Guimarães

Aamujuna lähti Pinhãosta 10 minuuttia myöhässä, onneksi kuitenkin ehdin Reguassa Ermesindeen lähtevään junaan. Aikaa ei jäänyt edes kahvilla käymiseen. Asemilla on vielä junanlähettäjiä lippuineen ja pilleineen. Ermesindessä olin taas aikataulussa ja ehdin ostaa kinkku-juustosämpylän ennen kuin nousin oikealle laiturille ja Guimarãesin junaan. Koko matkaan vaihtoineen kului vajaa neljä tuntia. Perille päästyäni käytin taas vanhaa, hyväksi koettua keinoa; kävelin ensimmäisen hotellin respaan, pyysin kaupunkikartan ja kysyin oikean suunnan. Itseni tuntien on aivan turha lähteä eksyilemään. Kun löysin Praça de Santiagon, ihmettelin aukion katunumeroita; numerossa 31 oli usean lääkärin vastaanottotilat, mutta ei Santiago 31 Hostelia. Viereinen turisti-info neuvoi minut aukion toiselle puolelle ja minua respassa odottanut Antonio kertoi, että 31-numeroisia on tällä aukiolla peräti kolme. Hän jätti minut yläkertaan 10 hengen dormiin, jossa olen ypöyksin. Sain avainkortin ja käyttööni kylppärin, keittiön, olohuoneen, pienen pihan ja 10 petipaikkaa. Internet-yhteyttä en saanut toimimaan, se pitää jättää huomiseen. Vähensin vaatteita, jätin tavarani lukkojen taakse ja jalkauduin historialliseen keskustaan, jossa asun. Useita aukioita, kauniita rakennuksia ja varsinainen keskusta kauppoineen ja palveluineen on aivan lähellä. Kävelin bussiasemalle kysymään aikataulut, Antonio suositteli bussia kun jatkan täältä Bragaan. Palasin vanhaan kaupunkiin ja jäin Largo da Oliveiralle savulohisalaatille ja kuoharisangrialle. Hain kaupasta viinin ja palasin yksinäiseen rakennukseeni. Vähän kyllä ihmettelin porukan poissaoloa, kun Portossa meitä sentään nukkui yhtenä yönä kahdeksan hengen dormissa yhdeksän naista. 

Päiväkävelyllä olin rekisteröinyt pari potentiaalia ruokapaikkaa, toinen oli kiinni ja toinen aivan tyhjä. Jäin syömään Restaurante Chines Jardim Bambuun, kinkeissä sentään saa aina hyvää kanaa. Ja liian isoja annoksia. Syötyäni palasin kotiaukiolleni ja jäin kahville El Rock –baarin terassille huoneeni alapuolelle. Terasseilla istui vielä paljon porukkaa, olihan lämmin ilta. Illan pimennyttyä huomasin, että aukiota ympäröivien rakennusten ikkunat (myös omani) on koristeltu jouluvaloin, samanlaisilla kuin Stockalla. Laitoin dormissa sähköpatterin päälle ja sytytin tuikun kiviselle ikkunalaudalle.

Alakerran baarin sulkeuduttua yöstä tuli taas äärimmäisen hiljainen. Kolmen aikaan aukiota lakaistiin luudalla (onneksi ei sentään koneella). Aamulla se vielä pestiin vesiletkun avulla. Hiivin alakertaan ja toivoin tapaavani Antonion, että saisin netin toimimaan. Tuoreet sämpylät odottivat pöydällä, mutta ketään ei ollut paikalla. Sain netin hetkeksi toimimaan ja vahvistin kaupungin wifi-yhteyden tunnukset. Kävin turisti-infossa, jonka virkailija kertoi wifi-yhteyden toimivan vain ulkona aukioilla. No ei kyllä toiminut ei sisällä eikä ulkona! Aurinkoisessa aamussa vaelsin ylös linnalle ohittaen kauniita kirkkoja, museoita ja puistoja. Kävelin pääkadun varrelle ja kävin kysymässä neuvoa argeologisessa museossa, jonka luulin olevan kirjasto. Sieltä minut ohjattiin Biblioteca Raul Brandão –kirjastoon. Jostain syystä heidänkään wifi ei toiminut minun koneellani. Lopulta pääsin vapautuneelle tietokoneelle (virkailija kysyi jotain, ehkä kirjastokorttia, mutta päästi minut koneelle kun emme ymmärtäneet toisiamme) ja sain varattua majoituksen Bragasta. Lounaspaikaksi valitsemani Forno da Vilan terassi oli aivan täynnä, kiertelin kujilla ja kävin hellepäivän kunniaksi vaihtamassa hihattoman pellavatunikan päälleni. Terassille tuli vapaita pöytiä ja tilasin itselleni kanasalaatin. Paikoitusaluetta päivysti vanha mies­ (ulkonäöstä päätellen vanha, mutta ehkä elämäntavoilla on asiaan osuutta)­­, joka ohjasi autoja parkkiin tippien toivossa. 

Nahkaa alkoi polttaa ja palasin hosteliin. Yritin nettiyhteyttä avoimen ikkunan edessä (seinät ovat kovin paksut) ja palkkeja olikin lupaavasti. Mutta mutta, kaupungin wifi-sivu ilmoitti, että olen jo käyttänyt sallitun ajan, vaikken olekaan koko päivänä päässyt kuin heidän omille sivuilleen. Siestan jälkeen tein pienen iltakävelyn ja jäin Restaurante Paraxutiin syömään. Vain siksi, että listalla oli arroz de patoa. Toivoin saavani mehevää risottoa, mutta annos oli kuivaa riisiä ja kuivaa kalkkunaa. Leipäkin oli kuivaa. Siitä huomautinkin ja se jätettiin pois laskusta. Palasin mutkan kautta hosteliin, matkalla jäin yhteen pikkubaariin kahville, kun siellä soi niin mukava musiikki.