Vaellus oli tosi hieno, tapasin matkalla mukavia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa tuli kuljettua useita samanpituisia päivämatkoja, vaikka kuljinkin matkat yksin. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Jalkavaivoja oli rinkan painosta johtuen sen verran, että pidin välillä lepopäiviä ja yhden välin siirryin bussilla.
2018: León - Santiago de Compostela - Pontevedra noin 400 km
Ensimmäinen viikko oli silkkaa ylä- ja alamäkeä, toinen viikko tasaisempaa kulkua. Edelleen upeita maisemia, mutta ei niin paljon uusia tuttavuuksia kuin viime keväänä. Ehkä vähemmän Wau!- elämyksiä, mutta vaellus itsessään oli yhtä mukavaa. Vähemmän jalkavaivoja, mutta niiltä en säästynyt kokonaan tälläkään kerralla. Kevyempi rinkka ja isommat kengät säästivät vaivoilta. mutta vieläkin on varaa vähentää kantamuksia. Santiagon jälkeen siirryin yhden välin bussilla.
Kotiuduttuani ensimmäiseltä caminolta ostin alennusmyynnistä kevyemmän/pienemmän McKinleyn 45+10 litraisen rinkan. Jätin siitä metallikaaret kotiin keventääkseni rinkkaa entisestään. Hyvin se toimi noinkin, pysyi tukevasti selässä eikä mielestäni hiostanut. Rinkan hyvä puoli on se, että sen voi avata myös pitkittäiseltä ulkosivulta kahdella vetoketjulla, jolloin löytää helpommin etsimänsä vaatteen tai muun tavaran.
Viime kerran kokemuksesta luotin edelleen siihen, että silkkinen makuupussi riittää yöksi. Rakkolaastareita olisi pitänyt olla vielä enemmän mukana, paikallisista apteekeista ostetut olivat tuplaten kalliimpia ja huonompia kuin Rainbown laastarit. Aurinkorasvaa on pakko olla matkassa mukana. Totesin myös hyväksi kirkkaanvärisen paidan/yläosan, varsinkin ajoteiden varsilla tai kyläteillä kävellessäni. Heijastin oli tarpeen pilkkopimeässä illallisella käydessä.
Toteutin edelliskerran muistilistan; ostin kevyen päivärepun ja isomman camino-simpukan. Lisäksi palkitsin itseni vaelluksen jälkeen uudella kellolla ja Camino Portugués -karttakirjalla. Suunnitelmissani onkin ensi keväänä tehdä pyhiinvaellus Lissabonista Santiagoon, ja sieltä mahdollisesti Fisterraan.
Buen camino!
"Matka jatkui, jalka astui toisen eteen. Hän oli hyväksynyt hitautensa ja eteneminen tuotti mielihyvää."
"Se oli riemastuttavan yksinkertaista. Jos jatkaisi eteenpäin, tulisi väistämättä perille."
"Hänellä oli erilainen kartta, hänen oman mielensä kartta ja se koostui kaikista niistä ihmisistä, jotka hän oli tavannut ja paikoista joissa hän oli käynyt."
Rachel Joyce: Harold Fryn odottomaton toivioretki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti