Olen vuosien varrella tottunut siihen, että päivystän toimistolla, kun muut lomailevat. Se ei ole siis mikään ongelma, sillä reissujen takia lomani ovat ajoittuneet keväälle ja/tai syksylle. Kuten olen aiemminkin todennut, keskustassa on mukavaa pöhinää kun turistit pyörivät siellä karttoineen ja kameroineen. Aurinkoisella säällä terassit täyttyvät iloisista ihmisistä. Laskimme kerran Tinden kanssa, että toimiston ja aseman välille osuu 7-8 terassia, ei auta jokaiselle pysähtyä kotimatkalla.
"Konttorikoira" Oiva kävi piristämässä päiväämme. Oivasta tulee isona opaskoira. Kävimme lounastauolla CIA:n kanssa Vanhassa kirkossa ja ihailemassa Ruttopuiston valkoisia kukkaistutuksia.
Nostin palkankorotuksen, eli kävin työnantajan laskuun silmälääkärillä. Lasiaiset heiluvat miten sattuu, mutta paineet olivat ok. ja näkö itsessään ei ollut huonontunut. Iso säästö, kun ei tarvitse päivittää silmälaseja ja arskoja. Sain puhuttua itseni myös verikokeisiin ja arvot olivat liki samoja kuin joskus 8-9 vuotta sitten. Kaikki hyvin, voin jatkaa samaan malliin seuraavat 10 vuotta...
Toimiston hedelmätoimittaja oli alkukesästä laittanut siemenpussin yhteen lähetykseen. Kun kukaan muu ei lahjasta innostunut, istutin lehtikaalin siemeniä runsaalla kädellä ruukkuun. Kun ne alkoivat kasvaa, oli pakko nostaa ruukku terassille pois pihalla vaeltavien rusakoiden reitiltä.
Kävellessäni töistä kotiin naapurin tytöt tulevat kylänraitilla vastaan. Mila (kohta 4v) kantaa kaunista isomummilta saatua käsiveskaa ja näyttää ylpeänä, mitä se sisältää, Tytöllä on asenne kohdallaan; aina kannattaa pitää korut mukana, kun ei koskaan tiedä jos jotkut juhlat osuvat kohdalle.
Kesämme kohokohta on mökkikutsu Bromarviin. Lauantaina oli helteistä aamusta alkaen ja lähdimmekin Magnalla liikkeelle ennen puoltapäivää. Heti alkumatkasta Hannu pääsi puhaltamaan, ei sentään mennyt kuski eikä kulkuneuvo vaihtoon. Ajoimme samalla istumalla Vantaalta Kuninkaantietä Masalan ja Kelan kautta 51:lle ja sitä myöten Tammisaaren kautta Bromarviin. Ihania, mutkaisia teitä!
Vaihdoimme vierasmökissä ajovaatteet kevyempiin asuihin ja istuimme terassille kakkukahveille. Mikäs on ollessa, kun isäntä tekee mainiot marjaviinit ja Elisabeth loihtii herkulliset leivonnaiset. Piha on kuin paratiisi; kukkaistutuksia, kukkivia pensaita ja köynnöksiä löytyy yllättävistäkin paikoista. Kuten vanhoista varsikengistä tai Ismon isän viimeiseksi jääneen ja pojan ensimmäisen pyörän kyydistä.
Puutarhassa kasvavat perunat, viinimarjat, hedelmäpuut, pensasmustikka, tyrni, mansikat, vadelmat, maissi, viiniköynnös ja mitä vielä. Kasvihuoneessa viihtyvät yrtit, salaatit ja tomaatti. Säkeistä löytyy kurpitsoja.
Isäntäväen käytyä saunassa me pääsimme lempeisiin löylyihin. Kävin uimassa, merivesi oli yllättäen paljon lämpimämpää kuin Keravanjoessa. Illan istuimme kesäkeittiössä nauttien grilliherkuista ja mukavasta seurasta.
Nukuimme yön mökin ikkuna auki ja heräsin aikaisin linnunlauluun. Sunnuntaistakin tuli aurinkoinen ja kuuma päivä. Hannun kipeän jalan takia kävelyt jäivät tällä kerralla väliin, istuimme terassilla ja luimme päivän lehdet. Iltapäivällä söimme taas grilliherkkuja ja tuoreita kasviksia, jälkiruuaksi turkinpippurimurskalla täytettyä unelmatorttua. Ahtauduimme ajovaatteisiin ja ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä. Isäntäväkemme jäi vielä nauttimaan mökkielämästä seuranaan sinisilmäinen belgialaisneiti Lulu.
Stockan kello täytti 50 vuotta ja sen kunniaksi jaettiin ohikulkijoille punaisia neilikoita. Olen minäkin kellon alla kerran odottanut seuralaistani (Pirjoa), tunnelma oli kuin naistenhaussa. Jos joku on tänään tehnyt treffit herraseuralaisensa kanssa ja ilmoittanut vanhaan tapaan tuntomerkiksi punaisen neilikan, saattaa miesparka hämmentyä, kun tuhat naista kävelee keskustassa neilikka kädessään.
Joku jää lomalle... (minä en). Töistä pois lähtiessäni tapasin kahvilan terassilla Pirjon ja Arin, jotka viettivät helteistä Helsinki-päivää. Kotiin päästyäni lähdin heti uimaan Keravanjokeen, alkoi olla jo turhankin lämmintä vettä, noin 18-asteista.
Vasta heinäkuun alun helteillä ehdimme ensimmäiselle yhteiselle fillarilenkille, kun heti töiden jälkeen polkaisimme kirkonkylän kautta kohti Haltialan maatilaa. Pysähdyimme vanhalla myllyllä ja kivisillalla ottamaan kuvia. Haltialan kahvitupa pullisteli asiakkaista, joista osa oli ollut heinäntekotalkoissa.
Minä niin inhoan hiekkateitä, jotka ovat kivisiä, kuoppaisia ja sadeveden uurruttamia. Tällä kerralla poljimme mäet ylöspäin, niiden hurauttaminen kovalla vauhdilla alas on vielä hirveämpää. En muista koskaan ennen kuulleeni käen kukkuvan vielä heinäkuussa. Ehkä joku uros on jäänyt ilman kesäheilaa?
Ylästössä pysähdyimme pizzoille, jotka olivat niin valtavat, että kannoimme osan kotiin asti. Luulin jo, että pizzansyönti oli liikaa pyöränkumeilleni, kunnes totesin, että takarengas oli jossain vaiheessa ottanut itseensä ja tyhjeni itsekseen. Lähdin taluttamaan pyörää kohti Tammistoa, Hannu polkaisi kotiin hakemaan auton ja keräsi minut ja pyörän kyytiinsä.
Kehäradan avajaispäivänä päärautatieasemalla oli musiikkiesityksiä sisällä ja ulkona. Karkkia jaettiin aamusta alkaen. Tulin kotiin uutta reittiä. Eihän siitä mitään hyötyä ollut, kävelymatkaakin oli entistä enemmän, mutta tuntui makealta olla mukana todistamassa kotiseudun uudistumista.
Iltalenkillä totesin, että kehäradan molempiin suuntiin ajavat junat olivat myöhässä. Kannattaa siis varata aikaa, varsinkin jos on menossa lentokentälle.
Talonmaalausurakkakin alkaa olla valmis ja lopputulos näyttää hyvältä.
Shakta-joogakoulu jäi kesälomalle ja ihanan rentouttavat tunnit loppuivat osaltani. Ehkä ehdin vielä pari kertaa käydä, ennen kuin jään itse lomalle. Taitaa olla aika aloittaa fillarilenkit ja uintireissut.
