Haapsalu

Postitien remontin ansiosta sillä ei ole autoliikennettä lainkaan, ja tietyötä tehdään Postin toisessa päässä, joten meillä oli hiljaista ja saimme nukuttua hyvin. Nousin aamulla keittämään kahvia ja kananmunia.

Kuursaal Haapsalu

Fra Maren Thalasso-kylpylä aukeaisi vasta yhdeltä, joten emme pitäneet mitään kiirettä. Lähdimme kävelemään rantatietä Väike Viikin ympäri.

 

Kuursaal Haapsalu

Väike Viik

Haapsalu on kaunis kaupunki, pikkuteiden varsilla on vanhoja puutaloja ja upeita pihoja. Ja kukkia!

Pääsimme yhdelta kylpylään (2 × 10,50€). Kokeilimme kaikki altaat ja saunat, joista parhaat löylyt irtosivat +90-asteisesta.

Postikadun remppa

Kotimatkalla haimme Rimistä croissantit lounaaksi ja pysähdyimme Taksi Pubin terassille saunaoluille. Olin ripustamassa pihalla uikkareita ja pyyhkeitä narulle kuivumaan, kun isäntä ilmestyi naapurista juttelemaan kanssani. Olivat olleet Peipsijärvellä viikonlopun vietossa.

 

Taksi Pubi

Torkuimme päikkärit, kunnes oli aika lähteä illalliselle, yhteisestä sopimuksesta taas Talumehe Körtsiin (Viljelijän Taverna). Olimme etukäteen katsoneet, mitä valitsemme listalta. Harmi vain, että kummankaan pääruokaa ei saanut keittiöstä. Kakkosvaihtoehdot olivat niin täyttäviä, että pyysimne luvan ottaa mukaamme talonviinin, joka osoittautui makeaksi omenaviiniksi (hyvää, kuin sherryä, mutta nyt ei uponnut).

Talumehe Körts

Päivän kävelykilometrejä kertyi 10, tein ne flipflopeilla säästääkseni varvasraukkojani. Kun pimenevässä illassa istuin keittiönpöydän äärellä kirjoittamassa, ikkunasta paistoi lähes täysikuu.

Herjava - Haapsalu 7,5 km

Yöllä ei kuulunut mitään ääniä, 7.30 naapuri kävi suihkussa ja lähti autollaan pois. Ulkona satoi. Maksullisen aamiaisen olisi saanut tilauksesta, mutta minulla oli mukanani leipää, maksapateeta ja eilen ostamaani juotavaa jogurttia. Isäntä tarjosi kahvit, kun hain evääni alakerran jääkaapista. Haapsalun suunnassa oli tummia pilviä, minulla ei ollut kiire ja annoin itselleni aikaa yhteentoista asti miettiä, miten pukeutua. Sää kirkastuikin, enkä sittenkään pukenut päälleni tuulitakkia, joka on kulkenut mukana käyttämättömänä. Jouduin riisumaan verkkatakinkin pois, kun aurinko alkoi lämmittää. Koko matkan majapaikastani Haapsaluun saakka sain kävellä kevyenliikenteenväylää. Jos ei ensimmäistä, niin ainakin tällä reissulla viimeistä kertaa. Tulikin mieleen, että joskus voisi moottoripyöräreissulla majoittua Käbi Külalistemajaan, tai autolla ja ottaa fillarit mukaan. Tasaista pyörätietä voisi hurauttaa fillareilla Uuemõisaan kaupoille, majatalon lähellä on kruusialainen ravintola ja savukanaa myyvä paikka. 

Uuemõisa

Hidastelin ja yritin venyttää viimeisiä kilometrejä. Seuranani vanha kunnon Carlos Santana, Steve Ray Vaughan ja Shakira, jonka lattarit laittoivat taas jalkoihin vipinää. Alkoi sataa uudelleen, puin releet taas itseni ja rinkan suojaksi. Loppumatkalla oli kaunis keli.  Noin kilometri ennen Haapsalun keskustaa tunsin yhden varpaankynnen liikahtavan ja iski sietämätön kipu. No ei voinut parempaa paikkaa valita! Istuin bussikatokseen löysäämään trekkareiden nauhoja, noukin mukaani jonkun portinpielestä omenan ja kävelin hiiviskellen Postikadulle. 

Meillä oli treffit tutussa Taksi Pubissa, mutta se onkin tänään suljettu. Kävelin majapaikkaamme, jonka emäntä tai siivooja oli viestittänyt, että hän yrittää saada sen valmiiksi yhteen mennessä. Tasan yhdeltä kävelin portista pihapiiriin ja löysin avaimen uuteen kotiimme. Riisuin rinkan eteiseen ja astuin hurmaavaan asuntoon. Taloa ympäröi vehreä piha omenapuineen ja terasseineen. 

Posti 19 Apartment

Kävin suihkussa ja lähetin Hannulle viestin, että haen kaupasta oluet jääkaappiin kylmenemään, kävelkööt suoraan bussipysäkiltä tänne. Olimme molemmat olleet vähällä ruualla ja lähdimme lähes samantien syömään. Harmiksemme Kärme Küülik meni aikaisin kiinni ja on huomenna kokonaan suljettu. Kävelimme Karjakadun Talumehe Körtsiin syömään jaettavia alkupaloja; valkosipulileivät juustodipillä, salaattia grillatulla kanalla ja vuohenjuustosalaatti. Haimme uudesta Maximasta iltaviinin ja aamiaistarpeet. Nyt ostin kananmuniakin, kun meitä on kaksi niitä syömässä ja kunnollinen keittiö käytössä. 

 

Talumehe Körts

Varpaani näyttävät tällä hetkellä siltä, että olen käynyt Mt. Everistillä ja palelluttanut ne. No, kynsiähän riittää,  onneksi ovat uusiutuva luonnonvara.

Laskimme yhteen kävelemäni kilometrit; 130 + kaupunkikävelyt.

Kuijõe - Palivere - Herjava küla 40 km + liftauskilsat

Nukuin hyvin hiljaisessa metsämökissäni. Kuudelta nousin vessareissulle, alkoi sataa. Söin vaatimattoman aamiaisen (ei kahvia!) ja annoin itselleni tunnin aikaa odotella sateen lakkaamista. Tänään on todella pitkä vaellusmatka, mikäli en mene loppumatkaa jollain kyydillä. Suunnittelin reitin niin, että pääsisin mahdollisesti Paliveressä Haapsaluun menevän bussin kyytiin. Olin ajatellut käydä aamu-uinnilla, mutta märkä uikkari lisäisi vain rinkan painoa. Ehkä sitten Haapsalussa? Lähdin seitsemältä, sade oli tauonnut, mutta ukkonen jyrisi jossain lähettyvillä. Heti kun poistuin mökkikylästä, tien poskessa oli hautausmaa. Haudoilla paloi kynttilöitä, ehkä eilisen vuosipäivän takia.

Piirsalu

Pari kilometriä käveltyäni käännyin kohti Harju-Ristiä. Alkoi sataa, peitin rinkan sadesuojalla ja otin rimpulan Muumivarjon käyttöön. Jo alkumatkasta laitoin musiikin soimaan korvanapeista, se selvästi keventää askelta. Tämänkin tien varrella kasvoi omenapuita, yhdestä poimin omenan mukaani. Johtuiko siitä vai haisinko (vaatteeni?) jo niin pahalta, että sain muutaman pienen kärpäsen peesiin varjon alle. Piirsalussa suojauduin kirkon oviaukkoon juomaan vettä ja syömään pois pizzapaikasta mukaan ottamani karkit. Pienen kävelymatkan päässä oli ensimmäinen bussikatos, sen vieressä kaunis hautausmaa sammaloituneine hautakivineen. 

Saavuin (Harju) Ristiin, jossa on kauppa, mutta ei muita palveluja. Aurinko paistoi taas lämpimästi ja hain Coopista portterin. Tosin jouduin odottamaan neljä minuuttia (kello oli 9.56) ennen kuin kassakone suostui ottamaan maksun alkoholista. Parkkipaikan/bussipysäkin vieressä on retkipöytä ja penkit. Levitin kaikki releeni aurinkoon kuivumaan ja nautin lämmintä olutta. Yllättäen huomasin, että risteyksessä toimii ilmainen mikälie EU-wifi. Johan alkoi puhelin piipittää, olinhan eilen koko päivän ilman yhteyttä. 

(Harju) Risti

Jatkoin kohti Palivereä, matkaa siivitti taas vanha rock, vuosituhannen vaihteen discohitit ja zumbabiisit, afrikkalainen Kalif Seita ja Bunjabi Bollywood, johon Lohjalla teimme koreografin. Vauhtia lisäsivät mm. "I'm the woman on a mission" ja "The roof is on fire" alkuperäis- ja cumbiaversiona. Mörköhevi kovalla volyymilla nostatti karvat pystyyn käsivarsista.

Käännyin 9-tieltä Palivereen, onneksi tässäkin kylässä on Coop, mutta ensin halusin syömään. Tienviitta ohjeisti minut Palivere Sööminkiin, siellä istui naisia terassilla ja sisällä. Olisiko ollut paikallisen Marttakerhon kokous? Marssin rinkka selässä sisälle ja henkilökunta (hekin paikallisia Marttoja?) kysyi kuulunko ryhmään, täällä on yksityistilaisuus. Taisin näyttää niin onnettomalta, että täti kävi tsekkaamassa buffetpöydän, toi minulle lautasen ja kehoitti syömään. Tarjolla oli perunoita, kalafileitä, salaattia ja maustekurkkuja. Jälkkäriksi kahvia ja marjapiirakkaa. Martat olivat jo lopettaneet ruokailun (jonottivat ainoaan vessaan), joten en kehdannut santsata. Maksuksi minulta pyydettiin kainosti viitosta, minä annoin kympin.  Hain Coopista stoutin ja juotavan jogurtin mukaani, nyt pitäisi jotenkin päästä jatkamaan matkaa. 

 

Käbi Külalistemaja

9-tiellä ajetaan niin kovaa, että yritin ensin saada kyydin Paliveren pikkutiellä. Suomalaiset ajoivat pysähtymättä ohi. Kävelin hetken 9-tien laitaa, kunnes huomasin, että Lux Expressin Haapsalun bussi kääntyi toisesta tienhaarasta Palivereen. Ei kun perään! Luulin bussin käyvän jossain kääntymässä ja jäin odottamaan, mutta bussikatoksessa tupakoiva poika ohjeisti minua, että Haapsaluun menevä bussi pysähtyy tien toisella puolella (kulkee siis vain yhteen suuntaan). Seuraavan bussin tuloon oli sen verran aikaa, että lähdin kävelemään bussireittiä ja pysähdyin 9-tien bussipysäkille liftaamaan. Pulska tallinnalaismies keräsi minut kyytiinsä, hän oli menossa Haapsaluun kaverinsa luokse viikonlopun viettoon. Minun Maps.me ei tuntenut Käbi Külalistemajaa, ainoastaan Herjavan kylän. Ehdotin lähintä bussipysäkkiä, mutta mies sanoi vievänsä minut perille saakka. Minun ohjeillani majapaikkaa ei löytynyt, pyörimme Herjavassa, kunnes kuski löysi Käbin oman puhelimensa gps:tä. Ajoimme hetken 9-tietä takaisinpäin, majoitus löytyikin sen toiselta puolelta. Kuinkahan kauan olisin taas harhaillut yksin tien väärällä puolella!?

Käbi Külalistemaja

Hirsitalon ulko-ovi oli lukittuna eikä ketään näkynyt missään. Kiersin talon taakse, pihalla minut haukkui mäyräkoira, joka oli vapaana, mutta ei uskaltanut tulla lähelle. Olin juuri aikeissa soittaa, kun isäntä tuli päästämään minut sisälle. 25 eurolla sain neidonkammarin ja kaikesta päätellen koko talon yksin käyttööni. Sain viedä oluen ja jogurtin (ja jo moneen kertaan lämmenneen mukana kantamani maksapateen) alakerran jääkaappiin. Maksullisesta aamiaisesta kieltäydyin, olihan minulla vielä leipää ja muuta evästä.

Ensimmäiseksi oli uskallettava katsoa varpaita, mutta sukat eivät lähteneetkään jaloista. Alpakanvillat olivat liimautuneet varpaisiin ja sukkiin. Pelkäsin kynsien lähtevän irti, jos kiskon sukat jaloista. Joten menin sukat jaloissa suihkuun ja annoin niiden liota samalla, kun pesin itseni. Pesin sukatkin, mutta villat pysyivät kiinni. Hyvät pehmikkeet viimeiselle vaelluspäivälle! Olin vakuuttanut isännälle, etten todellakaan lähde enää mihinkään kävelemään, mutta hän antoi kuitenkin varuiksi myös ulko-oven avaimen. Hyvä niin, muuten olisin jäänyt lukkojen taakse, kun kävin pihalla kuvaamassa.

Gruusia Köök Iveria

Ja kun katselin Mapsin karttoja, huomasin vajaan kilometrin päässä olevan Gruusia Köök Iverian. Itse asiassa alkoikin olla nälkä. Vain jotain pientä... tai siis kannatuksen vuoksi tilasin mustekalarenkaat ja kylmää kanaa valkosipulikastikkeessa (onneksi nukun yksin), valkoviini ja kahvi, kiitos!

Tyytyväisenä kävelin takaisin metsästysmajaani, hetken kuluttua pihaan ajoi kaksi virolaista autoa. Joku majoittui käytävän toiselle puolelle. Oli aivan hiljaista, kaikki taisivat mennä nukkumaan.

 

Tytöt; älkää tehkö niin kuin äiti. Ei saa lähteä liftaamaan! 💗

20.8. Laulasmaa - Padise - Kuijõe 26 km + liftauskilsat

(Olin tämän päivän ilman wifiä.) Kukkaroa kirpaisee, mutta ihan ilokseni maksan 2hh-hinnan näin mukavasta majoituksesta vanhassa kalastajan mökissä. Rantareittiä Laulasmaa-Padise-Kuijõe = 45 km, nocando!

Ennen seitsemää nousin kahvinkeittoon. Naapurihuoneesta kuului jo tuttu kansallislaulu (30v-juhlat) ja minäkin uskalsin avata Areenasta Ylen uutiset. Luvassa on lämmin päivä ja pitkä vaellus. Jätin kauniin huoneeni kahdeksalta ja suuntasin jonkun Spa-hotellin pihan läpi rantaan. 

Uikkarit ja pyyhe olivat rinkassa, mutta nyt ei ole aikaa uimiselle. Puunrunkoihin maalatut sini-valkoiset merkit pitivät minut rannikkoreitillä, mutta yhtään E9-merkkiä ei näkynyt täälläkään. Polku johdatti välillä paksuun, sateen jäljiltä kosteaan rantahiekkaan, välillä mukavalle metsäpolulle. Voi kun reitti olisikin mennyt koko matkan metsässä, märkä hiekka oli hidasta ja raskasta kulkea.

Yritin välillä nousta pois rannalta, mutta ajauduin omakotitaloalueen pihateille. Asukkaat kävivät rannassa aamu-uinnilla kylpytakeissaan ja tervehtivät iloisesti. 

Kuvasin jonkun istuttaman/tuoman auringonkukan. Onneksi tarkistin samalla suunnan, juurikin siinä kohtaa piti nousta pois rannalta. Otin rannalta mukaani enkelin muotoisen kiven talismaaniksi, vaelluksesta selviydyttyäni voin jättää sen jonnekin Haapsalun tai Tallinnan kalmistoon.

 

 Nousin pois hiekkarannalta Paldiski maantielle ja olin jopa hetken iloinen asvaltoidulla tiellä kulkemisesta. Käännyin Padiseen päin ja ilontunne jäi lyhytaikaiseksi. Jos muuten selviän tästä hengissä, niin kuolen luultavasti tylsyyteen. Ei ollut edes bussipysäkin penkkiä, mihin laskea takamuksensa, ei marjanmyyjiä, ei yhtään mitään! Ainoa nähtävyys matkan varrella oli Inkerinsuomalaisten kalmisto. Poikkesin sinne, vaikka sukujuureni ovatkin Keski-Suomessa. Yhdeltätoista kuulin kirkonkellojen soivan. Onko tässä lähellä kuitenkin joku kylä? No ei, se olikin ylikäytävän kellonkilkatus, joka varoitti junantuloa.

Istuin jollain puupenkillä, kun muistin pakanneeni rinkan sivutaskuun mp3:n, jonka yli 20 vuotta vanhaa musiikkia en ole kuunnellut vuosiin. Zeppeliinit, Deep Purplet, Coldplayt etc. Parit juomatauot pidin bussipysäkeillä, riisuin rinkan pois ja tanssahtelin musiikin tahdissa vetreyttäen jalkoja ja selkää. Viron uudelleenitsenäistymisen 30v-juhlan kunniaksi yli lensivät ilmavoimien koneet. Tai sitten joku oli hälyttänyt armeijan apuun: Hakekaa se hullu nainen pois sieltä bussipysäkiltä!

Tiellä liikkui paljon perjantaimotoristeja, vuosipäivän kunniaksi Viron lippu liehuen. Vähänkö olin kateellinen? Tie päättyi Padiseen ja jäin ensimmäiseen kohvikiin. First thing first ja tilasin oluen, vasta sen jälkeen pelmenit, joita en saanut vaan pakkopizzan. Jaksoin syödä siitä puolet, onneksi on sen verran kokemuksen kartuttamaa järkeä, että pyysin pakkaamaan loput mukaan. Tulen taas majoittumaan keskelle ei mitään, parempi ottaa eväät mukaan. Pizza oli niin raskas, että kävin kaksi kertaa vessassa, ennen kuin uskalsin ylittää tien ja hain kaupasta kylmän oluen mukaan. Nyt pitäisi vielä tietää, miten pääsen sinne keskelle ei mitään.  

Rehe Turismitalo

Pitkän kävelymatkan jälkeen minun pitäisi jatkaa matkaa vielä 17 kilometriä. Busseja ei näkynyt eikä Padisessa ole bussiasemaa. Vanhat konstit oli otettava käyttöön ja jäin Padisen raunioluostarin jälkeen tien varteen liftaamaan. Jonkun ajan kuluttua nuorimies pysähtyi ja nosti rinkkani autonsa takaluukkuun. Kysyi vielä, paljonko se painaa. Hän oli menossa ystävien luokse viettämään iltaa poikansa kanssa parin kilometrin päähän majapaikastani. Vasta silloin huomasin takapenkillä turvakaukalossa istuvan pellavapään, joka tuijotti minua silmät pyöreinä. Mies kertoi, että virolaisilla on tänään vapaapäivä. Jäin kyydistä Rehe Turismitalon portilla, haahuilin hetken pihalla kunnes isäntä vei minut omaan 4h-mökkiini lammen toiselle puolelle.

Rehe Turismitalo

Hän näytti parinkymmenen metrin päässä olevan yhteismökin, jossa on vessa, suihku ja keittiö/ruokailutila. Siellä on myös pieni sauna, mutta sitä en raskinnut yksikseni varata. Terassilta pääsee rapuista lampeen uimaan. Tyhjästä jääkaapista päätellen olin ainoa asukas lammen tällä puolella.

Rehe Turismitalo

Kävin vaihtamassa vaatteet uimapukuun ja pulahdin lampeen. Lammen toisella puolella olevan saunamökin piipusta nousi savu, nuoripari aivan pikkuisen vauvan kanssa olivat kylpemässä, äiti uskaltautui uimaankin. Suihkun jälkeen istuin pyyhe päällä terassilla oluella, ennen kuin palasin omaan mökkiini ja petasin yhden sängyistä. Laitoin sähköpatterin hetkeksi päälle lämmittämään ja haihduttamaan kosteutta. Myöhemmin kävin mikrottamassa juustoiset pizzapalat, minikeittiössä ei ollut astioita, ei vesihanaa, kahvinkeittimestä puhumattakaan. Kovin on perusmeininkiä! Istuin keirtiössä syömässä, samalla kirjoitin päiväkirjaa. Wifiä ei ole, onneksi on kirja mukana.

Varpaani ovat aivan punaiset ja tulehtuneet, vaikka olen kävellyt tasamaata. Unohdin pyytää Hannulta kortisonijämän mukaani. Pitää aamulla laittaa varpaiden ympärille alpakanvillaa.

Vääna - Laulasmaa 15 (+4) km

Vatsani on siirtynyt vaellusmoodiin ja herätti minutkin. Yö oli hiljainen lukuunottamatta sateen ropinaa kattoikkunaan. Kävin keittämässä kahvia ja pakkasin tavarani. Sääennuste uhkaa puoliltapäivin alkavalla sateella ja lähdin jo kahdeksalta kävelemään suoraa asvalttitietä kohti Keila-Joaa.

Etana-meeting

Ei taaskaan kevyenliikenteenväylää, vain kapea kaistale pientareen ja ajotien välissä. Jotkut vastaantulevat autot ohittivat tosi läheltä ja ajoivat tosi kovaa, ammattikuskit väistivät keskiviivalle ja monesti laittoivat vilkun päälle. Pari suomalaista ajoi vastaan. Näin matkani ensimmäisen haikaran. Kus sinu pesa on, kysyin siltä, mutta haikara vain levitti siipiään. Etanat olivat taas kokoontuneet märälle asvaltille.

Keila-Joa Schloss Fall

Kävin Keila-Joan kaupassa ostamassa pari kaalipiirasta, niitä mutustaen kävelin vesiputouksille, olivat niin lähellä. Vettä näytti olevan runsaammin kuin heinäkuussa, kun poikkesimme tänne mp-reissulla. Ei ollut avointa kahvilaa täälläkään, vaikka parkkipaikka oli täynnä puolalaisia autoja. Tosin he taitavat olla aika omavaraisia eväiden suhteen. 

Mummien kimppamaja?

Minulla oli runsaasti aikaa kulutettavana ja sää oli ennusteista huolimatta hyvä. Poikkesin tieltä Meremõisaan, merenrannalle jossa kaikesta päätellen saa leiriytyä ilmaiseksi mihin haluaa. Mitään palveluja ei ollut tarjolla, siis ei kahvia! Mäntymetsässä oli mukava kävellä ja olisin voinut jatkaa rantaa myöten majapaikkaani saakka, mutta halusin käydä ensin syömässä (oluella) ja kaupassa. Otin suunnan Laulasmaa Loungeen ja puuskutin ylös hiekkaisen harjun takaisin ajotielle. Loungessa oli ovi auki, mutta terassin sisäänkäynnit suljettu köysin. Kiipesin yli ja kysyin sisällä istuvalta mieheltä, aukeaako paikka yhdeltätoista. Ei vaan 12.00 vastasi hän ja kysyi olenko Suomesta. Kertoi olevansa paikan keittiöpäällikkö ja työskennelleensä myös helsinkiläisravintoloissa, siksi puhui sujuvasti suomea. Chef antoi pojalle luvan myydä minulle oluen ja liittyi seuraani terassille seurustelemaan. Hän suositteli vähän matkan päässä olevaa Kohvik Ott & Matildaa, joka on jo avoinna ja kehui kahvilan kakkuja.

Kohvik Ott & Matilda

Minä en makeista niin välitä, vaan tilasin Caesarin kanalla (olivat jotain pizzakanakuutioita). Kello alkoi olla jo sen verran, että suuntasin metsätietä pitkin Samblatalu Homestayhin. Emäntäni Maiu vastaanotti (ensin ehti koira haukkumaan) minut mäntymetsän keskellä olevaan vihreään metsämökkiin. Majoituin ihastuttavaan 2h-huoneeseen omalla kylppärillä ja jääkaapilla. Yläkerran aulassa on pieni oleskelutila ja keittiönurkkaus.

Samblatalu Homestay

Suihkun ja pyykinpesun jälkeen yritin nukkua päikkärit, mutta kävin taas niin kierroksilla, ettei siitä tullut mitään.  Olisin varannut aamiaisen huomiseksi, mutta Maiu kauhistui kun ehdotin kello kahdeksaa. Sanoin käyväni kaupassa ja hän tarjosi fillaria. Näytti tulevan sade, joten halusin kävellä reilun kilometrin matkan ja lainasin häneltä ehjän varjon. Maiu lupasi vahtia pyykkejäni sateen varalta.

Arvo Pärdi Keskus

Aurinko paistoi puiden väleistä, kun kävelin pehmeää polkua pitkin katsomaan Arvo Pärdi Keskuksen, jonka arkkitehtuuri muistuttaa kovasti Alvar Aallon rakennuksia. En mennyt sisälle, vaan jatkoin Selveriin ostamaan aamiaistarpeet pariksi aamuksi.

Laulasmaa Lounge

Laulasmaa Loungessa söin päivän toisen Caesarin, nyt ravuilla. Chef tuli kiittämään, että poikkesin uudelleen (enkös minä niin luvannut?) ja toivotti tervetulleeksi huomennakin. Kerroin olevani silloin jo matkalla kohti Haapsalua ja hän olisi tarjonnut kahvia tai jotain makeaa. Kiitin ja kieltäydyin, molemmat odottivat minua metsämökissä.

 

Palasin Samblataluun keittämään kahvit ja nautin Maiun tekemät pikkuherkut. Toisessa maistui lakritsi, jo vain kelpasi minulle! Ajoitus oli erinomainen, alkoi sataa kaatamalla ja minulle tuli kiire kerätä pyykkini narulta. Yhteen vinttihuoneista majoittui nainen yksikseen. 

 

Vaikka Laulasmaan nähtävyydet (onko niitä?) ja uimarannat jäävät minulta nyt näkemättä, tänne voisi palata joskus vaikka moottoripyöräreissulla. Tiedän ainakin mukavan majoituksen.

 

Anja viestitti, että Matti B. on nukkunut pois aamupäivällä. Hieno mies!