Collisturm ja Lönshöhe, Zell

Collisturm

Aamiaisen syötyämme sää oli edelleen pilvinen. Lainasin Hannulta lippiksen suojaamaan silmälaseja tihkusateelta (unohdin omani jollekin penkille palatessani Burg Eltzistä) ja lähdin patikoimaan kohti yläpuolella siintävää Collisturmia. Alkoi sataa ja kaivoin repusta sateenvarjon. Ylhäällä tuuli raivokkaasti ja suojauduin Collisturmiin tuulelta ja sateelta. Sateen hieman hellittyä jatkoin matkaa kohti Lönshöheä. Seurasin merkittyä "Collis" Rundwanderweg -reittiä. 

Sadekin taukosi ja metsäistä tietä oli mukava kulkea. Saavuin Lönshöhelle, joka on avoin retkeilymaja sateensuojaksi. Näköalatasanteella on nuotiopaikka, penkkejä ja pöytiä retkeilijöille.

Lönshöhe

Lönshöheltä laskeuduin alas Mühlental-kadulle ja siirryin Moselin varren rantatielle, jota pitkin kävelin takaisin kaupunkiin. Jätin joen toisella puolella käymisen suosiolla huomiseen ja tein terassitreffit Hannun kanssa. Saksa on olutmaa, silti valinnanvaraa oluiden suhteen ei tässäkään kylässä juuri ole ja ainoastaan hotelliravintoloiden terassit olivat auki.

Aurinko alkoi paistaa ja kävelimme vielä hetken kujilla, kävimme leipomossa ja haimme infopisteestä bussiaikataulut Bullayhin. Palasimme kämpille suihkuun ja siestalle. 

Illalla satoi taas vettä, kun lähdimme lähellä olevaan vietnamilaiseen Vink-ravintolaan. Söimme yhteiset alkupalat ja mainiot ankka- ja possuannokset. Totuttuun tapaan naapuripöydän saksalaiset tervehtivät meitä iloisesti.

Zell (Mosel)

Luovuimme Treis-Kardenin kauniista huoneistostamme kymmeneltä ja kävelimme lyhyen matkan juna-asemalle. Juna Bullayhin oli kymmenen minuuttia myöhässä. Minä kun olen luullut, että DB:iin voi luottaa kuin sveitsiläiseen kelloon, mutta jo tämän reissun alku (ja Doris) vakuutti, että näin ei todellakaan ole. Samalla junalla olisimme päässeet Luxemburgiin saakka. Bullayssa satoi. Lähetin Silkelle viestin, että tulemme Zelliin 11.30 lähtevällä bussilla. Vastaus oli "Perfect" ja niin pääsimmekin perillä majoittumaan saman tien apartamentokseemme. 
http://www.gaestehaus-sabine-mosel.de/index2.php

Asumme taas joen sillä puolella (Zeller Schwarze Katz), missä ei isoja marketteja ole, mutta ravintoloita, kahviloita ja viinimyymälöitä on lähes vieri vieressä harvojen katujen varrella. Jalkauduimme kaduille ja alkoi sataa. Jäimme tervetulo-oluille ja kevätkääryleille vietnamilaisravintolan katetulle terassille. Sade taukosi ja kävelimme rantakadulle ihailemaan vastarannan näkymiä. Kävimme turisti-infossa kyselemässä kauppaa, pieni minimarket löytyi lyhyen kävelymatkan päässä. Alkoi taas sataa ja suojauduimme yhteen lukuisista viinimyymälöistä. Maistelimme parit paikalliset ja samat lähtivät kämpille pulloina.
  

Hannu jäi lepuuttamaan jalkojaan, minä kävin kahvilla ja sään kirkastuttua uudelleen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Kävelin kadun loppuun saakka, sen varrelta löytyy leipomo ja lisää ravintoloita. Takaisin tulin Moselin varren kävelytietä. Nousin kävelysillalle, sieltä on hienot näköalat joen molemmille puolille ja ylös viiniviljelyksille. Mäen päällä siintää Collisturm, sinne voisin kävellä huomenna, jos ei sada.

Huilin ja suihkun jälkeen lähdimme illalliselle. Hyvään Weingut Günter Hillen -ravintolaan ei ollut pitkä kävelymatka. Tilasimme yhteisen salaatin ja kahdet flammkuchenit ja juomaksi talon omaa Rieslingiä. 

Weingut Günter Hillen

Olen ajatellut, että joskus lähtisin Lissaboniin vähän pidemmäksi aikaa. Tutustuisin kaupungin eri osiin, tekisin päiväretkiä lähistölle, kirjoittelisin ja lukisin. Siihen tarkoitukseen sopisi juuri tällainen pieni huoneisto, jossa on oma keittiö ja kylppäri. Kulmaikkunan ääressä kirjoitellessani voin seurata alapuolella olevien risteävien kujien tapahtumia. Tosin ne ovat niin hiljaiset, että enemmän seurattavaa löytyy vastapäisen asuintalon ikkunoista. Plussaa olisi pieni parveke (tai ranskalainen parveke), joka tästä puuttuu. Iltaisin Zellin kujia valaisevat katuvalot pehmeällä, punertavalla valollaan.

Yö oli taas äärimmäisen hiljainen ja sopivan viileä. Vähän ennen kahdeksaa yläkertaan majoittuneet pyöräilijät menivät aamiaiselle. Aamiaishuoneen oven he sulkivat kohteliaasti, mutta puheensorina kuului sänkymme takana olevan seinän läpi. Taivas oli pilvien peitossa, kun lähdin hakemaan leipomosta sämpylöitä.

Zilleskapelle ja Kreuz/Treis an der Mosel

Aamulla taivas oli pilvien peitossa ja alkoi sataa. Sääennuste lupasi kuitenkin sään selkenevän. Ennen puoltapäivää aurinko jo paistoikin ja lähdin päivän patikkamatkalle, tähtäimessä mäen päällä näkyvä pieni kappeli. Matkasta ei tulisi pitkä, mutta mäkiä oli luvassa tänäänkin. Hain ensin juna-aseman infopisteestä esitteitä mahdollista ensi kesän Mosel-patikkaa varten (Arjalle terveisiä!) ja alitin junaradan.

Ylitin Moselin ja Mapsin avulla yritin löytää patikkapolun alun. Se oli taas (ehkä jonkun viininviljelijän toimesta?) piilotettu näkymättömiin. Polku oli kapea ja lähes umpeen kasvanut, ei taida olla kovin suosittu reitti. Apostolien patsaat johdattivat minua aina vain ylöspäin.

Patikkapolkua oli mukava kulkea ja alhaalla avautuvat maisemat korvasivat pienen ponnistuksen. Ketään muuta ei ollut patikoimassa tätä reittiä. 

Zilleskapelle

Päästyäni kappelille pidin huili- ja kuvaustauon ja kävin pienessä kappelissa. Huomasin kivipolun jatkuvan ylöspäin muutaman askelen Jeesus-patsaalle. Kävin kuvaamassa senkin ja siitä polku jatkuikin ylös iltaisin valaistulle ristille. Nousu oli niin kapea ja jyrkkä, että kauhulla ajettelin alastuloa.

 Mäen päällä polku jatkuikin alas loivempaa rinnettä. Lähdin kävelemään sitä pitkin, polku muuttui kuraiseksi metsätieksi ja päätyi takaisin kappelille. Pääsin palaamaan Treisiin samaa mukavaa polkua, mitä pitkin nousin kappelille.

Kreuz

Kilometrejä ei ollut vielä paljon kertynyt ja halusin nähdä myös Burg Treisin. Laskeuduttuani alas kaupunkiin kävelin sen läpi ja lähdin etsimään polkua Treisin linnalle. Ensin kukkulan toista puolta, sitten toista. Jatkoin parin kauniin talon ohi, linna siinsi koko ajan yläpuolellani. 

Burg Treis

Jatkoin kävelyä alati nousevaa metsätietä ja näin tuttuja caminon simpukka-merkkejä. Huomasin olevani taas Mosel Steigillä. Palasin takaisin ja Mapsin avulla löysin reitin Burg Treisille, mutta se oli suljettu.

Pettyneenä palasin Treisiin, kävin kaupassa ja otin terassioluen yhdessä kylän harvoista auki olevista ravintoloista. Tämä kylä taitaa olla enemmänkin iltapaikka. Palasin alikulun kautta kämpille, istuimme Hannun kanssa hetken aurinkoisella pihalla ja suihkun jälkeen tein meille kevyen lounaan hyvän Mosel-viinin kanssa (lauserakenne sallii lukijan itse päättää, teinkö lounaan viiniä siemaillen vai söimmekö sen viinistä nauttien).

La Mula Pizzeria

Illalla ei ollut vaikea valita ruokapaikkaa; niin harva oli avoinna. Parin hudin jälkeen päädyimme La Mula -pizzeria/ravintolaan, jossa söimme hyvät pizzat. Iltakahville pysähdyimme kotiin mennessä Bike Inn Gasthausin terassille.

Karden - Burg Eltz - Karden 13 km

Karden

Hiljaisen yön jälkeen heräilimme yhdeksän aikoihin, söimme antipastiaamiaisen (ilman kahvia) ja ennen puoltapäivää minä lähdin patikoimaan kohti Burg Eltz -linnaa.

Kämpillä hain GoogleMapsista reitin, jota jouduin vilkaisemaan heti Kardenin "keskusaukiolta" lähdettyäni, sillä kävelin ajotiellä. Palasin hetken matkaa takaisinpäin ja löysin reittimerkin (M) Burg Eltziin. Ensimmäinen 1-2 kilometriä oli jyrkkää nousua. Ilmeisesti olen keväällä ollut kovassa tikissä, kun vastaavat mäet 11 kg:n rinkka selässä caminolla menivät suht hyvin. Nyt pelkkä reppu selässä jouduin pitämään kuvaus(puuskutus)pausseja aina, kun sopiva penkki osui kohdalle. Taivas oli pilvinen, ei satanut, oli mainio patikkakeli. Päästyäni pois kiviseltä polulta reitti jatkui metsäistä tietä, joka päättyi päällystettyyn ajotiehen. Suuntaviittoja oli harvakseltaan, jouduin taas turvautumaan Mapsiin. Jatkoin suoraa tietä, jonka molemmille puolille on istutettu omena- ja päärynäpuita. Poimin maasta yhden punaisen, kirpakan omenan, sain siitä nestettä ja energiaa jatkaa patikkaani. Löysin tutut, keltaiset simpukkamerkit, joita seurasin puolisen kilometriä, kunnes huomasin, että olen kulkemassa Moselsteigia. Palasin takaisin ja ohitin suljetun portin metsätielle, jossa alkoi alamäki ja kävely muuttui mukavan rennoksi. Tosin metsäpolku oli sateen jäljiltä märkä ja osittain kurainenkin. Patikoijia oli harvakseltaan liikkeellä. Burg Eltz tuli näkyviin.

Burg Eltz

http://burg-eltz.de/en/

En käynyt linnassa sisällä, sillä pääasia minulle oli patikointi. Istuin kahville linnakahvilan terassille. Iso kahvi maksoi 7,90€, mutta siitä sai takaisin 4€, kun palautti linnan kuvalla varustetun mukin. Aurinko alkoi paistaa. Lähdin kävelemään samaa reittiä takaisin ja halusin tarkistaa ne kohdat, missä olin kävellyt harhaan. Ilmankos; joku maanviljelijä tai turisti oli kerännyt talteen ainakin kaksi reittimerkkiä. Paluumatka sujui rattoisasti ja paljon nopeammin kuin menomatka. Laskeutuminen Kardeniin oli todella jyrkkä, välillä piti pistää melkein juoksuksi. En enää ihmettele, että se ylämäki laittoi minut puuskuttamaan. Paluumatkalla tuli vastaan useampia vaeltajia, myös naisryhmiä kävelysauvoineen. Tuntui hyvältä, kun tälläkin caminolla kaikki tervehtivät toisiaan; "Hallo!", "Moin!".

Hannu odotti minua kämpillä, otimme aurinkoisella pihalla oluet, kävin suihkussa ja söimme lounaaksi antipastit. Vetäydyimme pikkusiestalle, ennen kuin lähdimme illalla kävelemään Treisin puolelle. Kipitin edeltä, että ehdin kauppaan, mutta se oli suljettu koko sunnuntain. Treffasimme Weingut Otto Knaupin kohdalla ja menimme sisälle syömään mainion flammkuchenin ja bratwurstit hapankaali-perunamuusilla.

Weingut Otto Knaup

Täällä on hauska tapa ilmoittaa naapureille, että uusi perheenjäsen on syntynyt. Jo tullessamme Treis-Kardeniin ihmettelin harvakseltaan ripustettuja vauvanvaatteita, mutta tänään huomasin, että niillä kerrotaan vauvan sukupuoli, sen lisäksi haikara kertoo vauvan nimen.

 Tuuli oli tyyntynyt, kun lähdimme kotimatkalle. Jäimme vielä hiljaisen kylätien varrelle Bike-Inn Gasthausin terassille jälkkärijuomille. Isäntä oli ensimmäinen ymmärrettävää englantia puhuva tapaamamme saksalainen. Kun Hannu kysyi jotain "pientä, tiukkaa, paikallista", tämä tarjosi vaimoaan....

 Palasimme kämpille oikotietä; kävelytietä junaradan ali ja olimmekin jo kotimme kohdilla.

Mosel, Treis-Karden

Ferienwohnung Barz

Aamuyöstä heräsin sateen ropinaan. Voi ei, tulisimme kastumaan kun kävelemme juna-asemalle. Olin tehnyt check’innin etukäteen, emmekä pitäneet lähdöllä mitään kiirettä. Vasta asemalla muistimme, että on viikonloppu ja junat kulkevat 20 minuutin välein. Pikkasen meinasi paniikki iskeä, varsinkin kun Hannusta ei ollut kiirehtimään kyynärsauvoillaan. Menin hänen edeltä terminaali ykköseen jättämään pakaasini. Istuimme kaikessa rauhassa lähtöportilla 15A, kunnes huomasin tarkistaa, että se onkin muuttunut portiksi 12. Pistin juoksuksi, mutta sielläkään ei vielä tapahtunut mitään. Vasta 20 minuuttia ennen lähtöaikaa pääsimme koneeseen. Join SAS:n tarjoamat kahvit.

Laskeuduimme Arlandaan ajoissa ja sielläkin lähtöportti oli vaihtunut, mutta kiirettä ei pidetty täälläkään, koneeseen pääsi vasta vähän ennen lähtöaikaa. Arlandassakin satoi. Frankfurtiin laskeuduimme hyvissä ajoin, mutta kone joutui odottamaan kentällä pitkään, ennen kuin kapteeni sai ohjeet, mille portille parkkeerata. Sitten alkoivatkin vaikeudet.

Hannu oli varannut meille etukäteen junaliput Koblenzin kautta Treis-Kardeniin, jostain syystä päärautatieasemalta. Kun vihdoin pääsimme terminaaliin, jouduimme odottamaan hävyttömän pitkään matkalaukkua. Olimme etukäteen ajatelleet, että meillä on Frankfurtissa hyvin aikaa käydä syömässä. Nyt alkoi huolestuttaa, ehdimmekö edes varaamaamme junaan. Ostin automaatista liput paikallisjunaan, mutta se ei koskaan saapunut laiturille, jossa sitä odotimme. Kiirehdimme taksitolpalle, jossa kuski arvioi aikaa menevän parikymmentä minuuttia päärautatieasemalle. Ehdotin, että käymme kysymässä DB:n infosta (siitä ainoasta?), voimmeko hypätä junan kyytiin lentoasemalta. No sehän kävi ja aikaa jäi vielä currywurstin ja täytetyn croisantin ostamiseen ja syömiseen. Istuimme kiltisti oikealla laiturilla odottamassa Koblenziin menevää junaa, kunnes kuulutus kertoi jostain poliisioperaatiosta. Juna ei koskaan saapunut ja hilasin itseni taas pari kerrosta ylemmäs ja pitkiä käytäviä pitkin DB:n infopisteeseen kysymään vaihtoehtoista yhteyttä. Sellaista ei ollut kuin vasta kahden tunnin kuluttua. Hain kaupasta oluen ja menimme vaihteeksi ulos kuluttamaan aikaa. Ennen laiturille paluuta ostin pikkukuoharit aseman kaupasta ja kun vihdoin 15.24 pääsimme Koblenziin menevään junaan, kilautimme mukilliset. Kondari ei mitenkään kommentoinut, että digilippumme olivat edelliselle junavuorolle, ilmeisesti hän tiesi, että se oli peruttu.

Matkan ja joen varrella oli useita kauniita pikkukyliä, joissa lähes jokaisessa oli kukkulan päällä joko hieno linna tai vanha linnanraunio. Koblenzissa oli nopea vaihto, sen jälkeen ei ollut enää pitkä matka Treis-Kardeniin. Kun jäimme asemalla junan kyydistä, Doris vilkutteli kadun varrella (olin lähettänyt hänelle Frankfurtista viestin, että saavumme myöhässä). Saimme kauniin huoneistomme - kuin jonkun oma koti - ja lähdin isäntämme Erichin kanssa joen toiselle puolelle kauppaan ruokaostoksille. Asumme Kardenissa, jossa on kirkko, apteekki, pari ravintolaa ja olut/viinitupaa. Iso marketti (Edeka) ja muut palvelut ovat Treisin puolella.

Karden

Iltapäivällä satoi vettä. Kävimme suihkussa ja asettauduimme kauniiseen musta-valkoiseen kotiimme. Sateen lakattua kävelimme syömään ravintola Syrtakiin, Hannun jalkoja säästääksemme pysyimme Kardenin puolella. Valinta ei ollut lainkaan huono; söimme hyvät ruuat ja vaikka tasasimme saganakin, Ateena-salaatin ja gyroslautasen, ruokaa oli lähes liikaa. Ravintolan tarjoamien ouzojen saattelemana kävelimme takaisin mukavaan majapaikkaamme.
http://www.ferienhaus-barz.de/ferienhaus/index.html

Syrtaki, Karden

Syyskuu

Kävin perjantaina uimassa Keravanjoessa, joten tavoitteeni (uida kotimaassa toukokuusta syyskuuhun) täyttyi. Rannan suihku oli edelleen toiminnassa, ehkä tarkenen käydä joessa tai Kuusijärvellä vielä ennen reissua. Meillä noita ipanoita riittää, samoin syntymäpäiviä. Tiitus täytti lauantaina 14, sen kunniaksi menimme koko Hannun suuren perheen kanssa syömään Tikkurilan Souvlakiin. Sunnuntaina polkaisin Honkanummelle vaihtamaan kukat, samalla noukin metsästä kantarelleja, joista tein kotona sieni-kasviskastikkeen savukalalle. Rekolan Raikkaan syyskauden jumpat alkoivat. Viikko-ohjelmassa on minulle monta mieluista tuntia; nykytanssi, zumba, astangajooga, hathajooga, seasonaljooga ja kehonhuolto.

Noel tuli meille päiväksi hoitoon. Kun sain aamukahvit juotua, piti jo lähteä ulos keinumaan ja "mopoilemaan". Kävimme kolmessa leikkipuistossa testaamassa kiipeilytelineet ja muut härvelit. Potkupyörällä meno sujui kevyesti ja menimme juna-asemalle katsomaan junia. Leinelän uusista rakennuksista poika totesi "legotaloja" ja jäimme seuraamaan tietyökoneiden touhuja. Pitkän lenkin jälkeen maistui ruoka ja päiväunet, ennen kuin Suvi haki Noelin kotiin. Kaikki muut ipanat ovat aina menossa vinttiin vaikka kiellettäisiin, mutta Noel ei suostunut sinne houkuttelemallakaan (vaikka heillä on kotonakin ala- ja yläkerta), vaan minun piti kantaa lelulaatikko alakertaan.

Tiistaina pidin Helsinki-päivän. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Kampin kampaajallani. Ennen kotiinlähtöä käytin vielä museokorttia ja katsoin Helsingin Taidemuseon (HAM) Nautinto-näyttelyn. Harvoin olen niin nopeasti suoriutunut näyttelystä. Museon parasta antia (minulle) oli pieni Tove Jansson -näyttely ja aulassa oleva Grönlund-Nisusen hauska "Unstable Matter" -teos, jossa pienet kuulat kierivät matalan laatikon laidasta laitaan sitä mukaa, kun alusta kallistui. Vierimisestä syntynyt ääni oli hyvin rauhoittava, samanlainen kuin kivet pitävät aaltojen lyödessä rantaan.

Ajoin Lohjalle katsomaan äitiä. Joudun kyselemään vaipanvaihdosta, kun autan äidin ylös sängystä ja tunnen voimakkaan tuoksun. Minua askarruttaa taas, saako hän tarpeeksi nestettä. "Ei Saini halua kahvia" sanoo vihreätukkainen lähihoitaja, vaikka äitimme on varsinainen kahvikissa. Mukillinen kahvia, lasillinen mehua ja iso pulla katoaa äidin suuhun hitaasti, mutta varmasti, kunhan häntä auttaa. Menin Suville yöksi, illalla sain Noelista saunaseuraa. Hän heitti löylyä "pyssyvedellä" (vesipyssyllä). Kun seuraavana aamuna olimme leikkipihalla, Ventelän VPK:n koko kalusto taisi lähteä liikkeelle pillit soiden ja naapuritalon poliisikoira alkoi ulvoa hädissään/virkansa puolesta. Noel yllätti minut päiväunille ryhtyessämme sanomalla "lintu nukkuu". Ilmeisesti hän muistaa, miten pienempänä tuuditin häntä sylissäni ja katsoimme makuuhuoneen sälekaihtimien raoista koivujen huojuntaa ja rauhoittelin häntä kertomalla, miten kaikki pikkulinnut, pikkuoravat ja kaikki muutkin pikkupoikaset menevät nyt päiväunille.

Rekolan Raikkaan kausimaksu on 70€. Syyskauden ensimmäisellä viikolla olen osallistunut 8½ ohjatulle liikuntatunnille. Jos jatkossa osallistun edes 5-6 viikkotunnille, tuntimaksu jää todella pieneksi.

Lohjalla ollessani Tommi soitti ja kertoi, että Marja on löytynyt kuolleena kotoaan. Lopulta sait rauhan ja pääsit vaivoistasi, ystäväni.