Mustio - Fiskars - Billnäs

Lauantain lenkillä oli outo olo; jotain puuttui. Kädestä flexi ja hihnan päässä Sipe. Ruinasin Hondan kyytiin ja ehdotin perinteistä ruukkikierrosta, minulla mielessä Mustion Café Ekkulla.

Café Ekkulla

Hesarin jutun ansioista paikka onkin tosi suosittu, parkkipaikka oli niin täynnä, että autoja oli pysäköity tien varteenkin. Ei mikään ihme, kesäkahvilan tarjoilut ovat herkullisia ja piha todella kaunis. Talon olin mieltänyt isommaksi seurattuani vanhan kansakoulun remontointia Ylen tv-sarjassa. Kävimme katsomassa myös puutarhan päivittäisiä antimia, joista Rafael Donner oli jo myynyt suurimman osan, jäljellä oli enää uutta perunaa. Eipä meillä olisi ollut kapasiteettia tuotteiden kotiin kantamiseenkaan. Viehättävä paikka, jossa tulee varmasti käytyä toistekin. Parkkipaikalla ihailimme hienoa vuoden 1961 Jaguaria, joka lähti edellämme ajamaan kohti Fiskarsia.

Matkalla pysähdyimme Antskogiin, josta Joel Haahtela kirjassaan käyttää suomenkielistä nimeä Ansku (luultavasti ainoana).

Fiskarsissa pysäköimme kellotornin lähettyville, Hannu ei halunnut lähteä kylille kävelemään (tää on niin nähty!), mutta minä haluan joka kerta kuvata kaunista kylänraittia. Muistin, että Museokortti kulkee mukana puhelimessa ja kävin katsomassa Biennaale 2024 -näyttelyn. Hannu vinkkasi, että paloasema oli avoinna ja kävin katsomassa edelleen toimintakykyistä paloautoa vuodelta 1927.

Kintsugi korjausmenetelmä

Markku Kosonen "Pajunkissakori"

Katja Öhrnberg "Pääpyörre" (jätemuovia)

Arto Vuohelainen "Nimetön"

Lähetin Hannulle viestin, missä olen ja katsoin upean näyttelyn nopeasti, toivottavasti tulee vielä tilaisuus palata Fiskarsiin katsomaan myös muut näyttelyt. Selitin pikaisen käyntini näyttelyn virkailijalle toteamalla, että kypäräni saattaa odottaa minua tien varressa, kun mies on jo jatkanut pyörällä matkaa. 

Billnäs Gård

Matka jatkui Billnäsiin, jonka kaunista kylänraittia olen usein ihaillut ja kuvannut niin fillarilla, autolla kuin moottoripyörälläkin. Se nyt vain on niin hieno! Tankkasimme pyörän Karjaalla ja ajoimme kotiin tylsää 51:stä. Fagervik jäi nyt väliin, siellä käymme, kun saamme saunakutsun. Sitä odotellessa!

Kotona laitoin ribsit uuniin, Hannu grillasi kasvikset ja söimme myöhäisen lounaan ulkona auringonpaisteessa.

Sunnuntaille oli luvattu sadetta ja alkoikin tihuuttaa heti, kun lähdin lenkille. Hannu oli kuitenkin saanut osan kirsikoista poimittua, etteivät jää lintujen syötäviksi, kun olemme poissa. Sade taukosi ja poistin kirsikoista kivet terassilla, sain kaksi satsia likööriä tekeytymään Viron vodkaan. Joulua odotellessa!

Teijon ja Fiskarsin joulumarkkinat

 

Puolenpäivän jälkeen ajoimme Teijon joulumarkkinoille, joilta teimme vähän herkkuostoksia.

 

Kyläsauna

 

 

 

Emme ole paljon Teijossa pyörineet ja kävimmekin katsomassa vanhat masuunit, kyläsaunan, Teijon Masuunin taidenäyttelyt ja myymälän. Kirkko näytti suljetulta, siellä täytyy poiketa joskus toiste.

 

Kotimatkalla kävimme myös Fiskarsissa. Ainoat ostokset tein Fiskarsin tehtaanmyymälässä (ja K-marketissa). Vähät joululahjat alkavat olla hankittuja, itselleni ostin perjantaina Budget Sportista uudet vaelluskengät.

Lokakuu - ihan parasta!

 

Syksyllä syntyneenä lokakuu on ehkä paras tietämäni kuukausi. Varsinkin, jos on kuulaita, aurinkoisia päiviä ja yöpakkasten jäljiltä ruskan sävyjä luonnossa. Sateinenkin sää kelpaa minulle, silloinhan supparit nousevat metsiin! Tänä vuonna lokakuulla on aivan erityinen merkitys, kun Suomi avautuu koronarajoitusten poistuessa. Nyt baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan pöydille! Varasimme jo yhdet konserttiliput ja lähes joka viikolle on tarjolla hyvä matinealeffa. Luvassa on myös Tallinnan reissu ja loppukuussa pääsemme Meri-Teijoon viettämään mökkiviikkoa.

Fiskars; Maan Maut - sadonkorjuumarkkinat

Fiskars

Lauantaille oli luvassa sopivaa säätä kauden viimeiselle moottoripyöräajelulle ja synttärisankari toivoi pääsevänsä Fiskarsin sadonkorjuumarkkinoille. Ajelimme vanhaa Turuntietä ja mutkittelimme Sammatin ja Karjalohjan kautta Fiskarsiin, jonka torille oli kerääntynyt lähialueen tuottajia myymään satoaan. Harmin paikka; lupasin tarjota pullakahvit Backers Bakers -leipomokahvilassa, mutta se onkin suljettu viikonloppuisin.

Raaseporin linnanrauniot

Seuraava toivomani pysähdyspaikka oli Raaseporin linnanrauniot, siellä ei olla käytykään moneen vuoteen. Kaikki oli suljettu, myös kahvila, joka sukutarinan mukaan on kummisetäni synnyinkoti, tosin siitä minulla ei ole mitään todisteita. Vessakin oli lukittu, kävin puskapissalla. Tarkoitus oli jatkaa Fagervikiin, mutta kun senkin kahvila on avoinna vain kesäaikaan, suuntasimme 51:stä kotiin. Ei tullut kutsua saunomaan Raaseporiin (Suomi ei olekaan vielä kokonaan auki), kylmissämme koukkasimme Jumbon Alkoon hakemaan kauden ensimmäisen glögin.

Kotiin päästyämme Hannu laittoi tulet pihagrilliin, paistoimme siinä viimeiset maissit ja makkarat, jotka söimme lämpimässä autotallissa istuen. Aikas hieno synttäripäivä, varsinkin, kun juttelin pitkään ex-työkaverini Irenen kanssa.

Tämän päivän ajelulle puin ajovarusteiden alle pitkät kalsarit, takin tikkivuoren ja kypärämyssyn. Ensimmäisen ja viimeisen kerran, sillä illalla laitoin Hondan seisontavakuutukseen. Kilometrejä kertyi tälle kaudelle reilut 3.000 km + DragStarilla 1.200 km. 

Kopparö, Raasepori

Yöllä kuuntelin raivokasta sadetta, melkein odotin ukkosen jyrisevän. Aamupäivän aikana taivas selkeni ja pilvet katosivat kovan tuulen myötä. Olimme luopuneet ajatuksesta lähteä Hondalla, koska sääennuste lupasi vielä tälle päivälle huonoa keliä ja autoon mahtuvat kaikki ruuat, kumisaappaat ja varuiksi uusi sienikuivurikin. Jätimme "pojan" porisemaan kylppäriin ja lähdimme innoissamme ajamaan kohti Tammisaarta.

Alli, Pro

Olimme perillä tunnin ennen mökin oven automaattista avautumista (koodilla). Sitä odotellessa siirsimme tavarat mökin terassille ja söimme mukaan ostamani salaattiannokset. Ulkona istuessa tuli vilu ja sisään päästyämme keitin kahvit, samalla laitoimme tavarat paikoilleen.

 

Joutsen, Pro

Tämäkin riittäisi meille.

Teimme iltakävelyn leirintäalueen ympäri ja kävimme katsomassa Joutsen-mökin, jonne voisimme joskus majoittua lasten tai kavereiden kanssa.

Illan hämärtyessä uskaltauduin uimaan, ei ollut lainkaan niin kylmää vettä kuin etukäteen pelkäsin. Kävin mökkiseinän toisella puolella naistenvuorolla suihkussa (sauna lämpiää vasta keskiviikkona) ja meinasin jäädä lukkojen taakse, sisäpuolelle. Onneksi asumme seinän takana ja kävin koputtelemassa saunan seinään ja Hannu tuli päästämään minut ulos. Illemmalla ihailin terassilla tähtitaivasta, ennen kuin siirryimme sisälle lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

 

Oli hiljaista (vain seinäkello raksutti) ja pimeää (vain terassin lyhtyyn jättämäni kynttilä lepatti). Harvoin pääsemme näin pimeään paikkaan, olisi pitänyt pakata kaukoputki auton kyytiin.

Luontopolku

 

Aamupäivällä lähdimme kiertämään luontopolkua. Varauduimme tuuliseen säähän liioitellen, metsässä oli tyyntä ja saimme riisua takit pois. Reitti on todella hyvin merkitty, en edes minä pääse eksymään.

 

 

Halusin kiertää loppulenkuran toisin päin kuin keväällä Timon kanssa, koska menen jyrkät mäet mieluummin ylös kuin alas. Tosin myötäpäivään kävellessä ne ovat edessä lenkin loppuvaiheessa, jolloin voimat saattavat olla jo vähissä. Jos kunto on huono tai muuten väsyy helposti, on paras kiertää lenkki vastapäivään. Maaruskaa alkoi olla jo näkyvissä paikoitellen, lähinnä mustikanvarvuissa.

 

Jätin Hannun kävelemään omaan tahtiinsa ja kuljin omaa vauhtiani. Poistuin luontopolulta toista kautta ja ohitin Pron uudet lomamökit, jotka taitavat kaikki olla nyt tyhjillään. Laiturissa oli vielä muutamia veneitä.

 

Pikku Myyn Linna

Kävin kurkkaamassa Pikku Myyn Linnan, tällä kerralla emme mene grillaamaan, kun olen taas muutenkin varannut liikaa ruokaa mukaan. Naapurit eivät olleet mökissään ja kävin naku-uinnilla, ennen kuin Hannu palasi mökkiin ja suihkuun. Mökiltä mökille kilometrejä kertyi 12 kauniissa syyssäässä pehmeitä metsäpolkuja kävellen. Olin luvannut tarjota Hannulle oluen KopparÖlin terassilla, mutta ravintola on syyskuussa auki enää viikonloppuisin. Tasasimme lenkkioluen omalla terassilla, söimme possu-kaalipataa ja menimme päikkäreille. Illalla tapastelimme, lueskelimme ja minä katsoin omia tv-ohjelmiani. 

 

Sienimetsään

 

Keskiviikkona odotimme ruokavieraita, sitä ennen ehdimme lähteä omia polkujamme pitkin etsimään sieniä. Etukäteen olin ajatellut, että tuskin täältä löytyy muuta kuin karvarouskuja, mutta ei täällä ole niitäkään! Lohjalainen vaunuilija-Risto kehui tietenkin löytäneensä kaikenlaisia tatteja. Itse löysin vain pieniä suppareita, Risto huusi vielä perääni "Et sitten ottanut näitä kantarelleja!" Metsässä oli taas liikaa keltaisia lehtiä. Hannu oli löytänyt sormenpään kokoisia suppareita ja kantarelleja, paistoin sienet pannulla ja lisäsin ne kanapataan. Onneksi olin varautunut vasta aluillaan olevaan sienikauteen ja pakkasin mukaan viimeiset kuivatut sienet. Kumpparit ja sienikuivuri saivat pysyä autossa...

 

Päivän suuri sienisaalis

Puolenpäivän jälkeen "kolmas siskoni" ilmoitti, että he lähtevät nyt Bemarilla Lohjalta. Lähetin lossin aikataulun ja kuvat Kopparön tienviitoista. Vieraita odotellessa esivalmistin kanapadan, laitoin riisit kiehumaan ja tein salaatin. Vieraat toivat tullessaan St. Honorén ihania leivonnaisia.

St. Honoré

Ruuan syötyämme kiersimme kävellen leirintäalueen. Lohdutin vieraitamme, että lenkki on niin lyhyt, että se onnistuu ajosaappaillakin. Kävimme katsomassa vanhan kivinavetan perustukset, hienon hiekkarannan ja Joutsen-mökin, jonne hekin mahtuvat yökylään. Palasimme mökille kahvittelemaan ja nauttimaan Honorén leivoksista. En saanut seuraa naisten saunavuorolle (uimisesta puhumattakaan). Mukavien vieraiden lähdettyä menin saunaan, merivesi tuntui sen jälkeen paljon kylmemmältä kuin edellisinä päivinä. Kolme kertaa löylyyn, kaksi kertaa uimaan.

Dagmarin lähde

Torstaina pakkasimme auton ja siivosimme mökin niin, että ehdimme lossille ennen sen kuskin ruokatuntia. Alunperin olimme suunnitelleet jäädä lounaalle Tammisaareen, mutta kello oli vielä liian vähän, suuntasimme hetken matkaa Hankoon päin ja käännyimme Dagmarin puistoon.
 

Dagmarin lähde

Kävimme katsomassa prinsessa Dagmarin lähteen ja laskeuduin raput alas kauniille rannalle. Kesäaikaan se olisi hieno paikka käydä uimassa ja vaikka syödä eväät. Nyt oli tuulinen sää, emmekä viihtyneet puistossa pitkään.

Tarkoitus oli käydä kotimatkalla Backers Bakersissa pullakahvilla ja ostamassa tuoretta leipää kotiin. Vieraamme toivat eilen niin paljon leivonnaisia, että niistä riitti kotiinkin ja ajoimme leipomon ohi Fiskarsiin.

Fiskars Village

Adam Detre: Water #3 Jalava

Fiskars Village

Fiskars Village on nyt syksyisen värikäs, yksi tilausajobussi jäi parkkiin, muuten joenvarren tiellä oli rauhallista. Lokakuun alussa kylässä on Maan maut - Sadonkorjuumarkkinat. Ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä ja veimme Ilonalle synttärilahjan, Noelin näin pihalla vilaukselta. Eilisestä ruuasta jäi kypsää riisiä, lisäsin siihen Dagmarin puistosta löytämäni herkkutatin, sipulia, vuohenjuustoa ja kermaa. Siitä tuli mainio lisuke savulohelle. Hannu lähti käymään Tuusulassa, minä menin lähimetsään, löysin muutaman karvalaukun ja pieniä suppiksia. Vielä ei kannattanut ottaa uutta kuivuria käyttöön.