Matkavalmisteluja ja kuumeista odottelua

Aloimme suunnitella kevään matkaa heti syksyn reissujen jälkeen. Tarkoitus oli lähteä pääsiäisen viettoon Portugaliin ja tavata samalla tuttavapariskunta jossain Algarven alueella. Mahdolliset työkuviot tekivät kuitenkin sen, että aikaistimme matkaa jo maaliskuulle. Näin ollen Hannulla on käytettävissä vain viikon talviloma, minä pääsen reissuun taas edeltä. Pohjoisessa on vielä paljon ennen käymätöntä, enkä voi kieltää, etteikö Portokin kutsuisi minua. Yksin lähteminen tarkoittaa taas sitä, että minä kannan kaiken tekniikan ja kirjapinon. En ole vieläkään hankkinut itselleni tablettia ja joka tapauksessa haluan ottaa mukaan vanhan, hyvän Lonely Planetin ja portugalin kielen kurssikirjan. Sovimme treffit Lissaboniin, josta jatkamme yhdessä etelään.

Vertailimme lentohintoja ja päädyimme TAP:in suoriin lentoihin Lissaboniin. Muilla yhtiöillä ei olisi paljon säästöä tullut ja matka-aika olisi venynyt kohtuuttomasti. Harmi vain, että menolento on iltapäivällä, perillä vasta illalla. Siksi varasin itselleni yhden yön majoituksen tutusta Lisbon Amazing Hostelista, se on helppo löytää ja sijaitsee sopivasti metro- ja juna-aseman lähettyvillä. Seuraavana aamuna jatkan matkaa Portoon, jossa vietän kaksi yötä. Varasin sieltäkin majoituksen etukäteen, dormipaikka aamiaisella vain 11€/yö. Sen jälkeen tuleekin täysin uutta! Karttaa katsomalla seurasin Douro-jokea itään ja päädyin Pinhão nimiseen paikkaan. Noin tuhannen asukkaan kylästä ei montaa majapaikkaa löytynyt, varasin itselleni reissun kalleimman majoituksen; yhden makuuhuoneen ”villan”, jossa pitäisi olla vähän pihaakin. Maisemat ja patikkapolut houkuttelivat minua niin paljon, että majapaikan edustajan ottaessa sähköpostilla yhteyttä varasin kolmannenkin yön. Pinhãon jälkeen reittisuunnitelma on avoin, luultavasti suuntaan vielä pohjoiseen Guimarãesiin ja/tai Bragaan.

Helmikuussa aloin huolestuneena seurata sääennusteita. Kovin oli sateista ja viileää Portugalissakin. Maaliskuun alkuun luvattiin kuivempaa ja lämpimämpää. Sehän on edellytys yksinäisille patikkamatkoille. Olen juuri parantunut flunssasta enkä todellakaan halua sairastua uudelleen reissussa. AccuWeatherin ennuste Bragalle; brilliant sunshine!

Varustehankinnat jäävät vähäisiksi; uusi saippuakotelo Murciaan unohtuneen tilalle. Hankin jo syksyllä tuulta ja vettä jonkun verran hylkivät housut. Ajankohdan takia on pakko pukea päälle myös hupullinen takki, jossa on vetoketjut taskuissa (Lissabonin tarkuvarkaita vastaan). Kovin kesäisiä vaatteita ei tarvitse pakata mukaan, vaikka Algarvessa olisikin lämmintä. Cittarin tarjouksesta ostin slimmatun collegetakin kuudella eurolla. Se mahtuu hyvin takin alle, jos on kalsea keli ja lämmittää muuten mukavasti iltaisin hosteleissa.

Kun Hannu saapuu Lissaboniin (hänkin iltalennolla), vietämme yhden yön Lissabonissa ja jatkamme aamujunalla näillä näkymin Albufeiraan. Kohde tarkentuu vielä riippuen siitä, missä Satu ja Hannu asustavat sillä hetkellä. Kolmen yön jälkeen siirrymme bussilla Castro Verdeen, josta varasimme hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Viimeisen Lissabon-yön vietämme tutussa Beira Mar Hostelissa.

Koska minulla oli iltapäivälento, ehdin pakata lähtöpäivänä. Sääennusteet näyttivät entistä paremmilta, joten kevensin vähän mukaan tulevia vaatteita. Jätin Hannun kannettavaksi osan lukemisistani, onhan minulla läppärillä monet matkablogit ja päivänlehdet luettavana. Ehkä aikaa jää myös oman matkakirjan oikolukemiseen, vaikka se tuntuukin tuskaiselta pieneltä ruudulta. Kukkapenkistä puski esiin jotain vihreää, kun lähdin.

Maaliskuu - matkailukuu

Maaliskuu alkoi mukavalla säällä; ilmassa oli selvästi jo kevään tuntua. Tiedossa viikonloppu ilman stressiä ja isompia ohjelmanumeroita. Lauantaina kävimme Myyrmäessä Vantaan Taidemuseossa katsomassa hienon Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyn. Samalla Hannu osti Vantaan Antikvariaatista Göran Schildtin kirjan "Dianan saari", jota on melkein mahdoton mistään löytää. Iltapäivällä istuimme autotallin aurinkoisella nurkalla lenkkioluella. Lounaaksi hyvää hernekeittoa. Hannu yllätti kaivamalla pakastimesta punssipullon. Illalla tein savujuustosalaatin ja sangrian, jotka kannoimme vinttiin. Kuuntelimme vanhoja vinyylejä; Paco de Luciaa (R.I.P.) ja Peter Gabrielia.

Sunnuntaina vierailimme äidin luona Virekodissa. Henkilökunta oli laittanut hänen mattonsa pesuun, mutta tyynyt olivat salaperäisesti kadonneet jonnekin. Päiväpeitto oli kylpyhuoneessa, vaatteita pitkin huonetta, isän valokuva vaatekaapissa, toisen asukkaan Aino-tossut tuolin takana, sukka kirjahyllyn kaapissa ja appelsiini tuolilla. Kävimme viemässä Onnille rannekellon nimpparilahjaksi ja kotimatkalla poikkesimme Ikeaan ostamaan paksuja kynttilöitä Bilteman lattialyhtyyn, jonka Hannu toi minulle pienestä vinkistä.

Illalla päivitimme Portugalin matkan tiedot, etsin juna-aikatauluja ja katselin karttoja (ihan turhaan, tulen kuitenkin olemaan eksyksissä suurimman osan matkasta). Vaarin vanha maaliskuun/marraskuun kaktus puskee nuppuja sitä mukaa, kun päivät pitenevät. Tietysti se kukkii sillä aikaa, kun minä olen reissussa.

Kuukauden kirja: Laurent Gaudé "Kirottu suku". Ranskalaisen kirjailijan pieneen italialaiseen kylään sijoittuva liikuttava tarina "kirotusta" perheestä, jota naapurit alkuun hylkivät ja karttavat. Lopunkaiken kyläläiset vetävät yhtäköyttä ja perhekin saa ansaitsemansa arvostuksen. Tarina etenee kauniisti sukupolvelta toiselle.

Ei niin heleää helmikuuta

Kylätoimikunta päätti järjestää perinteisen metsäretken makkaranpaistoineen vasta maaliskuussa, lauantaina jolloin me olemme jossain muualla. Siksipä sytytimme nuotion omalle takapihalle ja paistoimme siinä makoisat lammasmakkarat.

Tulevaan Portugalin matkaan valmistauduin ostamalla halpahallista saippuakotelon Marseille-saippualle. Edellinen taisi unohtua Murciaan. Muita hankintoja ei matkan takia tarvitse tehdä, vanhat vaatteet saavat taas kelvata. Kunhan sää nyt kirkastuisi ja lämpenisi, ettei tarvitse palella hosteleissa.

Onni soitti haluavansa tulla meille yökylään. Sovimme, että haen hänet tiistaina ja käymme samalla äidin ja kummieni luona. Sain kuitenkin flunssatartunnan Hannulta (taas!) ja Suvi kielsi minua tulemasta lähellekään Onnia. Turha myöskään tartuttaa vanhuksia, joten jäin kotiin potemaan ja juomaan Finrexiniä. Olin jo ehtinyt hankkia tarvikkeet tortilloja ja mangolassia varten, nyt jouduimme syömään Onninkin osuuden.

Flunssaisena tuli seurattua vähän urheiluakin sohvalla maatessa. Loppuviikosta olo koheni sen verran, että kävin torstaina Tikkurilassa hammasröntgenissä ja kävelin kotiin, illalla joogaa. Perjantaina punnersin kevyen viikkosiivouksen ja illalla jaksoin vielä jumpata puoliteholla. Etsimme sopivaa ajankohtaa Salon vierailulle. Kun se saatiin sovittua lauantaille, Sofialle vuorostaan tuli oksennustauti. En siis nähnyt ipanoita lainkaan heidän hiihtolomallaan. Ajoin lauantaina vesisateessa Lohjalle ja vein äidille tulppaanikimpun. Sisko oli vihjannut, ettei hänelle kannata viedä ruukkukukkia, hän kastelee ne hukuksiin. Jostain syystä hän täyttää vedellä myös kannellisen karkkipurkin, päivävoidepurkin (sisko heitti sen pois ja vei tilalle tuubi-mallin) ja joskus myös ämpärin tai muun astian. Äiti istui oleskelutilan kiikkutuolissa nalle sylissä, päällään viisi paitaa ja toppatakki, päässä baskeri. "Siinä hän on istunut aamupäivästä asti", naureskeli hoitaja (mikset sitten pyytänyt vähentämään vaatetusta, mietin minä mutten sanonut mitään). Menimme äidin huoneeseen riisumaan turhat kerrokset, samalla komensin hänet vessakäynnille ja pukemaan sen jälleen kerran unohtuneen housuvaipan. Sää oli sen verran kehno (samoin minun kuntoni), että jätimme kävelylenkin toiseen kertaan ja menimme kahvihuoneeseen muiden asukkaiden seuraan rupattelemaan. Tutuksi tulleista asukkaista saa mukavaa juttuseuraa, vaikka jutut saman tien heiltä unohtuvatkin. Hannulla oli soittokeikka, tarjosin itselleni kotimatkalla lounaan Perttilän Ismetissä. Illalla kuuntelin vanhoja vinyylejä vintissä.

Vesisateiden, tuulen ja lämpöasteiden ansiosta lumet katosivat pihalta helmikuun viimeisellä viikolla. Ennusteet lupasivat lämpenevää myös Portugaliin, Portossa pitäisi olla aurinkoista ja liki +20 kun sinne asti pääsen. Pinhãon majoittaja otti yhteyttä sähköpostilla ja varasin varuiksi vielä kolmannenkin yön. Miten matka siitä jatkuu, jää nähtäväksi. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Philippellä parturoitavana. Tällä kerralla poika leikkasi rohkeasti minulle reissutukan. Kevättä ilmassa; päivä oli aurinkoinen, tiet kuivia ja pölyisiä, moottoripyöriä jo liikenteessä. Seuraavana päivänä kävelin Tikkurilaan (ja takaisin) ostamaan Onnille nimpparilahjan. Sen jälkeen tuntui jalkahoito ihanalta.

Siirsin talvitakit vinttiin, kun ei sitä talvea nyt tulekaan. Laskiaisen lähestyessä tein hernerokkaa, päivitin senkin reseptin savupaprikajauheella. Savunmakua lisäsi myös joulusta jäänyt kalkkunasilppu. Tasoitin omenapuun yläoksia, eikös se homma pidä hoitaa näin "keväthangilla". Päivät pitenevät, illalla joogatunnille kävellessä on vielä valoisaa ja aamuisin on mukava herätä linnunlauluun.

Kuukauden kirja 4: Hanna Tuuri "Irlantilainen aamiainen - kertomuksia vihreältä saarelta"

Kuukauden kirja 5: Ian McEwan "Makeannälkä". Nuori nainen värvätään Ison-Britannian turvallisuuspalveluun 70-luvulla. McEwanin kirjat ovat yleensä ahdistavia trillereitä, tämä on mukavasti huumorilla höystetty.

Onko talvi peruutettu?

Tänä talvena ei tarvitse lumitöitä tehdä, linko on ollut vain kerran käytössä. Vantaalle on kyllä vedetty koneella ladut, mutta minua eivät vähälumiset ladut houkuttele. Helmikuun ensimmäisellä viikolla kävelylenkillä on kevätkelit; aurinko paistaa, lumi kimmeltää pelloilla ja talitintit laulavat.

Kävin kävelyttämässä äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin. Sängyn hän oli pedannut niin, että päiväpeitto oli alimmaisena ja muovisuojattu kangas lähes päällimmäisenä. Henkilökunta antaa asukkaiden touhuta huoneissaan mitä haluavat (vaikka heittää käytetyt vessapaperit roskakoriin, kuten äiti tekee). Kotimatkalla poikkesin Suvin luona. Ilona ilmoitti, että Onnilla on ollut yrjötauti ja että hänkin haluaa nukketeatteriin. Tyttö oli kuullut, että lupasin viedä Onnin keväällä katsomaan Pessi ja Illusia -näytöstä. Onneksi sain varattua hänellekin lipun. Kaisa ja Ville tulivat illalla meille ipanoiden kanssa, mukavaa kun pikkuiset eivät vierasta lainkaan. Sekä Pihla että Aatos kiipesivät vuoronperään syliini ja höpöttivät omiaan. Kaisa kertoi, että kinastellessaan keskenään Aatos ja Pihla murisevat toisilleen, kun kumpikaan ei osaa vielä kunnolla puhua.

Helsinki-päivän vietin yksin käymällä Ateneumissa katsomassa Rafael Wardin ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön näyttelyt. Wardin aurinkoisten töiden lisäksi ihastuin Venny Soldan-Brofeldtin tauluihin, hän on mielestäni turhaan jäänyt Rantatien miestaiteilijoiden taka-alalle. Lounas Puttessa ja kahvit toimistolla. Ehdin vielä illaksi Ilolaan hikijumppaan, jonka vapaaehtoinen osallistumismaksu käytetään Naisten Pankin hyväksi (jumppaa naiselle ammatti). Lauantain zumban jälkeen voi hyvällä omallatunnolla paistaa blinejä. Illalla saimme yllätysvieraita, kun entiset naapurit poikkesivat ohimennessään; Jeeni oli kasvanut huimasti viime näkemältä.

Sunnuntain lenkillä liukastelin jäisillä kävelyteillä, reidet entistä kipeimpinä jumpan, zumban ja kävelyn jäljiltä. Tein lohturuokaa; pitkästä aikaa salviabroileria kasvisten kera.

Kuukauden kirja 1: Ismail Kadare "Särkynyt huhtikuu". Kirja kertoo Albanian historiallisesta lakikirjasta Kanunista ja sen määräämästä verikostosta. Suoranaista lahtaamista sukujen kesken, siitä ei selviä rahalla tai karkaamalla.

Kuukauden kirja 2: Travellers Bosnia, Serbia & Montenegro. Kanunista huolimatta myös Albania kiinnostaa...

Kuukauden kirja 3: Alicia Giménez Bartlett "Petra Delicado ja merkityt tytöt". Harvoin luen dekkareita, mutta tämä Barcelonaan sijoittuva naiskomissaarin tekemisistä kertova kirja oli kyllä hauska. Jos nyt voi sanoa hauskaksi juonta, joka sisältää raiskauksia ja murhia ympäri kaupunkia.

Tallinna

Vietimme pitkästä aikaa viikonlopun Tallinnassa, vaihteeksi keskellä talvea. Oli mukavan rauhallista, ei niin paljon turisteja kuin kesäaikaan tai joulutoreilla. Lumisade aikaansai sadunomaisen tunnelman hiljaisilla vanhan kaupungin kujilla. Kylmä viima ajoi meidät kellareihin ja kuppiloihin lämmittelemään kuumalla glögillä ja runsailla ruuilla.

Eckerön Finlandia lähti lauantaina satamasta 8.30. Olimme Helsingissä ajoissa, mutta ratikka 9 ei kulkenut lainkaan ja kaikki Länsisatamaan menijät jonottivat takseihin. Talvi teki taas tepposensa, tällä kerralla ratikkalinjoille. Jaoimme taksin kahden virolaisen tytön kanssa ja ehdimme ajoissa satamaan.

Saimme Centralista huoneemme heti, pienestä lisämaksusta isomman huoneen 5-kerroksesta. Oli äärimmäisen hiljaista. Lounaan söimme Karja Kelderissä. Iltapäiväkävelyn jälkeen vetäydyimme päikkäreille. Otimme aperitiivit ja jalkauduimme taas keskustaan, jota illalla kaunistivat jouluiset valot. Kävelimme puiston läpi Pärnu maantien varrella olevaan unkarilaisravintola Kapten Tenkesiin. Ensin kuumaa glögiä, sen jälkeen hyvät alku- ja pääruuat. Jälkiruualle ei enää jäänyt tilaa.

http://www.kaptentenkes.ee/

Irkkukahvit joimme kotimatkalla Karja Kelderissä. Ehdimme hotelliin katsomaan UMK:n finaalin.

Runsaan aamiaisen jälkeen pidimme huoneemme puoleenpäivään, jätimme tavarat säilytykseen ja kävelimme ulos auringonpaisteiseen kaupunkiin. Olin ottanut mukaan vain uuden pikkukameran, pitäähän se testata ennen pidempiä reissuja. Se osoittautuikin ihan näppäräksi reissukameraksi, olin tyytyväinen sekä sisä- että ulkokuviin. Kävelimme ylös Toompealle, jonka toista näköalatasannetta edelleen remontoidaan. Turisteja oli harvakseltaan liikkeellä. Hannu vei minut Valli Baariin, en kuitenkaan halunnut millimallikasta vaan tyydyin portteriin. Lounaalle menimme tuttuun Asian Aromaan, jonka omistajat olivat vaihtuneet (intialaisiin) viime kerrasta. Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja talon valkoviini oli varsinainen löytö; argentiinalaista torrontesia, jota ei tahdo enää Suomesta saada.

http://www.wine-searcher.com/find/trivento+tribu+torront+mendoza+cuyo+argentina

 

Iltapäivällä haimme laukut Centralista, ostimme satamasta vähän viiniä kotiin ja valloitimme istumapaikat laivalta. Helsingin kadut oli aurattu ja tungimme laukkuinemme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ratikka ysiin. Ajoitus osui nappiin myös junan kanssa ja olimme kotona odotettua aikaisemmin.

Vihdoinkin lunta ja pakkasta!

Saimme odotella lähes tammikuun puoliväliin asti, ennenkuin Vantaallekin tuli pakkasta ja lunta sen verran, että maa muuttui valkoiseksi. Lähdin lähimetsään kävelemään ja katsomaan, mitä tuhoja myrskyt olivat aiheuttaneet poluille, joita pitkin oikaisen talvella hiihtoladuille. Kaatuneita puita ja pudonneita oksia oli joka paikassa, polut märkiä ja kuraisia. Saa nähdä, onko tänä vuonna lainkaan käyttöä lumikengille, toivottavasti sentään suksille. Talvi taittuu kohdallani maaliskuussa, kun lähden seikkailemaan vähän lämpöisemmille seuduille. Nuutinpäivään mennessä poistin loputkin jouluvalot, punaiset tyynyt ja liinat. Tähtitaivas sai vielä jäädä aulan kattoon, samoin yksi valosarja sängynpäätyyn ja toinen lasipurkkiin aulan lattialle valaisemaan kulkuväylää kylppäriin. Joulukukat olivat yhtä jouluruusua lukuun ottamatta kukkineet, ostin tilalle kimpun keltaisia ruusuja. Viikko-ohjelmaani on tullut zumba-, lattari- ja joogatunteja, muuten pidän allakan mahdollisimman tyhjänä. Tai ainakin yritän, niin jää tilaa extempore-tapahtumille.

Menimme siskon kanssa yhdessä Virekotiin, mikä tuntui ilahduttavan äitiä; hän kaappasi minut kainaloonsa kun kävelimme hoivakodin käytävillä. Helsinki-päivänä Philippe leikkasi hiukseni taas aivan lyhyiksi (opettajan sanoin; leikataan siitä sellainen Mia Farrow "Rosemary's nightmare" -tyylinen, tiedätkö), kävin lounaalla ja toimistolla vaihtamassa kuulumisia.

Pakkanen paukkui vanhan talon nurkissa. Päivät olivat auringossa kimmeltäviä, mutta ulkona ei tarjennut kuin pikkulenkin verran. Loistava siivousilma, vein matot ulos pakkaseen raikastumaan. Ja oli hyvä syy mennä viltin alle hyvän kirjan kanssa. Joogassa natisivat nivelet ja paukkuivat polvet, miten ihminen voikin olla näin jäykkä? Kylmä ilma aiheutti myös herkuttelutarpeen, yritin välttää suklaansyöntiä ja tein salaatteja maukkaista juustoista ja katkaravuista. Jälleen kerran päätin pyhästi olla tekemättä jouluksi mitään kakkuja, ne päätyivät taas homeisina tai kuivina roskiin.

Kävimme katsomassa naapurin uutta tyttövauvaa. Neiti nukkui koko vierailumme ajan. Leivoin Milan kanssa lakritsin näköisestä muovailuvahasta pipareita. "Kyllä sinä osaat" lohdutti Mila minua kun "kaulin" tuntui liian pieneltä käsissäni.

Äiti on kadottanut rakkaan kassinsa, johon hän on pakannut ainakin hattunsa ja huivinsa. Seinäkellokin oli hävinnyt (hän on siis kiipeillyt tuolilla), se löytyi kansliasta, mutta itse hän ei ollut tunnistanut sitä omakseen. Kylpytakki löytyi Veikon suihkusta ja yhdet alushousut edesmenneen miehen vaatekaapista. Koko nimeään äiti ei osaa enää kirjoittaa, pankin paperin allekirjoitukseen syntyi tikkukirjaimia kun sisko niitä luetteli.

Vaikken muuten juuri punaista lihaa syökään, jatkuva pakkaskeli vaatii kunnon talviruokaa; porsaankasleria, pakastepapuja ja joulusta jäänyttä porkkanalaatikkoa. Onneksi ulkona ei tuullut ja aurinko paistoi, pystyi tekemään pitkiäkin kävelylenkkejä. Kellarin jääkaapin päälle oli ilmestynyt hiirenpapanoita, meillä on siis edelleenkin kutsumattomia vieraita. Kovasta pakkasesta oli se hyöty, että sain pakastimen sulatettua ja siivottua. Tarkoitus oli myös tyhjentää sitä, joten sulatin viinimarjoja liköörintekoa varten.

Hannu tarjosi kellarin hiirulaisille vanhaa goudaa ja kolinasta päätellen pääsimme eroon ainakin yhdestä alivuokralaisesta. REMY ry järjesti Rekolan Kinon tiloihin lämminhenkisen konsertin. Kettunen-Poijärvi-Kuokkanen-Haavisto soittivat loistavasti ja tuntuivat myös viihtyvän hyvin. Ninni kertoi, että heidän Dream-Catcher -video on kuvattu Lohjalla.

http://www.youtube.com/watch?v=aJWasYJiySg  

Hannu on ilmeisesti tulossa kipeäksi; menimme keikalle autolla ja jätimme väliin jatkot Rekolan Villapakassa.

Ei taida lunta sataa etelään, ainakaan tammikuussa. Latupohja on mainio lenkkipolku ja huurteiset puut kauniita katsella. Pajunkissatkin ovat jo varmaan paleltuneet.

Ostin Pirta-tyynynpäällisiä Cittarin alesta hintaan 2€/kpl, lahjaksi heppatytöilleni. Tammikuun viimeisellä viikolla vaihdoin punaiset jouluverhot valkoisiin. Lunta on sen verran, että päivä on vähän valaistunut. Pakkasta on noin 10 astetta, mutta tuuli on jäätävä. Tein kuumia keittoja ja pistin myös blinit harkintaan. Joulusta jääneet kuivat taatelit saksin sienirisoton sekaan.

Tilasin ipanoille Lotta Niemisen ihastuttavan kuvakirjan "Kävellen ympäri maailman". Taidankin pitää sen itselläni, tulkoot tänne katsomaan kirjaa! Yritän siihen asti pitää näppini erossa 80 avattavasta luukusta...

Äidin lenkittäminen lähtee aina riisumisesta ja vessakäynnistä. Tällä kerralla hänellä oli päällään viisi puseroa (eikä tietenkään housuvaippaa). Vaatekaappi oli tyhjä; loput vaatteet hän oli tiukasti rullannut sängyn päälle. Kaikki kengät ja saappaat olivat rivissä lattialla. Äidistä olisi tullut hyvä reppureissaaja, kun pakkaaminen käy noin sujuvasti. Kävelimme hänen entisen rivitaloasuntonsa lähellä, mutta hän ei tunnistanut seutua eikä taloja lainkaan.

Kuukauden kirja 2: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 1. Rakkaus". Todellisuuteen perustuva hyvin kirjoitettu, liikuttava ja surullinen kertomus 80-luvun homoseksuaaleista ja HIV:n rantautumisesta Ruotsiin. Seuraavaa osaa odotellessa...

Kuukauden kirja 3: Camilla & Magnus Lindberg "Leros". Kaunis kirja kertoo Leroksen historiasta ja
Göran & Christine Schildtin vuosikymmenet kestäneestä elämästä saarella. Hienot kuvat aikaansaavat koti-ikävän Kreikkaan.

Kuukauden kirja 4: Zlata Filipović "Zlatan päiväkirja". 11-vuotias Zlata kertoo Sarajevon tapahtumista vuosina 1992-1993. Tyttö ei ymmärrä (kuten en minäkään) sodan syitä,  mutta joutuu kärsimään kaikki sen kauhut ja seuraukset.

Kuukauden kirja 5: Lonely Planet "Portugal". Kevään reissusuunnitelma etenee...

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Uudenvuodenaattona oli edelleen niin lämmintä, että joimme lenkkioluet omalla terassilla. Illan vietimme Susannan ja Jukan vieraina. Harvoin on näin lyhyt kyläilymatka, jos ei naapureita lasketa. Tapasin pitkästä aikaa muitakin pikkuserkkujani, vaihdoimme kuulumisia saunanlauteilla ja ruokapöydän ympärillä istuen. Vuoden vaihtuessa siirryimme lasikuistille seuraamaan vantaalaisten ilotulitusta. Talo sijaitsee mäen päällä ja näkyvyys oli varsin hyvä. Kalenterista kääntyi uusi sivu, jossa on kysymysmerkkejä tiuhaan. Mitään hyviä lupauksia en tälläkään kerralla tee, mutta vaihdoin vanhentuvat liikuntasetelit KorsoGymin 10-korttiin ja maksoin Rekolan Raikkaan kausimaksun. Toisen jumpan jälkeen olin kuin jyrän alle jäänyt. Lähes vuoden laiskottelun jälkeen kropalla on taas totuttelemista moiseen rääkkiin. Yritän myös vähentää herkuttelua ja pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Toivottavasti pääsen matkustelemaan, riippuen työtilanteesta. Lupaan myös tavata ystäviäni niin paljon, kun heidän aikataulunsa sallii. No, tulihan niitä lupauksia kuitenkin tehtyä, mutta eiköhän nuo ole helppo myös toteuttaa. Alennusmyynneistä ostin ulkoiluvaatteita, ipanoille kirjoja ja Annalle löytyi yksi joululahja odottamaan kaapin kätköihin.

Perjantaina kävin Tennispalatsin Taidemuseossa katsomassa Play - Mediataiteen tähtiä -näyttelyn, ostin Indiskan alesta rekvisiittaa kotiin ja treffasin Hannun Kiila-ravintolassa. Sen jälkeen menimme Uspenskin katedraaliin kuuntelemaan hienoa Optina Pustynin laulajat -kuoron konserttia. 

Viikonlopun vietimme siskon lihapatojen äärellä Raaseporissa. Löylyjen välissä istuimme pitkään ulkona pyyhkeet ympärillä ja puhuimme äidistä (tietenkin) ja muista sisaruksistamme, ihmetellen heidän osallistumattomuuttaan äidin elämään. Oli sumuista, märkää ja lämmintä, rannassa ei aamulla näkynyt retkiluistelijoita, kuten vuosi sitten. Sunnuntaina ajoimme Virkkalaan lenkittämään äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin päällä ja korissa miesten pitkät kalsarit ja tuntematon pusero. Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Loppiaisena kävimme Airi-mummilla kahvittelemassa. Hienoa tavata vaihteeksi noin teräväpäinen vanhus. Oli aika riisua joulukuusi ja osa jouluvaloista, toivoa lunta ja pakkasta sekä alkaa odotella kevättä. 

Kuukauden kirja 1: Katherine Boo "Kätkössä kauniin ikuisen". Toimittaja-kirjailija Boo tuntee uuden kotimaansa Intian kurjatkin puolet. Kirja kertoo Mumbain slummien jätteenkerääjien toivottomasta elämästä ja pienistä ilonpilkahduksista.