Kesäkuun loppua ja heinäkuun alati muuttuvat suunnitelmat

Vietimme juhannuksen kotona helteessä hikoillen ja pihalla grillaillen. Tarkoitus oli käydä Kuusijärvellä uimassa ja jopa saunomassa, mutta hyöty olisi jäänyt varsin pieneksi, kun kotimatkalla olisi jo tullut hiki. Sitä paitsi siellä on vaarana saada puukosta tai joutua laiturin alle.

Risto Vilhunen

Wanda's Kitchen

Sain toisen koronarokotteen (Pfizer), siitä ei tullut mitään oireita ja lähdinkin jo seuraavana päivänä fillarilenkille. Harhailin taas kymmenisen kilometriä, kävin Myyrmäen Artsissa katsomassa Risto Vilhusen Ulos raameista -näyttelyn ja söin lounaan Wanda's Kitchenissä. Varmuuden vuoksi tulin pari pysäkinväliä junalla, että varmasti lähdin oikeaan suuntaan. Kotiin poljin Kuninkaantietä ja Ylästöntietä, mittariin kertyi 53 km. 

Kuten etukäteen toivoinkin, olemme tehneet joka kuukausi jonkun pikkureissun, joko mökkeillen tai moottoripyöräillen. Heinäkuun alkuun suunnittelin Kustavin reissun, jonka yöt olisimme jakaneet Lootholman ja Vuosnaisten meriaseman kesken. Vuosnaisten edullisimmat majoitukset myytiin loppuun, joten tulemme yöpymään koko reissun ajan Lootholman jurtassa.

Rokotustodistukset ilmestyivät samantien Omakantaan, heinäkuun alussa Suomeen palaaminen vapautui koronatesteistä, joten uskalsin jo varailla lauttamatkoja. Jos futisturistien itsekkyys/vastuuttomuus ei jatkossa pahenna koronatilannetta, uskallamme lähteä Viroon moottoripyöräilemään. Siinäkin suunnitelmat muuttuivat lennossa; Tall Ship Races on tältä vuodelta peruttu, näin ollen siirsimme lähtöpäivää myöhemmäksi. Hiidenmaan majoituksemme oli joku varannut (vaikka olin siitä jo alustavasti sopinut), Tallinnan majoittaja on ottanut pidempiaikaisia vuokralaisia, mutta tarjosi majoitusta Pärnusta. Kuressaaren edulliset majoitukset on jo myyty, joten majapaikka on etsittävä muualta Saarenmaalta. Kaikenlaista vääntöä, suunnitelmat elävät ja majapaikat vaihtuvat. Onneksi niissä on peruutusmahdollisuus ja vaihtoehtoja löytyy.

Kahvila Ansa ja Oiva

 

Viikolla Hannu pesi makkarin matot. Yöt ovat kosteita, mutta tuulessa ja auringonpaisteessa matot kuivuivat parissa päivässä. Lauantaina päräytimme DragStarilla Hinthaaraan, Kahvila Ansa ja Oivaan. Radanvarren vanhassa talossa on viehättävä kokoelma vanhaa tavaraa, taustalla soi vanha iskelmä. Nautimme terassilla ihanaa sitruuna-marenkitorttua ja raparperi-valkosuklaakakkua. Naapurin Pub Lättähatun terassilla kävi iloinen porina ja sielläkin soi hyvä musiikki. Kotona jatkoimme ulkoruokintaa.

Sunnuntaina tarkoitukseni oli lähteä fillarilla Håkansbölen kartanolle, mutta ilman suuntavaistoa harhauduin Kivistöön. Nyt en hypännyt junan kyytiin, poljin Vantaankoskelle ja tulin kotiin (taas!) pitkin Kuninkaantietä ja Ylästöntietä. Ei siinä mitään, hienoja pyöräilyreittejä, mittariin kertyi 36 km. Hankintalistalla on puhelinteline pyörän ohjaustankoon, niin voin ajaessa seurata Mapsia ja kuunnella tädin antamia ohjeita.

Uusi kesäjuomani (Lidl 5,5%)

 

Kesän kirjoja:

Selja Ahava "Ennen kuin mieheni katoaa". Aivan tavallinen aamu, yhteinen aamiainen ennen töihin lähtöä, aviomies kertoo halunneensa aina olla nainen. Raastavan rehellinen, omakohtainen tarina vaimon tuntemuksista, epäuskosta ja alkavasta katkeruudesta. Välillä seurataan Kristoffer Kolumbuksen maailmanmatkoja, tämän innostusta kun luulee löytäneensä Intian. Karttavertailu ehkä kuvailee sitä, että vaimo piirtää mielensä kartalle niitä miehen piirteitä, jotka ovat hiljalleen katoamassa. Koskettava, hyvin kirjoitettu teos, joka saa miettimään, miten itse suhtautuisin asiaan. Lasten/lastenlasten kohdalla se olisi helppo ymmärtää ja sulattaa, mutta jos kyseessä on oma puoliso, kokee taatusti tulleensa huijatuksi; eihän tuo ole se sama ihminen, johon rakastuin ja johon luotin.

Colm Tóibín "Äitejä ja poikia". Novellikokoelma irlantilaisista naisista ja heidän pojistaan, pojista ja heidän äideistään (viimeinen, pidempi novelli tosin on sijoitettu Espanjaan). Kuka hoitaa ketä, kuinka pitkälle voi antaa anteeksi, miten paljon tarvitsemme toisiamme?

Aris Fioretos "Mary". Raaka kertomus 1970-luvulta, kun Kreikan armeija ottaa maassa vallan. Opiskelijat mellakoivat, kansa protestoi ja valtaa korostetaan väkivallalla. Vankiloihin kerättyjä naisia kutsutaan bulgaareiksi ja heitä kohdellaan kaikin mahdollisin tavoin huonosti, mikäli eivät suostu ilmiantamaan protesteihin osallistuneita tovereitaan.

Parainen - Seili - Nauvo

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut Hyvinkään Liikenne Oy:n (paivaretket.fi) lehti-ilmoittelua. Tarjolla on mielenkiintoisia päiväretkiä, joista voi ottaa vinkkejä omille moottoripyöräreissuilleenkin. Varasin opastetun bussimatkan Parainen-Seili-Nauvo, saman reitin olemme joskus tehneet moottoripyörällä. Silloin emme pysähtyneet kohteissa kuin lauttarannoilla ja matka jatkui Rymättylän kautta takaisin mantereelle. Hannulla oli rokotusaika varattuna, joten lähdin retkelle yksin. Oli aikainen herätys, sillä kokoontuminen oli jo 7.00 Kiasman edessä. Itselleni oli yllätys, että bussi oli lähes täynnä ja hyvinkääläisten varattua jo penkkirivit itselleen löysin vapaan istumapaikan minulle vieraan rouvan vierestä. Onneksi kohdalle sattui mukava Oulunkylässä asuva Milja. Ryhmänjohtaja kertoili Hyvinkään Liikenteestä, päiväretkistä ja omista reissuistaan. Moneen kertaan hän toisti päivän ohjelmaa ja aikatalua. Itsekseni ihmettelin, miksei sitä voinut lähettää etukäteen jokaiselle sähköpostilla. Pitkähkö kahvipaussi pidettiin jossain Salon kohdilla isolla huoltiksella. Turhaan olin noussut aamulla keittämään itselleni kahvia ja tekemään aamiaista. Toisaalta olin jo ennen kellon soittoa hereillä ja olin nukkunut tosi huonosti. En ole pitkään aikaan joutunut heräämään tiettyyn aikaan, ei ole ollut lentokonetta lähdössä.

Paraisten puukaupunginosaa

Paraisten keskiaikainen kirkko

Oli taas hieno sää ja helle puski iholle, kun poistuimme Paraisilla ilmastoidusta bussista. Saimme pätevän kaupunkioppaan johdattamaan meitä pienillä kujilla ja kirkon kulmille. Olin ilahtunut pysähdyksestä, sillä Parainen on jäänyt minulle vain nimeksi paperille (ja kalkkikaivoksen ansiosta myös työpapereille). Todella viehättävä puukaupunginosa, jonka historiasta ja entisistä asukkaista oppaalla oli monta tarinaa. Pieneen keskustaan joen (suntti) lähettyville mahtuu yllättävän monta antikvariaattia ja pizzeriaa.

Art Bank

Kävimme tutustumassa Art Bankissa Salvador Dalí -näyttelyyn, jonka persoonallinen omistaja Ted Wallin kertoi Dalísta ja näyttelyyn kootuista esineistä värikkääseen tapaansa. "Kaikki mitä kerromme on ehkä totta tai sitten ei". Wallin ja näyttely on tuttu myös Yle Areenan Egenland-ohjelmasta.

 

Nauvo

Kaupunkiopas (nimi unohtui, kun sitä ohjelmaa ei meille jaettu) tuli mukaamme ja bussi suunnisti kohti satamaa. Matkalla hän kertoi Paraisten Kalkin (Nordkalk, Finnsementti, Partek, you name it!) historiasta, omistajista ja toiminnasta. Ohitimme valtaisan kalkkikivilouhoksen, jota ei enää pääse mäen päälle katsomaan, mutta tekeillä on pitkät kuntoportaat, joiden yläpäästä on näkymä syvälle louhokseen. Ehdimme juuri sopivasti isompaan, sähköllä toimivaan lossiin, johon tuli pitkä jono muitakin Nauvoon menijöitä. Satamassa odottikin valmiina m/s Östern, jonka kajuutassa saimme sämpyläkahvit ennen lähtöä. Matkan ajaksi (puolisen tuntia) siirryin aurinkokannelle ihailemaan kaunista saaristoa.

Seili

Seilin saarella kiertelimme kolmisen kilometriä pitkin hiekkateitä kaupunkioppaan kertoillessa Seilin synkästä historiasta ja sen nykykäytöstä. Olen vältellyt Seiliin menoa, kun kuulin saarella olevan mahdottoman paljon punkkeja. Ilmankos sinne onkin perustettu Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joka perehtyy Seilin itikoihin (siitäkin tuli joku dokkari Areenassa). Punkkeja ei näkynyt, kun pysyttelimme tiukasti kulkureiteillä ja auringon polttama ruohikkokin on ajettu lyhyeksi. Kävimme tutustumassa kirkkoon, pieneen hautausmaahan ja entiseen sairaalaan, joka on museoitu. Siellä toimii myös kahvila-ravintola ja saarelle on mahdollista majoittua. Minulle riitti tämä parin tunnin opastettu kierros, toki voisin joku myrskyinen syksy asettua johonkin pikkumökkiin viikoksi rauhoittumaan. Kirjasuositus: Johanna Holmström "Sielujen saari".

Nauvo

Yhteysalus kävi Rymättylässä kääntymässä ja poimi paluumatkalla meidät kyytiinsä. Nauvossa odotti ryhmällemme varattu seisova pöytä Ravintola L'Escalessa. Harmi vain, että viinilasillista baarissa jonottaessani pöydästä loppui sekä vihreä salaatti että paneroidun porsaanleikkeen (se kuuluisa saaristolaispöytä!) kostukkeeksi tarkoitettu herkkusienikastike. Lohikeitto oli kermaisen hyvää ja suolalla maustetut paistinperunat maistuivat taivaalliselta koko päivän hikoiltuani. Istuimme Miljan ja bussikuskin kanssa yläterassille varjoisaan paikkaan ja suojelimme annoksiamme ahneilta naakoilta, jotka tepastelivat terassin kaiteella. Lähellä on siis kirkko, kävin senkin ulkopuolella katsomassa, kun meillä syötyämme oli taas turhankin paljon aikaa kulutettavana ja "tehdä ostoksia". Pääsimme taas sopivasti, tällä kerralla perinteisen, ei sähköistetyn lossin kyytiin. Kaupunkiopas jatkoi juttuaan ja osoitteli matkan varren nähtävyyksiä, mm. hyppytorni ja entinen koulu, jossa nykyisin toimii b&b. Tipautimme hänet kyydistä Paraisten keskustassa ja kotimatkalla pidettiin taas kahvipaussi jollain huoltiksella. Helsinkiin kurvasimme Kehä II:n kautta, niin kuskin ei tarvinnut ajaa Mannerheimintietä edestakaisin. Aikataulun mukaisesti poistuin Kiasman kohdalla kyydistä ja pitkän päivän päätteeksi tulin junalla kotiin.

Strömfors - Kotka - Loviisa

Strömforsin ruukki

Olen käynyt Loviisassa (tennismatseissa) ja Kotkassa (työmatkoilla), mutta Strömfors on jäänyt näkemättä. Siksi suunnittelin meille parin päivän moottoripyöräreissun, joka yhdistäisi nämä kolme kohdetta. Kotimatkalla voisi poiketa vaikka Porvooseen. Ajoimme pääosin pitkin pikkuteitä, oli kuuma. Tie +46 astetta, näytti moottoritien mittari. Strömforsissa kävelimme hetken kauniissa ruukkikylässä.

 

Ahvenkosken kappeli

Strömforsista poistuessamme pyysin Hannua pysähtymään Ahvenkosken hautausmaan kappelin kohdalla ja hikoilimme hieman lisää. Lähetin emännälle viestin, että olemme tulossa. Perillä saimme Hondan pihalle parkkiin ja pääsimme heti majoittumaan.

Kotka

Haukkavuoren näkötorni

Pub Eduard

Kävimme vain pikaisesti suihkussa ja kävelimme radanvartta kohti Kairoa, joka onkin suljettu (avoinna vain tilauksesta tai tapahtumien aikaan). Silmissä siinsivät seuraavat terassivarjot ja jäimme Hotelliravintola Merikotkan terdelle paikallisten herrojen seuraan. Virkistävien juomien jälkeen suuntasimme keskustaan, vilkuillen samalla sopivaa lounaspaikkaa. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa Haukkavuoren näkötornin. Kumpaakaan ei kiinnostanut kavuta tässä helteessä sen näköalatasanteelle, varsinkin kun taivas oli vetäytymässä pilveen, joten näköalat ja kuvat jäisivät varsin harmaiksi. Palasimme samaa reittiä ja jäimme Pub Eduardin terassille syömään. Todella tummat pilvet nousivat, samoin tuuli. Saimme juuri syötyä, pelastimme vesikannun ja viinipullon ja siirryimme sisälle pimentyneeseen (varsinkin arskoilla) pubiin. Ukkoskuuron mentyä ohitse palasimme hissukseen kämpille, jonne ei onneksi ole pitkä matka keskustasta. Poikkesin vielä kulman kauppaan ostamaan meille ilta- ja aamupalaa.

Guest House Nina Art

Laitoimme ilmastoinnin viilentämään huoneistoa, Hannu istui vielä hetken pihakeinussa, minä kävin suihkussa ja vilvoittelin sisällä. Mummolatunnelmaa; kaksi tilavaa huonetta, kukkakoristeiset astiat, vanhoja pitsejä, tukeva vanha keinutuoli, punatiilinen takka (keittiössä) ja osaan seinistä on jätetty näkyviin vanhaa hirttä. Seiniä koristavat emännän maalaamat (myytävät) taulut. Halkopinosta päätellen puutarhassa on pihasauna. Illan mittaan Kotkan ylitti vielä muutama pienempi sadekuuro ja ukkonen jyrisi jossain kaukana. Saimme hyvin nukuttua viileässä, vanhassa talossa.

Sapokan vesipuisto

Aamulla ei ollut enää ihan niin kuuma, vaikka olikin kosteaa ja lämmintä. Taivas oli "puolihullu", näinköhän kastumme kotimatkalla. Hannu halusi poiketa Sapokan vesipuistoon, ennen kuin poistumme Kotkasta. Vehreä keidas vähän keskustan ulkopuolella, sinne emme eilen ennättäneet ennen ukkoskuuroa. Puistossa kasvaa aivan valtaisia rhodopensaita, kuukausi sitten on varmastikin ollut mahtava kukinta.

Langinkoski

Kotkan jälkeen ajoimme Langinkoskelle katsomaan keisarillista kalastusmajaa. Olikin hieno paikka, joki virtasi kuin Tornionjokilaaksossa konsanaan! Vanhoja rakennuksia, kävelyreittejä joen varrella ja kahvila (toinen oli kiinni näin juhannuksen alla).  

Sadepilvet jäivät Kotkaan ja seuraavaksi pysähdyimme Loviisassa. Kävimme rannassa katsomassa punaiset makasiinit ja lähelle parkkeeratun Aku Ankan auton. Päätimme jättää Loviisan lounaan ja Porvoon jäätelöt (ja Brunbergin lakut) väliin ja ajoimme kotiin keittämään uusia perunoita savukalan seuraksi. Juhannusruuhka tuli vastaan vasta Mikkolan kohdalla.

Hellettä, taidetta ja lounastreffejä

 

Rosaliina Seppälä

Tarja ja Stephen kutsuivat meidät perjantaina lounaalle. Sää oli edelleen helteinen, joten istuimme heidän pihallaan varjon alla. Anna oli vinkannut Rekolassa olevasta Rosaliina Seppälän näyttelystä, joten kurvasimme fillareilla sitä kautta. Pihalla oli näytteillä söpöjä, pastellinvärisiä sadunomaisia tauluja. Tarjan ja Stephenin pihassa odotti kylmä kuohari ja pastalounas. Ensivierailulla teimme tietenkin myös tupatarkastuksen heidän valoisaan kotiinsa.

Sade alkoi vasta sunnuntain vastaisena yönä, joten saimme lauantainakin grillata ja syödä pihalla. Sade tekee hyvää luonnolle, eikä pihakukkia tarvinnut kastella. Mökit tuntuvat olevan kovasti varattuja, onnistuimme saamaan Meri-Teijon mökin loka-marraskuun vaihteelle.

Keinukallio

Leppäkorpi

Lähdin taas polkemaan ihanaa pyörätietä Nikinmäen kautta kohti Sipoota. Vähän ennen Nikkilää käännyin Keravantielle ja siihen loppui ihanuus; kova rekkaliikenne eikä pyörätietä. Poikkesin Keinukallion Urheilupuistoon, ennen kuin poljin Lahdentien vartta Leppäkorven maauimalaan ja Korson kautta kotiin. Kolmen kunnan (Vantaa, Sipoo ja Kerava) pyöräily lisäsi mittariin 36 kilometriä.

Haltiala

Keskiviikkona ajoimme motoristien kokoontumiseen Haltialaan. Joimme munkkikahvit Wanhan Pehtoorin puutarhassa, kotiin lähtiessämme porukkaa ajoi vielä paljon vastaan. Olivat ilmeisesti katsoneet FIN-RUS futismatsin loppuun. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon pyöriä näihin kokoontumisiin viikoittain osallistuu.

Designmuseo

Varasin ajan Sanomatalon verenluovutukseen ja tein samalla Annelin kanssa lounastreffit. Kävimme ensin Designmuseossa katsomassa kattavan näyttelyn Iittala - Kaleidoscope. Tuttuja astioita, kaunista kotimaista muotoilua, jonka keskellä olemme saaneet kasvaa syntymästä alkaen. Katsoimme myös Utopia nyt - kertomus suomalaisesta muotoilusta, jonka näimmekin jo edelliskerralla.

Boho Cafe Deli

Lounaalle menimme Boho Cafe Deliin, jonka sisustukseen ja tarjontaan Annelikin ihastui. Mitä herkkuja! Hannu oli poissa ollessani pessyt olkkarin matot, jotka kuivuivat vuorokaudessa.

Laila Pullisen veistospuisto

Polkaisimme Honkanummen kautta Nissbackan kartanolle, Laila Pullisen veistospuistoon. Kaunis puisto ja vanhat piharakennukset ovat jo itsessään nähtävyys, Pullisen kookkaita veistoksia on puistossa lukuisia, lisäksi makasiinissa ja ateljeessa on pienempiä taideteoksia. Hienoa, kun kerrankin pääsee koskemaan ajan patinoimia taideteoksia, silittämään sileää marmoria ja auringossa kuumentunutta pronssia. Teokset ovat olleet ulkona niin kauan, että joidenkin päällä kasvaa jo jäkälää.

 

Vaasan Bao Bun

Tarkoitus oli käydä tutustumassa myös Tikkurilan uuteen Patioon, mutta 23 kilometriä tässä helteessä riitti minulle näin verenluovutuksen jälkeisenä päivänä. Hain Lidlistä pari kylmää Veikkoa ja tein meille Vaasan Leipomosta haettuihin bao sämpylöihin täytteet Lidlin luuttomista ribseistä ja punasipulihillokkeesta.

Lauantaina saimme Mirjan ja Masan pihallemme istumaan varjon alle ja nauttimaan grillattuja kasviksia ja kanaa. 

Hannu asentaa kaikkiin mahdollisiin alakerran ikkunoihin verkot ja nukumme yöt ikkunat avoinna. Onneksi kenenkään ei tarvitse nukkua yläkerrassa, siellä paistuisi. Ja onneksi ei ole hyttysiä, iltaisin voi istua pitkään ulkona lukemassa.

 

Kesän kirjoja:

Rachel Cusk "Ääriviivat". Englantilainen kirjailija matkustaa Ateenaan pitämään luovan kirjoittamisen kurssia. Lentomatkalla hän tutustuu kreikkalaissyntyiseen vierustoveriinsa, joka kutsuu naisen veneretkelle, Ateenassa kun on kovin kuuma kesällä. Kirjassa ei paljon mitään tapahdu, mutta sanoja, ajatuksia, väitteitä/vastaväitteitä on niin paljon, että lukijakin joutuu niitä pohtimaan.

Michael Palin "Pohjois-Korean päiväkirja". Pohjois-Korea ei todellakaan ole bucket-listallamme, mutta Teeman esittämä Michael Palinin matkailusarja herätti kiinnostuksen hänen matkakirjojaan kohtaan. Tämä on ainoa suomennettu kirja, jonka löysin kirjastosta. Mielenkiintoinen reissu ja mukavasti kirjoitettu reissupäiväkirja. Vahvistaa käsitystäni ko. maasta; mitä saa nähdä, mistä saa kertoa ja mikä lopunkaiken on totta.