Litoral Norte (Senda Litoral), Portugali

Porto - Santiago de Compostela 318 km. Enimmäkseen mukavan tasaista, laudoitettua rantareittiä. Helpoin kaikista caminoistani. Ensimmäisen kerran otin kaverin mukaani ja sain näyttää Pirjolle hänelle uuden maan, Portugalin parhaat palat. Vietimme ennen vaelluksen alkua kaksi yötä sekä Lissabonissa että Portossa ja hän ehti maistaa Portugalin vaellusreittejä, ennen kuin loukkasi polvensa Espanjan puolella. Loppureissusta Pirjo joutui jättämään Porton ja Lissabonin päiväkävelyt minimiin. 

Reitillä oli yllättävän paljon porukkaa liikkeellä ja majoitus oli varmuuden vuoksi varattava etukäteen lähes joka yöksi. Kaverin mukana olo edesauttoi laadukkaampien majapaikkojen, jopa privaattihuoneiden käyttämisen, kun voimme jakaa kustannukset. Itse selvisin ilman vammoja, kunnes Hannu liittyi seuraani ja tartutti minuun ikävän flunssan.

Luotin omaan, hyväksi kokemaani pakkauslistaan. Käyttämättä jäi vain yksi toppi, käsineet ja tuubi (ja muovimukit). Jopa uikkareilla oli tällä kerralla käyttöä. Parannettavaa on sen verran, että voisin hankkia katkaistavat retkeilyhousut, näin voisin jättää kotiin caprit, shortsit ja jumppatrikoot. Puuvillainen kauluspaita voisi korvata pitkähihaiset trikoopaidat, jotka tosin soveltuvat paremmin nukkumiseen viileissä majoituksissa. 

Tässä vielä koko reissun kartta, paitsi että Caldas da Rainhasta tultiin vielä bussilla Lissaboniin (Mapsin valikoima on max 10 kohdetta).

Vaikka varasimme paluulennolle reilusti aikaa, silti meinasi tulla kiire koneeseen. Lissabonin kentälle ei (jostain syystä?) saanut etukäteen qr koodia, vaan paperinen lippu oli haettava tiskiltä. Turvatarkastukseen oli loputon jono, samoin taxfreen kassalle. Ehdittiin kuitenkin kyytiin. Koskaan ennen ei ole sattunut niin kovasti korviin, kun laskeuduimme, kiitos tukkoisen olon. Vantaalla oli puolilta öin kesäisen lämmin sää, kun kävelimme juna-asemalta kotiin. Kodinhoitaja ei ollut varustanut tyhjää jääkaappia muulla kuin paketilla nakkeja, paistoin ne pannulla hapankorppujen seuraksi. Vappu on taas! Vasta aamulla huomasin, että meillä oli vielä yksi pullo glögiä. Se olisi saattanut edesauttaa hyvän unen saantia. 

Camiño Portugués, part two (pakkauslista)

 

Nyt voin sanoa kävelleeni Espanjan idästä länteen ja Portugalin (melkein) etelästä pohjoiseen. Olen vaeltanut koko Camiño Portuguésin. Keväällä 2019 Lissabonista Portoon, sieltä rannikkoreittiä Espanjan rajalle saakka ja hetken matkaa keskireittiä takaisin kohti Portoa. Pandemia piti minut kotona kaksi vuotta, siksi kuntokaan ei ollut lähtiessäni paras mahdollinen, mutta ilman vammoja tai vahinkoja selviydyin tämän kevään vaelluksesta; Portosta keskireittiä Valençaan, joen yli Tuihin ja sieltä Santiago de Compostelaan. Yhden lepopäivän jälkeen jatkoin vielä Muxiaan ja Fisterraan. Sen jälkeen aloitin Espanjan-loman; kaupunkikävelyä ilman rinkkaa. Tällä caminolla en edes eksyillyt pahasti, mitä nyt vähän harhailin.

16 vaelluspäivän aikana kilometrejä kertyi 380-400. Viimeiset neljä päivää Santiagosta Fisterraan olivat pisimpiä, etukäteen ajattelin, että olen siinä vaiheessa jo hyvässä kunnossa ja tottunut rinkan painoon. Se yllätti, että niihin päiviin riitti paljon mäkiä. Lähes ainoat jalkavaivat (rakkulat varpaiden kärkiin) ilmestyivätkin vasta toiseksi viimeisenä vaelluspäivänä. Kun lopetin vaelluksen ja palasin Santiagoon bussilla, alkoi polvea särkeä.  

Vaelluksen varustelussa käytin vanhaa muistilistaani, rinkkaan kertyi painoa 8-9 kiloa (Finnair hyväksyy käsimatkatavaroihin kahdeksan kiloa).

McKinleyn Maple 45+10 -rinkka (vetoketjut etupuolella helpottavat tavaroiden etsimistä) 

- ulkoiluhousut ja tuulenpitävä takki
- ohut fleece tai muu pitkähihainen takki/neule
- vaelluskengät, -sandaalit ja varvastossut 
- sadeviitta
- makuupussi, minulla silkkinen, joka mahtuu litran Amergrip-pussiin
- hattu/lippalakki (huivi)
- 3/4 pituiset urheilutrikoot
- 1-2 toppia
- lyhyt- ja pitkähihainen paita, kevyitä ja nopeasti kuivuvia
- legginsit (viileisiin iltoihin ja öihin majapaikassa)
- pyjamashortsit ja -paita
- nopeasti kuivuva retkipyyhe
- urheiluliivit, rintaliivit
- urheilusukkia (minulla sekä puuvillasukkia että villasekoitesukkia)
- kalsareita (jotka voi unohtaa sen jälkeen kun on pukenut ylleen)
- huivi/pashmina, toimi joskus peittona päällä, joskus "illallis-asuna" harteilla

- juomapullo, muki (lusikka-haarukka-veitsisysteemi)
- korvatulpat, taskulamppu
- kynsileikkurit/sakset + kynsiviila
- rakkolaastarit (paljon!) + muita laastareita (Rainbown rakkolaastarit parhaita), lampaan tai alpakan villaa varpaiden väleihin
- särkylääkkeitä (muut henk.kohtaiset lääkkeet), käsidesi
- Voltaren Max tms. lihaskipuihin
- perusvoide tai esim. Helosan jalkojen rasvaukseen
- aurinkorasva (30*)
- suolaa pienissä pusseissa (Ikea)

- Amergrip-pusseja (kestävät parhaiten)
- wc-paperia/talouspaperia/paperinenäliinoja
- vaselin/huulirasva, kosteusvoide
- suihkusaippua ja shampoo pienissä pulloissa
- hammasharja ja -tahna, deodorantti, kampa
- pyykkisaippua pienessä kotelossa, hakaneuloja tai pieniä pyykkipoikia
- puhelimen (ja kameran) laturi
- kangaskassi/ohut päiväreppu ns. vapaa-aikaan
- kevyet kesävaatteet ja ohut neule kaupunkilomailua varten

Vyölaukku tms. "käsimatkatavaralaukku":

- rahat ja kortit
- vakuutuskortti, EU-Kelakortti
- passi, vaelluspassi
- muistikirja, kyniä
- puhelin, kamera

 Edelliskerrasta viisastuneena jätin pokkarin kotiin ja luin e-kirjaa, milloin jaksoin. Käsineet heitin jossain vaiheessa turhina pois (olivat valmiiksi rikki). Topit jäivät käyttämättä, kun olin liikkeellä pari viikkoa edelliskertoja aikaisemmin ja kevät on Etelä-Euroopassakin myöhässä. Pikkukamera jäi rinkan pohjalle, kaikki kuvat on otettu puhelimella.

Varsinkin Espanjassa moni pikkukauppa ja kahvila huolii ainoastaan käteistä, isommissa kaupungeissa pärjää korttimaksulla.

Hannu toi tullessaan minulle yhdet kaupunkivaatteet, omat (Ikean) kotitossuni ja lisää hammastahnaa. 

Mikä oli parasta? 

Kuten ennenkin; tapaamani ihmiset. Tutuimpien kanssa perustimme Camino Family WhatsApp-ryhmän. Se, että sain vaeltaa yksin, omaan tahtiini, omissa ajatuksissani ja surussani. Hienot maisemat ja upea luonto. Ja se, että kunto kesti tämänkin eikä jalkavaivoja pahasti tullut. Ja vaelluksen jälkeinen mukava parin viikon loma Espanjassa.

Mikä jäi harmittamaan?

No ei sitten mikään. Yritin etsiä ensi vuotta varten Camino de Madrid -opasta, mutta ilman sitäkin pärjää. Camino Madridia ei ikävä kyllä (ainakaan vielä) löydy Camino Ninja -Appista, mutta ehkä sekin ilmestyy sinne jossain vaiheessa. Seuraavalle vaellukselle pakkaan mukaan vain mustia (tai muuten saman värisiä) vaatteita, ne on helppo heittää samaan koneelliseen ja kuivuriin. 

Ensi keväänä uudelleen! 

Camino Portugués 2019

Reissu on jo sen verran lähellä, että sitä on luvallista hehkuttaa. Lennän Lissaboniin, vietän siellä pari päivää ja lähden kävelemään kohti pohjoista.

"Kilsat on kilsoja vaan." Etukäteen ajatellen en edes yritä kävellä Santiagoon saakka, vaikka periaatteessa sinne vajaassa neljässä viikossa ehtisinkin, ainakin jos jättäisin lepopäivät väliin. Tähtäimessäni on Porto, onhan sinnekin lähes 400 kilometriä. Siitä reitti jatkuu rannikkoa myöten ja aion löysäillä ja pysähdellä pieniin rantakyliin. Mahdollisesti käyn kääntymässä Espanjan rajalla ja kävelen takaisin Portoon toista reittiä. Näin kilometrejä kertyisi noin 550. Lissaboniin palaan junalla.

Edelleen luotan ensimmäisen caminoni pakkauslistaan, tosin rinkka on vaihtunut sen jälkeen kevyempään. Viime kesän alennusmyynneistä ostin kevyemmät ulkohousut ja -takin, jotka pitävät tuulta ja jonkun verran myös sadetta. Ainoat uudet hankinnat ovat puuvillatoppi, sukkia, rakkolaastareita ja Lidlin sadeviitta, jota myytiin vain miesten koossa (one size). Se taitaa olla minulle turhan iso ja Atlantin rannalla voi käydä kuin Maija Poppaselle. Ehkä jätän sen kotiin ja pakkaan mukaan vanhan sadeviitan, joka on hieman kärsinyt reissuissa. Sen voi sitten heittää pois caminon jälkeen.

https://illusiafinland.blogspot.com/2017/05/yhta-puolikasta-caminoa-viisaampi.html

  
Lauantaina pyöräytin pyykit koneessa ja sain ne kuivatettua ulkona. Illalla pakkasin rinkan, jonka painoksi tuli 7,1 kiloa. Lisäksi pieni "käsimatkatavarakassi", jonka sisältö pitää tunkea rinkkaan vaelluksen ajaksi. Lämpimiä vaatteita otin mukaan ainoastaan viileitä majapaikkoja varten. Toivottavasti sää suosii yksinäistä vaeltajaa!

Camino Francés (2 x 400 km)

2017: Pamplona - León noin 400 km
Vaellus oli tosi hieno, tapasin matkalla mukavia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa tuli kuljettua useita samanpituisia päivämatkoja, vaikka kuljinkin matkat yksin. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Jalkavaivoja oli rinkan painosta johtuen sen verran, että pidin välillä lepopäiviä ja yhden välin siirryin bussilla.

2018: León - Santiago de Compostela - Pontevedra noin 400 km
Ensimmäinen viikko oli silkkaa ylä- ja alamäkeä, toinen viikko tasaisempaa kulkua. Edelleen upeita maisemia, mutta ei niin paljon uusia tuttavuuksia kuin viime keväänä. Ehkä vähemmän Wau!- elämyksiä, mutta vaellus itsessään oli yhtä mukavaa. Vähemmän jalkavaivoja, mutta niiltä en säästynyt kokonaan tälläkään kerralla. Kevyempi rinkka ja isommat kengät säästivät vaivoilta. mutta vieläkin on varaa vähentää kantamuksia. Santiagon jälkeen siirryin yhden välin bussilla.

Kotiuduttuani ensimmäiseltä caminolta ostin alennusmyynnistä kevyemmän/pienemmän McKinleyn 45+10 litraisen rinkan. Jätin siitä metallikaaret kotiin keventääkseni rinkkaa entisestään. Hyvin se toimi noinkin, pysyi tukevasti selässä eikä mielestäni hiostanut. Rinkan hyvä puoli on se, että sen voi avata myös pitkittäiseltä ulkosivulta kahdella vetoketjulla, jolloin löytää helpommin etsimänsä vaatteen tai muun tavaran.

Viime kerran kokemuksesta luotin edelleen siihen, että silkkinen makuupussi riittää yöksi. Rakkolaastareita olisi pitänyt olla vielä enemmän mukana, paikallisista apteekeista ostetut olivat tuplaten kalliimpia ja huonompia kuin Rainbown laastarit. Aurinkorasvaa on pakko olla matkassa mukana. Totesin myös hyväksi kirkkaanvärisen paidan/yläosan, varsinkin ajoteiden varsilla tai kyläteillä kävellessäni. Heijastin oli tarpeen pilkkopimeässä illallisella käydessä.  

Toteutin edelliskerran muistilistan; ostin kevyen päivärepun ja isomman camino-simpukan. Lisäksi palkitsin itseni vaelluksen jälkeen uudella kellolla ja Camino Portugués -karttakirjalla. Suunnitelmissani onkin ensi keväänä tehdä pyhiinvaellus Lissabonista Santiagoon, ja sieltä mahdollisesti  Fisterraan.

Buen camino! 

"Matka jatkui, jalka astui toisen eteen. Hän oli hyväksynyt hitautensa ja eteneminen tuotti mielihyvää."
"Se oli riemastuttavan yksinkertaista. Jos jatkaisi eteenpäin, tulisi väistämättä perille."
"Hänellä oli erilainen kartta, hänen oman mielensä kartta ja se koostui kaikista niistä ihmisistä, jotka hän oli tavannut ja paikoista joissa hän oli käynyt."

Rachel Joyce: Harold Fryn odottomaton toivioretki

Reissukamojen hankintaa

Melko pian keväisen caminoni jälkeen ostin alennusmyynnistä 45 (+10) litraisen rinkan ja edellisiä 1½ numeroa isommat vaelluskengät. Hannu on parilla reissulla kainalosauvoja käyttäessään testannut rinkkaani, eikä tunnu olevan siihen tyytyväinen. Onkohan vika pakkaustekniikassa vai pitääkö minun vielä ostaa uusi rinkka? Kenkiä en ole ehtinyt kokeilla, kun viime vuonna hankkimani Merrelit ovat normilenkkeihin mainiot.

Urheiluliikkeistä ja netistä olen etsinyt "hakaneuloja", joilla vaeltajat ripustivat caminolla pyykkejään kuivumaan. Ei tunnu löytyvän, olenkin alkanut epäillä, että ne sittenkin olivat oikeita hakaneuloja. Pienimmät (mutta teräksisinä melko painavat) löytämäni pyykkipojat tilasin Bikesteristä. Netissä niitä mainostetaan teltanpidikkeinä (?) ja lähetyskulut maksoivat enemmän kuin itse tuote. 

ps. 25. elokuuta sain Matkahuollon lähettämän kirjeen, jossa ilmoitettiin, että tavaralähetys (yo. pyykkipojat) on noudettava Matkahuollon noutopisteestä viimeistään 24. elokuuta. Hyvä Posti!

Yhtä puolikasta caminoa viisaampi

Tästä on hyvä jatkaa!

Oma pakkauslistani, jota yritän seuraavalla kerralla vähentää, ja varsinkin keventää:

Jotoksen 65 litrainen rinkka (jossa sisäänommeltu sadesuoja), painoa noin 11 kiloa:

- ulkoiluhousut ja tuulenpitävä takki
- käsineet (pohjoisessa ja varsinkin vuorilla aamut olivat kylmiä)
- ohut fleece tai muu pitkähihainen takki
- vaelluskengät, -sandaalit ja varvastossut 
- sadeviitta
- makuupussi, minulla silkkinen, joka mahtuu litran Minigrip-pussiin
- hattu/lippalakki (huivi)
- 3/4 pituiset urheilutrikoot (x 2)
- 1-2 toppia (toisessa sisäänommeltuna urheiluliivit)
- lyhyt- ja pitkähihainen paita, kevyitä ja nopeasti kuivuvia
- legginsit (viileisiin iltoihin ja öihin majapaikassa)
- pyjamashortsit ja -paita
- nopeasti kuivuva retkipyyhe
- urheiluliivit, rintaliivit
- urheilusukkia (minulla sekä puuvillasukkia että villasekoitesukkia)
- kalsareita (jotka voi unohtaa sen jälkeen kun on pukenut ylleen)
- huivi/pashmina, toimi joskus peittona päällä, joskus "illallisasuna" harteilla

- juomapullo, muki (lusikka)
- korvatulpat, taskulamppu
- kynsileikkurit/sakset + kynsiviila
- rakkolaastarit (paljon!) + muita laastareita 
- särkylääkkeitä (muut henk.kohtaiset lääkkeet) 
- Mobilat tms. lihaskipuihin
- perusvoide tai esim. Helosan jalkojen rasvaukseen
- aurinkorasva (30*)
- suolaa pienissä pusseissa (esim. Ikea)
- vaelluskarttakirja, esim. John Brierley "Camino de Santiago"

- Minigrip-pusseja (kestävät parhaiten)
- wc-paperia/talouspaperia/paperinenäliinoja
- vaselin/huulirasva, kosteusvoide
- suihkusaippua ja shampoo pienissä pulloissa
- hammasharja ja -tahna, deodorantti, kampa
- pyykkisaippua pienessä kotelossa, "hakaneuloja" tai pieniä pyykkipoikia
- puhelimen ja kameran laturit
- kangaskassi/ohut päiväreppu ns. vapaa-aikaan
- kevyet kesävaatteet ja ohut neule kaupunkilomailua varten
- Camino de Santiago -opas (en käyttänyt kertaakaan)
- yksi pokkari (jonka ehdin lukea loppuun vasta paluulennolla)

Vyölaukku tms. "käsimatkatavaralaukku":

- rahat ja kortit
- vakuutuskortti, EU-Kelakortti
- passi, vaelluspassi
- muistikirja, kyniä
- puhelin, kamera

Hannun mukana lähetin kotiin läppärin, uikkarin ja hienosteluvaatteet. Vaellusporukassa ei tarvinnut hienostella, riitti kun suihkun jälkeen puki päälleen puhtaat vaatteet, illallisellle koristauduin korvakoruilla ja värikkäällä hartiahuivilla ("Ready for a dinner!"). Joku ihasteli tuoksuani, sillä minulla oli mukana pieni hajuvesipullo. Luxusta!

Oma juomapulloni oli kahvallisella termoskankaalla päällystetty pullo, jota oli mukava heiluttaa kädessä ja jonka voi halutessaan ripustaa rinkkaan roikkumaan.

Monet kantavat mukanaan omaa makuupussia eivätkä huoli majapaikkojen peittoja välttääkseen sängyistä leviäviä bedbugseja. Minun ymmärrykseeni ei mahdu, miten voi välttää patjassa tai tyynyssä olevien mahdollisten lutikoiden tarttumisen omaan makuupussiin. Siksi otin mukaan vain kevyen silkkisen makuupussin (kermap..se!), joka mahtuu litran Minigrip-pussiin. Pussin voisi kotiin palatessa pistää pakastimeen, jos olisi tarvetta. Kylmiksi öiksi otin käyttööni alberguen tarjoaman (tai max 1€) villapeiton tai fleecehuovan. 

Useat käyttävät vaellussauvaa tai kävelysauvoja, itse en ole sellaisiin tottunut enkä lähtenyt tälle reissulle sitä harjoittelemaan. Mieluummin heilutin käsiä vapaasti varsinkin ylämäessä. Alamäessä sauvoista saattaakin olla hyötyä. Ihaillen katselin kävelysauvoja käyttävien (varsinkin nuorten) tasaista ja joustavan rentoa etenemistä, ehkä minunkin pitää se joskus vielä harjoitella.

Kovin tiukkaa aikataulua ei kannata itselleen laatia. Omani alkoi heittää jo heti ensimmäisenä päivänä, kun en kuumalla ilmalla uskaltanut kävellä suunnittelemaani 24 km. Onneksi, sillä alku oli pelkkää nousua. Myös jalkavaivojen takia jouduin pitämään ylimääräisen lepopäivän ja siirtymään yhden etapin bussilla.

Pitää olla itselleen armollinen, jos sää on kurja tai on vaivoja, ainakin tylsimmät välit voi siirtyä bussilla. Ihan pikkukylissä on pakko turvautua takseihin. Halutessaan rinkan voi lähettää seuraavaan majapaikkaan, jokainen siirtyminen maksaa 5€. 

Caminon voi myös ratsastaa tai polkea pyörällä. Burgosin ja Leónin väli on tasaista, joten se soveltuu hyvin pyöräilyyn. Näin yhden nuoren naisen polkevan pyörää, istuimessa istui pieni poika ja perässä hän veti "ahkiota", johon oli pakannut kaikki tavarat. Matkallani näin ainakin kolmen miehen kantavan mukanaan kitaraa (+ yksi ukulele).

Laihtumaan ei caminolla pääse, jos ei sitten lähde reissuun kovin paljon ylipainoisena. Alkuun lihakset tulivat kipeiksi ja varmasti jonkunlaista muokkaustakin tapahtui painavan rinkan ja ylämäkien ansiosta, mutta kun päivittäin syö aamiaisen, lounaan, illallisen ja välipalat, niin kalorien saanti on taattu. Lisäksi valkoista leipää (jota en yleensä syö lainkaan), uppopaistettuja ruokia, olutta ja viiniä. Kunto kyllä kohoaa ja vatsantoiminta tehostuu, mikä minulle oli aivan uutta. Usein heräsin siihen, kun vatsani oli jo hereillä...

Säiden suhteen ajoitukseni osui nappiin; ei ollut vielä liian kuuma ja vältyin sateiltakin. Ensimmäisen kohdalleni osuvan sadepäivän vietin "sairauslomaa" ja siirryin seuraavaan kohteeseen bussilla, toisena matkan sadepäivänä olin jo lopettanut caminoni ja aloitin loman siirtyen paikasta toiseen julkisilla. Kevät ja syksy ovat kuitenkin parasta camino-aikaa, talvella on varsinkin vuorilla kylmä (jopa lunta), kesällä on kuuma ja ruuhkaisinta aikaa. Viimeinen 100 km ennen Santiagoa on suosituin reitti ja sitä ei ainakaan kannata kävellä kesäaikaan.

Muistettavaa seuraavalle vaellukselle:

- hanki pienempi rinkka, 40-45 litrainen riittää
- pakkaa vähemmän vaatteita, niitä voi pestä/pesettää lähes jokaisessa majapaikassa
- kiristä silmä- ja aurinkolasien sangat, muuten lasit valuvat ikävästi (varsinkin ylämäessä, kun kävelee etukumarassa) pitkin nenänvartta, joka on hikinen ja aurinkorasvainen

Mikä oli caminolla parasta:

- samanhenkiset, todella mukavat ihmiset, joista jotkut kulkivat samaa tahtia monta päivää
- yksin kävely, jolloin saattoi vaipua omiin ajatuksiinsa ja etsiä rentoutta etenemiseen
- Pohjois-Espanjan upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset, jotka paikan koosta riippumatta tervehtivät aina vaeltajaa ja toivottivat "Buen camino!"
- itsestäni en ole ylpeä, mutta jaloistani olen; ne jaksoivat kantaa minut joka päivä perille

Mikä jäi harmittamaan:

- etten ostanut kevyttä, kankaista camino-reppua, johon olisi mahtunut kaikki se, mitä iltapäivän tai illan vapaa-ajan kävelyllä tarvitsin
- vasta caminolla kuulin, että caminon tunnusmerkki, simpukka, pitäisi aina saada joltain toiselta (itselleni ostin vain pienen simpukan, seuraavalla kerralla ostan toisen samanlaisen tai isomman, jos kävelen Santiagoon saakka). Olin ostanut kaksi pientä simpukka-kaulakorua. Davidin jäädessä pois bussin kyydistä harmittelin, että toinen niistä oli rinkassani bussin tavaratilassa, muuten olisin antanut sen hänelle. 

ps.
Tietääkö kukaan, mistä saa ostettua niitä hakaneulan näköisiä vempaimia, millä muunmaalaiset ripustivat pyykkinsä kuivumaan? Vai olivatko ne oikeasti hakaneuloja (ja miten niihin suhtautuu käsimatkatavaraohje)?