-berliinissa.htm

 

7. Krakova

Olemme useasti käyneet Krakovassa kesäaikaan ja viehättyneet kaupungista. Kiinnosti nähdä se myös vähän talvisempaan ja varsinkin joulutori-aikaan. Saimme helposti puhuttua Mirjan ja Masan mukaan. Houkuttelua helpottivat Norskin edulliset suorat lennot ja apartementos, joka tuli maksamaan 28€/hlö/4 yötä. Seuralaisemme olivat ensimmäistä kertaa Krakovassa, päätimme pysyä kaupungissa ja jättää kauempana olevat nähtävyydet (sekä Zakopane) heidän seuraavaan mahdolliseen reissuunsa.

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/12/krakova-joulukuussa.html

  

8. Tallinna

Tänäkin vuonna tuli käytyä useasti Tallinnassa. Yksin, kaksin, ystävien tai ipanoitten kanssa. Päiväristeilyillä (alk. 2€) ehti käydä Linetten myymälässä alusvaateostoksilla ja hyvällä lounaalla, Romantica-paketilla nautimme kuohuviinistä, hyvästä hotellista ja herkullisista ruuista. Hemmottelulomilla ehdimme myös jalkahoitoihin. Onnin ja Ilonan kanssa kävin vaateostoksilla ja burgereilla.

https://illusiafinland.blogspot.com/search/label/Tallinna

Suomenlinna

9. Kaunis kotimaa

Vietimme sisaruksellista keskikesän juhlaa siskon mökillä Raaseporissa. Hellekesän innoittamina otimme Hondan alle ja päräytimme niin Saloon, Kustaviin kuin Järvi-Suomeenkin. Nautimme Salonsaaren täysihoitolomasta Päijänteen rannalla ja jatkoimme siitä Jämsään pikkuserkkuni hemmoteltaviksi. Olemme vastavierailun velkaa, mutta toivomme tästä tulevan pysyvän tradition!

Kobern-Gondorf - Koblenz

Noitareitti

Huoneemme ikkunat olivat radalle päin ja pitkin yötä kuuntelin raskaiden tavarajunien ajavan ohi. Yllättävän hyvin saimme kuitenkin nukuttua. Gästehaus Alte Kellerein huonehintaan ei kuulunut aamiaista, söimme hedelmiä ja Arjan jakaman kirsikkapiirakan tuoremehun kanssa. Toivorikkaina kävimme aukiolla katsomassa, jos joku kahvila olisi ollut avoinna. Hiljaista oli ja yöllä oli tainnut sataa, kun terassipöydät olivat märkiä. Ilma oli hiostavan lämmin ja riisuimme takit pois.

Alkoi taas hikinen nousu jyrkkää, kapeaa ja kaltevaa polkua pitkin. Seurasimme "noitareittiä", harmi että luuta jäi kotiin, se olisi saattanut helpottaa nousua. Arja olisi jo luovuttanut ja uhkasi kääntyä takaisin. Lohdutin, että tänään on viimeinen vaelluspäivä eikä meillä ole mihinkään kiire.

Ilma oli kostea ja taivas pilvinen, näköalapaikoilla ei paljon kuvia otettu. Pysähdyimme välillä vetämään henkeä ja juomaan vettä. Laen ylitettyämme alkoi loiva lasku pitkin metsäpolkua, joka alempana muuttui metsätieksi. Emme olleet aivan varmoja reitistä ja otin Mapsin käyttöön.

Laskeuduimme Winningeniin ja löysimme leipomokahvilan postista! Söimme hyvät aamiaissämpylät ja matka jatkui läpi kauniin kylän. Oli viimeinen mahdollisuus syödä boysenmarjoja suoraan puskista.

Ennen Gülsiä ohitimme laajan siirtolapuutarha-alueen, jonka tontit olivat synkkiä ja pimeitä, kun suuria, varjostavia puita ei ollut karsittu.

Ylitimme Moselin ratasiltaa pitkin (samanlainen vihreä "ketjusilta" kuin Budapestissa) ja oikaisimme näin yhden joenmutkan. Mapsin rohkaisemina kävelimme läpi Moselweisin lähiön ja päädyimme vihdoin Koblenzin keskustaan.

Kävelimme loputtomalta tuntuvan (tuli jo uskonpuute!) kauppakeskittymän läpi kävelykatua pitkin. Kun olimme varmoja suunnasta, istuimme terassille virvokkeille. 

Ylitimme Moselin uudelleen ja saavuimme Lützelbergin lähiöömme. Löysimme Apartmentcenter Koblenzin, jonka respa oli paikalla ja pääsimme majoittumaan mukavaan huoneistoomme. Alakerrassa on jopa sauna, mutta sille tuskin tulee tarvetta tällä helteellä.

Viimeiselle vaelluspäivälle kertyi matkaa noin 20 km. Päätimme pysyä loppupäivän kotikulmilla ja kävelimme Damaskus Restauranteen mainioille lammasaterioille. Talo tarjosi vielä arabialaiset kahvit. Kotiin kävelimme Lidlin kautta.

Hatzenport - Kobern-Gondorf

Söimme taas hyvän aamiaisen ja lähdimme kävelemään kohti Kobern-Gondorfia. Ohitimme Löfin, joka oli Hatzenportin kaltainen pikkukylä. Reitit olivat vähän hukassa, kävelimme ajotietä pitkin Kattenesin yläpuolelle ja siitä pienelle majalle. Sen jälkeen metsäpolku jatkui jyrkkänä ja kapeana alaspäin, oli turvauduttava puiden runkoihin ja aluskasvillisuuteen, ettei lähtenyt luisumaan alaspäin. Onneksi meillä molemmilla on jalassa Salomonit, joissa on todella hyvä pito.

Ohitimme vanhan myllyn, jatkoimme alhaalla junaradan viertä kulkevaa kevyenliikenteen väylää ja löysimme paljon kypsiä boysenmarjoja.

Kävelimme Lehmenin läpi, ei sielläkään ollut mitään palveluja tarjolla.

Saavuimme Kobern-Gondorfiin jonkun linnan "läpi", vielä oli käveltävä kiertotie ja ylitettävä yksi silta, ennen kuin pääsimme kaupunkiin.

Keskustan sijainnista ei ollut aavistustakaan, kun vihdoin löysimme toriaukion, istuimme terassille virvokkeille. Siitä olikin lyhyt matka Gästehaus Alte Kellereihin. Check-in piti olla viereisessä hotellissa, mutta siellä ei ollut ketään. Saimme ovikoodin puhelinsoitolla ja pääsimme suihkuun. 

Alkoi olla nälkä, kävelimme takaisin torille. Arja osti iltatorilta tuoreita kirsikoita ja kirsikkapiirakkaa. Jäimme terassille syömään intialaista ruokaa. Kävimme isossa kaupassa ruokaostoksilla ja palasimme kämpille huilimaan.

Moselkern - Hatzenport

Majoitushintaan (70€/yö) ei sisältynyt aamiaista, emmekä halunneet maksaa siitä 9,50€/hlö. Söimme myslipatukoita ja lähdimme yhdeksältä liikkeelle. Aamu aukeni pilvisenä ja puimme takit päälle. Ehdotukseni pidemmästä (ja jyrkemmästä) reitistä ei saanut kannatusta, vaan valitsimme keskitien Hatzenportiin. Senkin alussa oli jyrkkä nousu kivistä, liukasta ja kapeaa polkua yläpuolella siintävälle maantielle. 

Tasamaalle päästyämme hengähdimme hetken, riisuimme takit pois ja jatkoimme maissi- ja viljapeltojen reunoja kulkien tuulensuojaisille metsäteille. Ensimmäisenä kulkijana näin taas vilauksen metsäkauriista, pelästyttäen sen pois. Reittimerkit olivat toisinaan varsin kyseenalaisia ja välillä puuttuivat kokonaan. Teimme yhden lyhyen harharetken, ennen kuin päädyimme Lassergin pikkukylään.

Laskeuduimme näköalatasanteelta kapeaa metsäpolkua alas Hatzenportiin. Pari koiraa omistajineen käveli vastaamme. Kylän alussa ohitimme kaksi rinkkaselkäistä (rinkoissa roikkuivat Santiagon simpukat) vaeltajaa, heitä näkee todella vähän näillä reiteillä. Enemmänkin on liikkeellä päiväretkeilijöitä ja Moselin varrella kulkevat pyöräilijät ja motoristit. Tälle päivälle kertyi kilometrejä alle kymmenen, mutta ne olivat mukavan vaihtelevia ja kauniiden näköalojen höystämiä.

Löysimme Gasthaus Zur Trauben rantakadun alkupäästä. Jouduimme odottamaan hetken huonettamme, sillä aikaa isäntä tarjosi meille juomat alakerrassa. Suihkujen jälkeen jäimme oman talon terassille pizzoille.

Teimme kävelykierroksen kylällä, istuimme kahville ja omenastruudelille ja poikkesimme St. Rochuksen kirkkoon. Kirkon seiniä koristavat 14 puista taulua Ristintiestä.

Kylän yläpuolella on St. Johanneksen kirkko ja hautausmaa. Kävimme sielläkin ihastelemassa yrttiviljelmiä ja hiljentymässä lasten haudoilla.

Palasimme omalle terassille juomaan vichyä ja viiniä; sardellit janottivat. Taivaalle kertyi tummia pilviä ja myöhemmin näimme huoneemme ikkunasta tuplasateenkaaren. Nukahdimme sateen ropinaan.

Treis-Karden - Burg Eltz - Moselkern

Olin etukäteen varoitellut Arjaa tämän päivän vaelluksen alkumatkasta. Toivoin, etten liikaa pelotellut häntä, mutta kyllä nousu oli jyrkkä. Jopa minulle. Siksi lähdimmekin liikkeelle yhdeksältä, heti aamukahvit juotuamme.

Onneksi nousua ei ollut kilometrikaupalla. Jätimme Treis-Kardenin upeat jokinäkymät taaksemme ja pienen metsän läpi kuljettuamme ohitimme pari maatilaa ja pääsimme tasamaalle.

Viime syksystä muistin reitin kulkevan pellon reunaa, vaikka reittimetkit puuttuivat nytkin. Ilmeisesti maanviljelijät eivät pidä siitä, että vaeltajat kulkevat heidän peltonsa laitoja.

Pellolta siirryimme varjoisan metsän suojaan ja linnunlaulua kuunnellen kävelimme loivaa alamäkeä näköalapaikalle, jossa Eltzin linna näkyi puiden välistä.

Linnalla oli jo muitakin ihmisiä, mutta ei läheskään niin paljon kuin viime syyskuussa. Kävimme linnan kahvilan terassilla, ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Moselkernia. Tähän päättyikin minulle entuudestaan tuttu vaellusreitti.

Merkitty reitti kulki kapeaa polkua läpi kauniin metsän seuraten alapuolella solisevaa puroa. Arja piristi kulkuamme jollain 30-vuotisen sodan marssilaululla. Vastaan tuli kävelijöitä, jotka olivat jättäneet auton parkkiin Ringelsteinermühleen ja tekivät siitä lyhyen patikan Burg Eltziin.

Laskeuduttuamme metsästä purolle, ylitimme sen ja kävelimme läpi kauniin Elztalin kylän, jossa oli laitettu kukkaistutuksia ja istuinryhmiä puron lähelle.

Saavuimme Moselkerniin jo yhden jälkeen. Moselin läheltä löytyi Pieni Kahvihuone, jonka terassilla tasasimme hyvän flammkuchenin. Hotellin ovi oli jo auki, mutta saimme rimputella soittokelloa hyvän aikaa, ennen kuin papparainen tuli vastaanottamaan meidät.

Kylä on niin pieni, ettei siinä ole edes kauppaa ja ravintolatarjontakin taitaa olla Restaurant Zur Burg Eltzin varassa. Kirkkoonkaan ei päässyt eteistä pidemmälle.

Teimme pienen kyläkierroksen ja päädyimme Zur Burg Eltzin terassille syömään salaatit. Kun palasimme Hotel Moserkerniin, isäntä istui ulkona, mutta puoli kahdeksalta hotellin baari oli jo kiinni ja kaikki ovet lukossa.